Läheltä liippaa

https://www.facebook.com/Lurppi/videos/10206484350560680/

Vennon Luke postasi facebookkiin videon jossa toisen päälle hyppääminen oli enemmän kuin lähellä .
Tällä kertaa  selvittin hipaisulla ja muutamalla kauhun sekunnilla.
  Mielenkiinnolla seurasin normaalia hetken kestävää fb kohkaamista, pari päivää ja sosiaaliseen mediaan löytyi uusi höyryämisen kohde.
  Jotenkin mieleen jäi epäilys opittiinko tuostakaan mitään? Hetken kauhistelun jälkeen kohautettiin olkapäitä ja todettiin: "kuuluu lajiin".
 Kukaan ei ainakaan esittänyt mitään konkreettista jolla vastaavat tapaukset estettäisiin. Puhuttiin kyllä lipuista ja tarttis tehdä jotain, kunhan vaan ei itte tartte. Pari asiaa nousi aikalailla esille, oikein syyllistämiseen asti: Miksi radan vieressä olleet eivät varoittaneet ja miksi kuski jäi seisoksimaan hyppyrin alle.
   Niin miksi ?  Kyse on parista olettamuksesta jotka ovat enemmän kuin kyseenalaisia.
 Oletus 1: Ei voida olettaa, että radan varressa olevat ihmiset olisivat millään lailla lajin asiantuntioita, eivätkä välttämättä tajua tilannetta ollenkaan saati ymmärrä varoittaa muita.
  Oletus 2. Ei voida olettaa, että kaatunella kuskilla olisi tuollaisen mällin jälkeen hoksottimet niin kohdallaan että ymmärtäisi syöksyä sivuun, jos nyt yleensä on tajuissaan ja liikuntakykyinen.

    Nyt koko hommasta jäi tuntuma, kun osalliset on saatu syyllistettyä niin asialle ei tartte tehdä mitään.

 Eikö tosiaan?

Mitä tästä opimme

Kun kypärä on tuon näköinen on syytä miettiä syitä ja seurauksia. Mitä, missä ja miksi. 

Lauantai päivän hupiajelu meinasi päättyä ikävästi kun Vantaan Lavangon maalipöytähyppyrillä lähti oikea takakorkeitten äiti, joka päättyi keulan kautta ympärimenoon ja suoraan naama edellä tapahtuneeseen alastuloon. Ainekset tosi pahaan onnettomuuteen olivat valmiina , pelastukseksi koituivat niskatuki sekä suojapaita missä on todella hyvät suojat selkään ja kaikkialle muuallekkin ylävartaloon. Nyt seurauksena oli "vain" jonkinmoinen aivotärähdys sekä murtunut nenä ja kämmen. 

Kypärä täytti tehtävänsä niinkuin on suunniteltukkin: vaimensi törmäysenergiaa murtumalla leukasuojasta ja otsasta. Samoin niskatuki vaimensi niskaan kohdistunutta rasitusta jakamalla sen hartioille , jotka olivatkin aikalailla hellät niskatuen alueelta parisen viikkoa. Törmäysenergia on siis ollut aika kova, vastannee suunnilleen hyppyä talon katolta pää edellä.

 Kaveriporukalla oltiin ajeltu pitkin päivää, osa porukasta oli jo lähtenyt poiskin. Parin kaverin kanssa jäätiin vielä hetkeksi nautiskelemaan ja höntsäilemään, oltiin jo ajettu muutama setti ja kahviteltukkin ja turistu pitkin päivää. Päätettiin vielä käydä katsomassa radan  viereen juuri tehtyä extreme enduro/supercoss lenkkiä. Hetken patsastelun jälkeen todettiin lenkin olevan meidän taidoillemme  suorastaan hengenvaarallinen ja päätimme siirtyä toivottavasti turvallisemmalle normaaliradalle. Lähdettiin ajamaan samantien normaalivauhdilla ja noin puolen kierroksen päästä tultiin maalipöydälle johon meikäläisen matka sitten päättyi. Onnekkaasti hyppyrillä oli oikein terävä nuori kaveri joka syöksyi lipun kanssa varoittamaan perässä tulleita. Ilman hänen teräviä hoksottimiaan meitä olisi sitten ollut  useampikin ajokaveri samassa nipussa. Kiitokset. Kiitokset myöskin kavereille jotka varmistivat sairaalamatkan jota olin pontevasti vastustanut.

Miten tuo takakorkea sitten pääsi syntymään, senverran kokeneempi harrastaja kun kuitenkin olen, ettei niitä pitäisi tulla. Pohjimmiltaanhan on kyse puutteellisesta riskien tunnistamisesta. Radan kiertosuuntaa on muutettu ja sen seurauksena myöskin hyppyreitä on jouduttu muuttamaan kun alastuloista on muokattu lähtöjä ja lähdöistä alastuloja. Seurauksena on pehmeitten ja kovien maakerroksien eroittuminen, hyppyrien nousut ovat pehmeitä mutta itse hyppyrien päällinen on kivikova. Ajaessa nousu tavallaan kaivautuu päällisen alle ja muodostuu tuplanokkia jotka potkaisevat perää ylöspäin. Normaalisti tuplanokka muodostuu hitaasti mutta nyt kiertosuunnan muutos aiheutti todella nopean muodostumisen. Tätä en osannut ottaa huomioon, puolituntia radalta pois riitti nokan muodostumiseen. 

Mitä tästä sitten opimme: Joka kerta radalle mennessä on syytä ajaa hidas tutustumiskierros, vaikka sitten vain kävisi hetken varikolla. Rataa muutettaessa saattaa yllätyksiä muodostua niin rakentajille kuin ajajillekkin. Rakentajien tulisi suunnitella muutokset huolella ennakkoon ja tehdä selkeä työjärjästys jossa pyritään ottamaan huomioon kaikki tekijät, myöskin muistaa sääntöjen määräämät turva-alueet ja muut seikat. On parempi jättää muutokset tekemättä jos voimavarat eivät riitä niiden loppuunsaattamiseen.

Yhteenveto: Syyllinen löytyy peilistä :D 

Kevätmuistoja Latviasta

Yllättäen kateissa oleita Latvian kevätreissun kuvia  löytyikin muutama, kuvat ovat Zuraksen radalta. Ensi keväänä uudestaan :)

Pärstäkerroinsäännöt

Huvittuneen ja ärsyyntymisen rajamailla on tullut seurattua enduron ja crosscountryn sääntötemppuilua; milloin on jollain ollut numeron fontti väärä, milloin on toisella ollut numerokilpi väärän värinen ja muuta yhtä järkevää temppuilua.
  Sivusta seuratessa tuollainen tietysti huvittaa mutta ymmärrän hyvin niiden kavereiden ärtymyksen jotka laitetaan katsastuksesta korjaamaan muutaman millin väärän kokoisia numeroita samalla kun vierestä hyväksytään nimimiehen peli jossa on kaikki pielessä, fontit ja värit sunmuut.
 Pelleilyä koko touhu.
  Se taas ei yhtään huvita, kun vaarallisiin sääntörikkeisiin ei puututa ollenkaan. Asia tuli taas esille kun tuli seurattua crossikisaa Kuopiossa. Ensiapuhenkilöstö oli hoitamassa radalla loukkaantunutta kuljettajaa, liput liehuivat hetken päästä esimerkillisesti mutta osa porukasta ei välitä mitään vaan hyppii ja ohittelee sen minkä ehtii. En todellakaan haluaisi olla se radalla makaava kaveri, tai kaverin auttaja kun porukka vetää täyttä vierestä ja koko ajan saa pelätä kuka lipsauttaa päälle.
   Säännöthän selvästi määrittelevät mitä täytyy tehdä kun lippu heiluu ja ensiapu on radalla. Samoin kuin mitkä seuraukset ovat jos lippumerkkejä ei noudateta.
  Mutta. On tainnut käydä niin että pärstäkerroin säännöt ovat pesiytyneet crossiinkin ja toisin kuin harmittomassa enska pelleilyssä, crossissa leikitään pahimmillaan ihmishengellä.
  Mitä ihmettä liikkuu kilpailun tuomariston päässä kun edes se ei noudata sääntöjä, eikä määritä seuraamuksia. Hellanlettas kaverithan voisi pahoittaa mielensä jos tommoisesta tulisi seuraamuksia, ilmeisesti tämä on ajatus.
   Tällä menolla kyllä seuraamukset ovat pahempia kuin mielensäpahoittaminen. Ennenpitkää joku vielä vetää täyttä päin ensihoitajia ja sitten kyllä jälki on rumaa.

Ryhdistäytykää nyt ennenkuin on liian myöhäistä.

Aikakone? Ollaan jo vuodessa 2016? Testissä 2016 KTM 125 SX

KTM:n kellot ovat ihan eri ajassa kuin muilla....

Rimpula kesäasussa

Rimpula karisti yltään talven spoorikamppeet ja vaihtoi kesäisempää ylleen. Tiedä sitten tuleeko tuolla kesälla ajettua, kai sitä pitää koittaa ehkä jossain vaiheessa. Saas nähdä.

40 ohitusta

Piikkipoika tekee nelkyt ohitusta. Mutta tuota rataa ja kuskeja katsellessa tuli mieleen millainen crossin harrasteluokan lähdön tulisi olla.

   Tasainen helppo rata jota aloittelijakin pääsee vaivatta ja riskeittä ympäri. Jotakin tuollaista lajiryhmä lienee ajatellut harrasteluokkaa perustaessaan.

Nythän näyttäisi käyneen päinvastoin, ensimmäinen kisarata ei ainakaan ole helpotettu harrasteluokalle ja oman säväyksen antaa lähdön sijoittamisen muitten lähtöjen jälkeen kun rata on taatusti kulunut ja vaikea.

  Hyvä kuitenkin, että harrasteluokka on luotu. Ehkäpä saadaan joskus puitteetkin harrastajaluokalle sopiviksi.