Miehikkälästä matka suuntautui Kiteelle. Matkan varrella tuli poikettua Imatran radalle seuraamaan hetkeksi paikallisen crossikoulun touhua. Pienemmät krossarit ajelivat pikkurataa ja hommassa pidemmälle ehtineet isoa rataa. Aika mukavasti krossikoululaisia oli, varsinkin kun ottaa huomioon paikkakunnan koon.
Mihinkähän suurin osa innokkaista krossareista muuten häviää kun ikää tulee vähän lisää? Pitäisikö tuolle koululle olla joku jatkumo myöskin vähän vanhemmillekkin?
Kiteelle saavuin tiistai iltana ja alkoi taasen opettelu pehmeässä hiekassa. En oppinut. Tuolla pitäisi viettää useampi päivä yhtäkyytiä, että tottuisi tuon radan saloihin. Nyt aurinko paahtoi rataa sitä vauhtia kuivaksi ettei into riittänyt enempään pölyn nielemiseen ja ilmanputsarien vaihtoon.
Täytyy ottaa revanssi tuon Kiteen suhteen kun keli sattuu kosteammaksi.
Revanssi täytyisi ottaa myöskin Imatran suhteen, siitä kun on tullet ajettua ohi lukemattomia kertoja, mutta ajettua siellä ei ole tullut syystä tai toisesta kertaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti