Upotettuja kuplavolkkareita Onttolassa?

 

Ainakin ajaessa tunne oli kuin olisi ajanut kuplavolkkarien kattoja myöten. Aika junnaamista, eikä todellakaan vauhdikasta. Joensuussa on ilmeisesti päätetty satsata radan ylläpidossa vain muutaman paikallisen kuskin mielipiteisiin. Se mielipide on kyllä aika kapeakatseinen. Radastahan on tullut vain muutamien herkkua loppujen suunnatessa naapuriradoille ja kerhoihin. Harrastajat on tuolta häipyneet aika täysin, enkä kyllä ihmettele. Rata on satunnaisharrastajalle sekä vaikea, että vaarallinen.

Pikkuisen näkökulmaa laajentamalla tosta kyllä saisi mukavan huippuradan ihan kaikille. Pahoin vain pelkään ettei mitään tapahdu ennenkuin on liian myöhäistä ja kerhosta on kaikki harrastajat ja sitä mukaa talkoolaiset hävinneet. Vahinko. 

Enskaa ja krossia Uurossa

 

Kuivuuden riivatessa edelleen, Kontiolahden Uurossa tuli tehtyä meikäläiselle harvinainen ratkaisu; tuli testattua ja ajettua paikallinen enskalenkki. Se olikin sitten jotain ihan muuta kuin pääkaupunkiseudun loppuun asti kalutut kivikot. Reitti kiertelee hiekkakankaalla jossa ei varsinaisia kivikkopätkiä ole ollenkaan, siellä täällä hiukan pyöreitä irtokivia ja siinäpä ne. Crossimopolla kiertää lenkkiä oikeinkin mukavasti kun vain muistaa ettei hurjastele liikaa. Juurakoita ja kiviä on kuitenkin senverran, että crossijousitus ja 19 tuumainen takakumi saa äkkiä kunnon linttauksia aikaan. Meikäläisen trialtyylin enskalenkki kuitenkin sopii oikeinkin hyvin :)

 

Crossirataakin tuli ajettua muutama kiekka, ratahan on aivan huippu jos on kostea, nyt ei ollut, joten enska oli mukavampaa... 

Extremecrossia Lieksassa

 

Lieksan rata on varmaankin ainoa rata suomessa jossa on taatusti kulumaton hyppyrin nokka, niinkuin eka kuvasta näkyy se on avokalliota. Ihan noin extremeä ei kuitenkaan ole koko rata, kallio pilkoittaa vain sieltä täältä. Kunta on rata-alueen antaessaan tuupannut kerholle kerralla riittävän haasteen. Maaperä on kuution kiviä täynnä joten noitten avokallioitten peittämiseen ei yksinkertaisesti rata-alueelta löydy maata. Haastetta siis riittää. Intoa ja touhua kerholaisilla kyllä tuntuis riittävän, muutoksia ja parannuksia tehdään parhaillaankin.

Rata on kyllä muodoltaan ja korkeuseroiltaan oikeinkin hieno, jotenkin muoto on vielä sellainen, että korkeuserot myöskin tuntuvat ajaessa. Tohon kun vain saa maata niin paljon, että kalliot ja kivet peittyvät niin rata on aivan mielettömän hieno harrasterata.

 

Kiteen lommelissa

 

Miehikkälästä matka suuntautui Kiteelle. Matkan varrella tuli poikettua Imatran radalle seuraamaan hetkeksi paikallisen crossikoulun touhua. Pienemmät krossarit ajelivat pikkurataa ja hommassa pidemmälle ehtineet isoa rataa. Aika mukavasti krossikoululaisia oli, varsinkin kun ottaa huomioon paikkakunnan koon.

Mihinkähän suurin osa innokkaista krossareista muuten häviää kun ikää tulee vähän lisää? Pitäisikö tuolle koululle olla joku jatkumo myöskin vähän vanhemmillekkin?

 

  Kiteelle saavuin tiistai iltana ja alkoi  taasen opettelu pehmeässä hiekassa. En oppinut. Tuolla pitäisi viettää useampi päivä yhtäkyytiä, että tottuisi tuon radan saloihin. Nyt aurinko paahtoi rataa sitä vauhtia kuivaksi ettei into riittänyt enempään pölyn nielemiseen ja ilmanputsarien vaihtoon.

Täytyy ottaa revanssi tuon Kiteen suhteen kun keli sattuu kosteammaksi.

 

Revanssi täytyisi ottaa myöskin Imatran suhteen, siitä kun on tullet ajettua ohi lukemattomia kertoja, mutta ajettua siellä ei ole tullut syystä tai toisesta kertaakaan.

On the road again - Kevätkierros meneillään

 

Kevätkierros starttasi jo viime lauantaina, pikku tietoteknisien probleemien saattelemina, nyt ne  näyttäisivät olevan voitetut.

Itse reissu menee kyllä hienosti, eka rata jossa tuli ajettua oli Miehikkälä, jossa tuli heti muistutus riskeistä kunnon volttien merkeissä - kannattaa vaan keskittyä omaan ajamiseen eikä seurata muitten tekemisiä radan toisella puolella. Onnekkaasti ainut vahinko oli itseluottamuksen saama kova kolaus sekä katkennut takalokari.

 Let's be careful out there ;)

Bongattu hyvinkäällä - nami Honda

 

  Tämmöiseen namipalan bongasin hyvinkäällä pari viikkoa sitten. Hondahan on kuin karamelli näöltään ja kunnoltaan. Kuntoon tosin löytyi selitys kun omistaja kertoi pyörällä ajetyn kaikenkaikkiaan kymmenkunta tuntia...

Taas hurrattavaa TM talibaaneille

    Tässähän tulee pikkuhiljaa mielikuva, että -13 mallin piikki TM on aika onnistunut painos.

Kova yhdistelmä

 

Orimattilan radalla kulki piikkihonda silmiinpistävän vauhdikkaasti. Pyörän tultua varikolle piti oikein käydä katsomassa minkänäköinen kuski kypärän alta löytyy.

Löytyi piikkiluokan suomenmestari -97. Lisäksi meriitteihin kuuluu muutama muukin mitali ja enskan MM-sarjaa 2000-luvun alussa Hussen tehtaan kalustolla.

Eipä ihme, että piikki lauloi.

Kuski, Mika Saarenkoski kertoi ajavansa kerhonsa (HeMK) 60v juhlakisan piikkiluokassa.

Taitaa tulla näkemisen arvoinen kisa....

Hartialukko Orimattilassa

Lauantain ajopaikkaa miettiessä ajokaveri mainitsi menevänsä Orimattilaan. Mikäpä siinä, sama pöly löytyy meni minne vaan.
  Jotenkin jo aamusta lähtien oli huonot fiilingit koko ajamista ja myöskin tota rataa kohtaan.
 Radalla käppäilin ja kiertelin ja kaartelin pitkään ennenkuin tein päätöksen ratamaksun maksamisesta, sittenhän ei paljon vaihtoehtoja ollut, ajelemaan siis.
  Rataa kiertäessä tuli mieleen hurjat riskit mitkä tuolla ajaessa olivat; kuiva tompsuhiekka jonka alla kova ja terävä patikko. Siitä kun vähän linttaa, mitään ei ole tehtävissä ja kipeää on tiedossa.
  Tuommoisten ajatusten jälkeen hartialukko olikin aika valmis.
 Ajamista ei yhtään helpottanut kun näki oikein kunnon lintat, onneksi siinä ei tainnut käydä pahemmin.
  Hartialukko vain paheni ja homma meni ihan pelkäksi varomiseksi.
  Ajelu oli semmoista, ettei sitä  voinut pitää edes kuntoiluna.
  Huonon päivä hyvä puoli oli se, että pääsi ehjänä kotia. Hyvä niin.
 

Ristus notta nopia rata

    Oikeeta luukutusta. Ei mitään järkee.... vai onko kuski vaan niin mahdottoman nopee..

Tillola Offroad vappuajelu

 

Vappupäivä tuli vietettyä Tillolassa, hämmästyttävän selväpäistä porukkaa tää on kun varikko oli niin täysi, että oli autoja tungettu joka paikkaan...

Radoilla sensijaan oli väljää, crossiradalla kiersi korkeintaan muutama pyörä kerrallaan loppujen sahatessa enskalenkkiä.

Crossiradalla tuli ajettua pari satsia ja haettua tuntumaa josko kevät räpellyksestä pääsisi eroon. Eipä päässyt, mutta pikkusen mentiin taas eteenpäin :)

Kuntoa tuntui vielä rittävän enskalenkille, siellä olisi kuulemma pikku muutoksia tiedossa. Oli tosiaan, viime syksynä kivikkoa oli "pikku pätkä" joka tuntui ihan loputtomalta. Nyt kivikkoa olikin sitten ainakin kaksinkertainen määrä. Ihme kyllä se ei tuntunut masentavan, vaan ajoin koko lenkin kuin trialia, eikä tullut kuin yksi virhepiste jalan kosketuksesta maahan.

Hommassahan ei ollut muuta pielessä kuin laji, kyseessähän pitäisi olla enska jota mun ajelu ei kyllä muistuttanut ollenkaan.

Mukavaa kuitenkin oli ja sehän on se pääasia :D