tiistai 15. joulukuuta 2015
perjantai 27. marraskuuta 2015
Ajetaan sitä Rimpulallakin
Veteraanien joukkuekisan tuloksena oli mukavan pyöreät tunnit rimpulan mittariin. Täytyy koittaa tasata tunteja pyörien välillä, vielä on hiukan matkaa ykkösmopon 740 tuntiin :D. Tosin onhan tuon jälkeen tunteja kertynyt ja vielä näyttäisi kesärengaskeleja jatkuvan...
Läheltä liippaa
https://www.facebook.com/Lurppi/videos/10206484350560680/
Vennon Luke postasi facebookkiin videon jossa toisen päälle hyppääminen oli enemmän kuin lähellä .
Tällä kertaa selvittin hipaisulla ja muutamalla kauhun sekunnilla.
Mielenkiinnolla seurasin normaalia hetken kestävää fb kohkaamista, pari päivää ja sosiaaliseen mediaan löytyi uusi höyryämisen kohde.
Jotenkin mieleen jäi epäilys opittiinko tuostakaan mitään? Hetken kauhistelun jälkeen kohautettiin olkapäitä ja todettiin: "kuuluu lajiin".
Kukaan ei ainakaan esittänyt mitään konkreettista jolla vastaavat tapaukset estettäisiin. Puhuttiin kyllä lipuista ja tarttis tehdä jotain, kunhan vaan ei itte tartte. Pari asiaa nousi aikalailla esille, oikein syyllistämiseen asti: Miksi radan vieressä olleet eivät varoittaneet ja miksi kuski jäi seisoksimaan hyppyrin alle.
Niin miksi ? Kyse on parista olettamuksesta jotka ovat enemmän kuin kyseenalaisia.
Oletus 1: Ei voida olettaa, että radan varressa olevat ihmiset olisivat millään lailla lajin asiantuntioita, eivätkä välttämättä tajua tilannetta ollenkaan saati ymmärrä varoittaa muita.
Oletus 2. Ei voida olettaa, että kaatunella kuskilla olisi tuollaisen mällin jälkeen hoksottimet niin kohdallaan että ymmärtäisi syöksyä sivuun, jos nyt yleensä on tajuissaan ja liikuntakykyinen.
Nyt koko hommasta jäi tuntuma, kun osalliset on saatu syyllistettyä niin asialle ei tartte tehdä mitään.
Eikö tosiaan?
Vennon Luke postasi facebookkiin videon jossa toisen päälle hyppääminen oli enemmän kuin lähellä .Tällä kertaa selvittin hipaisulla ja muutamalla kauhun sekunnilla.
Mielenkiinnolla seurasin normaalia hetken kestävää fb kohkaamista, pari päivää ja sosiaaliseen mediaan löytyi uusi höyryämisen kohde.
Jotenkin mieleen jäi epäilys opittiinko tuostakaan mitään? Hetken kauhistelun jälkeen kohautettiin olkapäitä ja todettiin: "kuuluu lajiin".
Kukaan ei ainakaan esittänyt mitään konkreettista jolla vastaavat tapaukset estettäisiin. Puhuttiin kyllä lipuista ja tarttis tehdä jotain, kunhan vaan ei itte tartte. Pari asiaa nousi aikalailla esille, oikein syyllistämiseen asti: Miksi radan vieressä olleet eivät varoittaneet ja miksi kuski jäi seisoksimaan hyppyrin alle.
Niin miksi ? Kyse on parista olettamuksesta jotka ovat enemmän kuin kyseenalaisia.
Oletus 1: Ei voida olettaa, että radan varressa olevat ihmiset olisivat millään lailla lajin asiantuntioita, eivätkä välttämättä tajua tilannetta ollenkaan saati ymmärrä varoittaa muita.
Oletus 2. Ei voida olettaa, että kaatunella kuskilla olisi tuollaisen mällin jälkeen hoksottimet niin kohdallaan että ymmärtäisi syöksyä sivuun, jos nyt yleensä on tajuissaan ja liikuntakykyinen.
Nyt koko hommasta jäi tuntuma, kun osalliset on saatu syyllistettyä niin asialle ei tartte tehdä mitään.
Eikö tosiaan?
keskiviikko 12. elokuuta 2015
Mitä tästä opimme
Kun kypärä on tuon näköinen on syytä miettiä syitä ja seurauksia. Mitä, missä ja miksi.
Lauantai päivän hupiajelu meinasi päättyä ikävästi kun Vantaan Lavangon maalipöytähyppyrillä lähti oikea takakorkeitten äiti, joka päättyi keulan kautta ympärimenoon ja suoraan naama edellä tapahtuneeseen alastuloon. Ainekset tosi pahaan onnettomuuteen olivat valmiina , pelastukseksi koituivat niskatuki sekä suojapaita missä on todella hyvät suojat selkään ja kaikkialle muuallekkin ylävartaloon. Nyt seurauksena oli "vain" jonkinmoinen aivotärähdys sekä murtunut nenä ja kämmen.
Kypärä täytti tehtävänsä niinkuin on suunniteltukkin: vaimensi törmäysenergiaa murtumalla leukasuojasta ja otsasta. Samoin niskatuki vaimensi niskaan kohdistunutta rasitusta jakamalla sen hartioille , jotka olivatkin aikalailla hellät niskatuen alueelta parisen viikkoa. Törmäysenergia on siis ollut aika kova, vastannee suunnilleen hyppyä talon katolta pää edellä.
Kaveriporukalla oltiin ajeltu pitkin päivää, osa porukasta oli jo lähtenyt poiskin. Parin kaverin kanssa jäätiin vielä hetkeksi nautiskelemaan ja höntsäilemään, oltiin jo ajettu muutama setti ja kahviteltukkin ja turistu pitkin päivää. Päätettiin vielä käydä katsomassa radan viereen juuri tehtyä extreme enduro/supercoss lenkkiä. Hetken patsastelun jälkeen todettiin lenkin olevan meidän taidoillemme suorastaan hengenvaarallinen ja päätimme siirtyä toivottavasti turvallisemmalle normaaliradalle. Lähdettiin ajamaan samantien normaalivauhdilla ja noin puolen kierroksen päästä tultiin maalipöydälle johon meikäläisen matka sitten päättyi. Onnekkaasti hyppyrillä oli oikein terävä nuori kaveri joka syöksyi lipun kanssa varoittamaan perässä tulleita. Ilman hänen teräviä hoksottimiaan meitä olisi sitten ollut useampikin ajokaveri samassa nipussa. Kiitokset. Kiitokset myöskin kavereille jotka varmistivat sairaalamatkan jota olin pontevasti vastustanut.
Miten tuo takakorkea sitten pääsi syntymään, senverran kokeneempi harrastaja kun kuitenkin olen, ettei niitä pitäisi tulla. Pohjimmiltaanhan on kyse puutteellisesta riskien tunnistamisesta. Radan kiertosuuntaa on muutettu ja sen seurauksena myöskin hyppyreitä on jouduttu muuttamaan kun alastuloista on muokattu lähtöjä ja lähdöistä alastuloja. Seurauksena on pehmeitten ja kovien maakerroksien eroittuminen, hyppyrien nousut ovat pehmeitä mutta itse hyppyrien päällinen on kivikova. Ajaessa nousu tavallaan kaivautuu päällisen alle ja muodostuu tuplanokkia jotka potkaisevat perää ylöspäin. Normaalisti tuplanokka muodostuu hitaasti mutta nyt kiertosuunnan muutos aiheutti todella nopean muodostumisen. Tätä en osannut ottaa huomioon, puolituntia radalta pois riitti nokan muodostumiseen.
Mitä tästä sitten opimme: Joka kerta radalle mennessä on syytä ajaa hidas tutustumiskierros, vaikka sitten vain kävisi hetken varikolla. Rataa muutettaessa saattaa yllätyksiä muodostua niin rakentajille kuin ajajillekkin. Rakentajien tulisi suunnitella muutokset huolella ennakkoon ja tehdä selkeä työjärjästys jossa pyritään ottamaan huomioon kaikki tekijät, myöskin muistaa sääntöjen määräämät turva-alueet ja muut seikat. On parempi jättää muutokset tekemättä jos voimavarat eivät riitä niiden loppuunsaattamiseen.
Yhteenveto: Syyllinen löytyy peilistä :D
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Kevätmuistoja Latviasta
Yllättäen kateissa oleita Latvian kevätreissun kuvia löytyikin muutama, kuvat ovat Zuraksen radalta. Ensi keväänä uudestaan :)
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Pärstäkerroinsäännöt
Huvittuneen ja ärsyyntymisen rajamailla on tullut seurattua enduron ja crosscountryn sääntötemppuilua; milloin on jollain ollut numeron fontti väärä, milloin on toisella ollut numerokilpi väärän värinen ja muuta yhtä järkevää temppuilua.
Sivusta seuratessa tuollainen tietysti huvittaa mutta ymmärrän hyvin niiden kavereiden ärtymyksen jotka laitetaan katsastuksesta korjaamaan muutaman millin väärän kokoisia numeroita samalla kun vierestä hyväksytään nimimiehen peli jossa on kaikki pielessä, fontit ja värit sunmuut.
Pelleilyä koko touhu.
Se taas ei yhtään huvita, kun vaarallisiin sääntörikkeisiin ei puututa ollenkaan. Asia tuli taas esille kun tuli seurattua crossikisaa Kuopiossa. Ensiapuhenkilöstö oli hoitamassa radalla loukkaantunutta kuljettajaa, liput liehuivat hetken päästä esimerkillisesti mutta osa porukasta ei välitä mitään vaan hyppii ja ohittelee sen minkä ehtii. En todellakaan haluaisi olla se radalla makaava kaveri, tai kaverin auttaja kun porukka vetää täyttä vierestä ja koko ajan saa pelätä kuka lipsauttaa päälle.
Säännöthän selvästi määrittelevät mitä täytyy tehdä kun lippu heiluu ja ensiapu on radalla. Samoin kuin mitkä seuraukset ovat jos lippumerkkejä ei noudateta.
Mutta. On tainnut käydä niin että pärstäkerroin säännöt ovat pesiytyneet crossiinkin ja toisin kuin harmittomassa enska pelleilyssä, crossissa leikitään pahimmillaan ihmishengellä.
Mitä ihmettä liikkuu kilpailun tuomariston päässä kun edes se ei noudata sääntöjä, eikä määritä seuraamuksia. Hellanlettas kaverithan voisi pahoittaa mielensä jos tommoisesta tulisi seuraamuksia, ilmeisesti tämä on ajatus.
Tällä menolla kyllä seuraamukset ovat pahempia kuin mielensäpahoittaminen. Ennenpitkää joku vielä vetää täyttä päin ensihoitajia ja sitten kyllä jälki on rumaa.
Ryhdistäytykää nyt ennenkuin on liian myöhäistä.
Sivusta seuratessa tuollainen tietysti huvittaa mutta ymmärrän hyvin niiden kavereiden ärtymyksen jotka laitetaan katsastuksesta korjaamaan muutaman millin väärän kokoisia numeroita samalla kun vierestä hyväksytään nimimiehen peli jossa on kaikki pielessä, fontit ja värit sunmuut.
Pelleilyä koko touhu.
Se taas ei yhtään huvita, kun vaarallisiin sääntörikkeisiin ei puututa ollenkaan. Asia tuli taas esille kun tuli seurattua crossikisaa Kuopiossa. Ensiapuhenkilöstö oli hoitamassa radalla loukkaantunutta kuljettajaa, liput liehuivat hetken päästä esimerkillisesti mutta osa porukasta ei välitä mitään vaan hyppii ja ohittelee sen minkä ehtii. En todellakaan haluaisi olla se radalla makaava kaveri, tai kaverin auttaja kun porukka vetää täyttä vierestä ja koko ajan saa pelätä kuka lipsauttaa päälle.
Säännöthän selvästi määrittelevät mitä täytyy tehdä kun lippu heiluu ja ensiapu on radalla. Samoin kuin mitkä seuraukset ovat jos lippumerkkejä ei noudateta.
Mutta. On tainnut käydä niin että pärstäkerroin säännöt ovat pesiytyneet crossiinkin ja toisin kuin harmittomassa enska pelleilyssä, crossissa leikitään pahimmillaan ihmishengellä.
Mitä ihmettä liikkuu kilpailun tuomariston päässä kun edes se ei noudata sääntöjä, eikä määritä seuraamuksia. Hellanlettas kaverithan voisi pahoittaa mielensä jos tommoisesta tulisi seuraamuksia, ilmeisesti tämä on ajatus.
Tällä menolla kyllä seuraamukset ovat pahempia kuin mielensäpahoittaminen. Ennenpitkää joku vielä vetää täyttä päin ensihoitajia ja sitten kyllä jälki on rumaa.
Ryhdistäytykää nyt ennenkuin on liian myöhäistä.
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Aikakone? Ollaan jo vuodessa 2016? Testissä 2016 KTM 125 SX
KTM:n kellot ovat ihan eri ajassa kuin muilla....
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Rimpula kesäasussa
40 ohitusta
Piikkipoika tekee nelkyt ohitusta. Mutta tuota rataa ja kuskeja katsellessa tuli mieleen millainen crossin harrasteluokan lähdön tulisi olla.
Tasainen helppo rata jota aloittelijakin pääsee vaivatta ja riskeittä ympäri. Jotakin tuollaista lajiryhmä lienee ajatellut harrasteluokkaa perustaessaan.
Nythän näyttäisi käyneen päinvastoin, ensimmäinen kisarata ei ainakaan ole helpotettu harrasteluokalle ja oman säväyksen antaa lähdön sijoittamisen muitten lähtöjen jälkeen kun rata on taatusti kulunut ja vaikea.
Hyvä kuitenkin, että harrasteluokka on luotu. Ehkäpä saadaan joskus puitteetkin harrastajaluokalle sopiviksi.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Kesäkauden avaus ja Timpan 66-vuotis synttäriajelut Hangossa
Kevätkauden avaus tapahtui jo lähes perinteisesti retkellä Hankoon ja synttärikahveilla Lappohjan Teboililla. Timppa (Yamaha #418 ) tarjosi synttäreiden kunniaksi pullakahvit. Täytyy toivoa, että itse olisi vastaavassa kunnossa samassa iässä.
Hangossa oltiin 12.3. Viimevuonna kausi avattiin pari päivää myöhemmin.
Spoorikauden rääppiäiset tuli ajeltua seuraavana viikonloppuna, missäs muuallakaan kuin Tillolassa. Yöpakkaset olivat kuivanneet reittiä ja nauttia sai koko rahalla. Muitakin olisi sekaan sopinut, kuskeja kun ei ollut kuin pari.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Uimakoulu Tillolan spoorissa - Rimpulaan 500 tuntia täyteen
Varovaisena haaveena oli saada spoorissa rimpulan mittariin viisisataa tuntia täyteen. Haaveen toteutuminen vaati kyllä aikamoista uinnin opettelua pyörän kanssa.
Muutama viimeinen ajokerta on ollut vähintäänkin riittävän märkä. Jollain kumman kieroutuneella tavalla hommasta on kyllä nauttinut ihan täysillä. Mukavaa on ollut ja jos vettä ei oteta huomioon, niin spoori on ollut aivan loistavassa kunnossa. Luntahan Tillolassa on vielä lähes puoli metriä, että ihan oikeaakin spooria pääsee vielä vetämään.
Hondien yhteenlaskettu tuntimäärä on muuten nyt reilut tuhatkaksisataa ....
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Sirkusta vai urheilua ?
Kumpaa halutaan crossin olevan, sirkusta vai urheilua. Asiaa ei ehkä ole mietitty isommassa mittakaavassa, on vaan menty virran mukana miettimättä päätösten ja tekojen seurauksia pidemmällä aikavälillä.
Sirkuksen suuntaanhan ollaan menossa kovaa vauhtia, mutta mistä se oikeastaan johtuu?
Väittäisin, että suurena osatekijänä on yleisön ja sponsorien kosiskelu. Kun yleisömäärät ovat laskeneet vuosi vuodelta ja sitä mukaa lajissa liikkuva raha on vähentynyt niin ulkopuolista rahaa on ollut pakko saada keinolla millä hyvänsä. Harva varmaan ymmärsi mihin promoottorien mukaantulo MM & SX-sarjoihin johtaa. Promoottorit tietenkin asettavat ehtoja sarjalle saadakseen isoja sponsoreita jotka taas asettavat ehtoja promoottoreille saadakseen sijoituksilleen tuottoa. Homma on pyörähtänyt ihan päälaelleen, sen sijaan että lajin ja urheilun etu olisi ykkösasia tärkeintä onkin kaupallinen ja sponsoreita hyödyttävä toiminta.
Värjätyn veden kauppiaat ovat todellakin perillä minkälainen kohderyhmä heidän litkujaan ostaa ja asettavat promoottorille vaatimukset kehittää lajia heidän kohderyhmänsä suuntaan.
Siinä ei paljon vanhat lajin perinteet paina, ei radoissa, ei osallistujissa, eikä kyllä turvallisuudessakaan. Kun kohderyhmänä on porukka jolle elämä halutaan myydä "living on the edge" kokemuksena, niin ei ihme että tallit eivät saa käyttää sanaa danger, sehän saattaisi saada jotkut jopa ajattelemaan asioita pidemmälle.
Pahintahan koko kuviossa on, että täällä meilläkään ei ole ymmärretty koko kuviota vaan on lähdetty hypetykseen mukaan tajuamatta seurauksia.
Nyt ihmetellään kun tästä maasta ei oikein löydy kavereita maailmalle. Ihmetellään vähäistä treenaamista. Ihmetellään urheilullisuuden puuttumista.
Eihän tuossa mitään ihmettelemistä ole, kysehän on aivan selvästä syy-seuraus suhteesta. Kun kavereille on myyty litkukauppiaiden mediatalojen mielikuvaa crossista niin eihän siihen mielikuvaan kuulu mikään urheilijan elämä, annetaan mielikuvia partyamisesta vähäpukeisten lutkien kanssa illalla ja linkuttelusta päivällä. Siihen kuvioon ei sovi minkäänlainen työnteko, jota urheilu ja menestyminen vaatii.
Kun mediakin on narrattu tähän samaan hypetykseen mukaan, niin ei ihme, että pikkupojilta ja faijoilta karkaa todellisuus kauas ja kuvitellaan, että vauhdin voi ostaa palikoista. Todellisuudessa kun oikotietä ei ole vaan vanha sanonta harjoitus tekee mestarin pitää edelleenkin paikkansa.
Voitaisiinko täällä Suomessa hoitaa homma toisin ja mennä urheilu ja laji edellä?
Se vaatisi aika rankkaa asennemuutosta lajilta ja ennenkaikkea lajin medialta, erottaa hypetys todellisuudesta ja oikeasti toimittaa juttuja eikä niellä kaikkia tiedotteita täydestä.
Ehkäpä sitten ymmärrettäisiin koko valmennuskuvion merkitys ja saataisiin liiton ja kerhojen toimesta koulutus urheilijoiksi. Kuvio on jo olemassa, tarvitaan vain kentän herääminen.
Sirkuksen suuntaanhan ollaan menossa kovaa vauhtia, mutta mistä se oikeastaan johtuu?
Väittäisin, että suurena osatekijänä on yleisön ja sponsorien kosiskelu. Kun yleisömäärät ovat laskeneet vuosi vuodelta ja sitä mukaa lajissa liikkuva raha on vähentynyt niin ulkopuolista rahaa on ollut pakko saada keinolla millä hyvänsä. Harva varmaan ymmärsi mihin promoottorien mukaantulo MM & SX-sarjoihin johtaa. Promoottorit tietenkin asettavat ehtoja sarjalle saadakseen isoja sponsoreita jotka taas asettavat ehtoja promoottoreille saadakseen sijoituksilleen tuottoa. Homma on pyörähtänyt ihan päälaelleen, sen sijaan että lajin ja urheilun etu olisi ykkösasia tärkeintä onkin kaupallinen ja sponsoreita hyödyttävä toiminta.
Värjätyn veden kauppiaat ovat todellakin perillä minkälainen kohderyhmä heidän litkujaan ostaa ja asettavat promoottorille vaatimukset kehittää lajia heidän kohderyhmänsä suuntaan.
Siinä ei paljon vanhat lajin perinteet paina, ei radoissa, ei osallistujissa, eikä kyllä turvallisuudessakaan. Kun kohderyhmänä on porukka jolle elämä halutaan myydä "living on the edge" kokemuksena, niin ei ihme että tallit eivät saa käyttää sanaa danger, sehän saattaisi saada jotkut jopa ajattelemaan asioita pidemmälle.
Pahintahan koko kuviossa on, että täällä meilläkään ei ole ymmärretty koko kuviota vaan on lähdetty hypetykseen mukaan tajuamatta seurauksia.
Nyt ihmetellään kun tästä maasta ei oikein löydy kavereita maailmalle. Ihmetellään vähäistä treenaamista. Ihmetellään urheilullisuuden puuttumista.
Eihän tuossa mitään ihmettelemistä ole, kysehän on aivan selvästä syy-seuraus suhteesta. Kun kavereille on myyty litkukauppiaiden mediatalojen mielikuvaa crossista niin eihän siihen mielikuvaan kuulu mikään urheilijan elämä, annetaan mielikuvia partyamisesta vähäpukeisten lutkien kanssa illalla ja linkuttelusta päivällä. Siihen kuvioon ei sovi minkäänlainen työnteko, jota urheilu ja menestyminen vaatii.
Kun mediakin on narrattu tähän samaan hypetykseen mukaan, niin ei ihme, että pikkupojilta ja faijoilta karkaa todellisuus kauas ja kuvitellaan, että vauhdin voi ostaa palikoista. Todellisuudessa kun oikotietä ei ole vaan vanha sanonta harjoitus tekee mestarin pitää edelleenkin paikkansa.
Voitaisiinko täällä Suomessa hoitaa homma toisin ja mennä urheilu ja laji edellä?
Se vaatisi aika rankkaa asennemuutosta lajilta ja ennenkaikkea lajin medialta, erottaa hypetys todellisuudesta ja oikeasti toimittaa juttuja eikä niellä kaikkia tiedotteita täydestä.
Ehkäpä sitten ymmärrettäisiin koko valmennuskuvion merkitys ja saataisiin liiton ja kerhojen toimesta koulutus urheilijoiksi. Kuvio on jo olemassa, tarvitaan vain kentän herääminen.
maanantai 19. tammikuuta 2015
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
torstai 1. tammikuuta 2015
Vuoden aloitus Tillolan sohjospoorissa
Kosteissa merkeissä alkoi tämäkin vuosi. Oli nimittäin senverran vettä reitillä, joka kuoppa ääriään myöten täynnä.
Rimpula osoittautui oikeinkin hyväksi talvimopoksi, pientä säätöä ja bueno.
Kuskissa tuntuisi sitten petrattavaa olevan aikalailla ennenkuin spoori sujuu. Hauskaa kuitenkin vaikka ei osaakkaan, itseasiassa hauskempaa kuin kesällä ikinä.
Nyt vaan hiukan pakkasta ja paljon lunta niin pääsee nauttimaan talven riemuista oikein urakalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)