Vuoden loppusoundit

Näihin äänin, näihin tunnelmiin.... Hyvää uutta vuotta :D

Tauti pahenee

Sivujalkaa voinee pitää jo pahana myrkytyksen oireena. Peli ei kuitenkaan vielä ole menetetty, kahdeksantoista tuuman takapyörää ei ole näköpiirissä. Toivoa siis vielä on :)

Taudin ensi oireet.

 

Enpä arvannut millaisen tartunnan sain syksyllä kun kävin ajamassa pari kiekkaa Tillolan enskalenkkiä.

Miten salakavalasti tää tauti alkoikaan ... Tillolassa oli crossiradan tasaus käynnissä ja muun tekemisen puutteessa ja pienen kannustuksen tuloksena ajattelin käydä nujuamassa yhden enskalenkin. Kun kuulemma kivikkoakin oli vain pikku pätkä. Vai niin. Se kivikko tuntui ihan loppumattomalta. Muu lenkki ei sitten yllättäen ollutkaan mitään rypemistä.

Ekan lenkin jälkeen tulin varikolle varmana ettei ikinä enää. Kunnes hetken päästä tajusin, että itseasiassahan se oli oikeinkin mukavaa. Eipä muuta kuin uudelle lenkille. Nyt kivikkokin tuntui helpommalle, trialtyylillä ja vauhdilla jopa jännälle.

Hemmetti, jos enska on tällaista, niin tätä täytyy saada lisää. Varikolla olleet "oikeet" enskapenat tosin sanoivat ettei tää mitään oikeeta enskaa ole. Kai oikeeseen suomienskaan sitten kuuluu tunnin suossarypeminen ja nosteleminen joka kiekalla. Se taas ei oo mun mieleen, mutta tämmöinen cc tyylinen enska taasen on.

  Tauti oireili senverran pahasti, että ykkösmoposta joutui rakentelemaan enskamopon. Ihan ite tein ja tekijä huomioonottaen lopputulos on aika ok. Pientä säätöä vaan kunhan lajin salat aukeavat enemmälti. Niitä saloja tuntuis riittävän, mutta onpahan jotain uutta ja ihmeellistä. Tosi jännää kun saa varikolla kysellä enskapenoilta ihan ihme kysymyksiä kun ei ite tiedä eikä ymmärrä hommasta mitään.

 Saas nähdä kuinka pahaksi tauti yltyy.

Jotain vaihtelua crossiin, jospa tästä saisi siihen kesäksi uutta virtaa :D   

 

 

 

 

Voihan vimpskaus

Soundi on hieno ja ratakin näyttää mukavalle. Mutta. Noi ihme vimpskaukset joka hemmetin nypyllä. Ei kertakaikkiaan voi käsittää, paitsi että noi näyttää meikäläisen silmiin suoraan sanottuna typerältä, niin onkohan noista oikeasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
 Nää vimpskaus kaverit näyttävät ainakin mun havaintojen mukaan tuhlaavan energiaa tohon touhuun niin paljon, että hetken päästä mutkatkin on täynnä samanlaisia vimpskauksia. Eikä ne ole tarkoituksellisia. Ja taas palaa energiaa.
   Katsomoissa täditkin kyselee miksi ne tekee noin. Keksippäs siihen vastaus ;D

Vuosi lopuillaan - ajaminen ei :)

 

Ykkösmopoon löytyi tallin vintiltä vanhat nastarenkaat sekä talveen sopiva väritys, noi muovit ovat vuodelta 2006! (ihan ekat tohon mopoon hankitut...). Jotain hyötyä muutostakin, pakkaillessa näköjään löytyy vaikka mitä.

Tuntimittareista on helppo havaita kummalla on tykännyt ajaa enemmän ;)  

Honda ajokoulu: 6. Startti

Lähtötreeniä tälläkertaa ...

Honda ajokoulu: 5. Hiekkamutka

Niin yksinkertaista, mutta niin vaikeaa....

Dirty toys

Lelujen koosta erottaa miehet pojista .... vai erottaakohan sittenkään ? ;)

Säätöä ja testausta Lelussa

Rimpulan odottaessa ensi kesää käyttöön tuli otettua ykkösmopo. Sepä ei ihan käynytkään tosta vaan, viimetalvisia muutoksia ei nimittäin oltu testattu vielä, keväällä vaan kokeilin perusasioiden toimivuuden ja jätin talliin seisomaan. Nyt olikin sitten pikku jumppa edessä, laite kyllä toimi mutta säädöt ja kulkupuoli oli vähän sitä sun tätä. Aikansa kun mietti, etsi ja kokeili eri kombinaatioita putkista, vaimentimista, kansista, neuloista ja syttyennakosta niin rupesihan se peli laulamaan, Hyvin pieree :D
  Hetken epäilin jo omaa osaamistakin; olin väärässä :D
  

Sepät taaplaa tyylillään...

 

Homma kun homma, tyylejä on monenlaisia. Kuvissa parin sepän näkemykset kuinka iskarinvarren varmistusniittaus puretaan. Lopputuloshan noissa on sama, ainut vaan, että tossa rälläkällä puretussa metallijauhoa menee paluuvaimennuksen säätötangon väliin joka jumahtaa ennemmin tai myöhemmin kiinni. Seurauksena onkin sitten hiukan isompi huolto :(

On toi sorvaamalla purettu jo silmällekkin miellyttävämpi ja niinkuin usein, myös toimiva :) 

Honda ajokoulu: 4. Hiekkarata

Hiekkaradan perusasioiden kertausta,  aina tarpeeseen niin ei totuus unohdu ;)

Missä KTM ??

 

Piikkikisaa Amerikanmaalta. Silmiinpistävää tuolla on KTM:ien lähes täydellinen puuttuminen. Kärjessä ajaa oikeastaa päivastaiset merkit kuin täällä, Kawoja ja Hondia kun täällä ei näy edes joka kisoissa. Saati, että niillä pärjättäiskin vielä.

Oranssin merkin kauppiailla on tuolla vielä markkinarako ihan avoinna :D

Voiman ääni ...

 Näitä ääniä ei brigss&strattonista löydy  :D

Huiiiii.... herran haltuun ...

Vaikka tässä videossa nyt vähän pilaillaankin niin samanlaista touhua kyllä näkee Lavangossa ja Hyvinkäälläkin ja ne ei sitten olekkaan mitään pilailua. Sitä touhua kattellessa meinaa kyllä tulla uskoon, kaverit laittaa pelit taivaalle ihan herran haltuun :D

Honda ajokoulu: 3. Kova rata

Kovapintaisen radan niksejä ...

125 sx Italian mestis - yllätys

Vanha sanonta; 80% kuski, 20% pyörä taitaa pitää vieläkin paikkansa :)

Kauden viimeiset ajot?

Pahasti näyttää, että kausi rupeaisi olemaan ohi. Kuvassa ollaan pari viikkoa sitten Taavetissa, sen jälkeen tuli pistäydyttyä pari kertaa Tillolassa ja siinä se.
   Jotenkin olin haaveillut ajokeleistä Joulukuulle asti. Taitaa olla turha haave nyt. Eletään kuitenkin toivossa :)

Uutta tilalle

Uudet ketjut ovat RK:n xw renkaalliset, edelliset olivat DID:n vastaavat. Saas nähdä pääseekö näillä samoihin tunteihin, haaveena olisi tietty vielä enemmän, sen vuoksi rattaana on nyt teräsulkokehällinen versio. Saas nähdä.
  Samalla tuli vaihdettua muutakin kulunutta osaa: ilmanputsarikotelo, vannekehä, jalkatapit yms...

Sadan tunnin ketjut & rattaat

Näköjään satsaaminen kalliimpiin X-rengas ketjuihin kannattaa. Aika paljon säästää aikaa ja vaivaa kun pääsee koko vuoden samoilla, eikä noita ketjuja ole tarvinnut edes kiristääkkään kuin muutaman kerran.
  Loppupelissä ajaminen tulee halvemmaksikin näin :)
Jännä miten harva ajaa crossia X-rengas ketjuilla. Perusteena yleisimmin tuntuu olevan tehohukka, ymmärtäisi vielä jotenkin jos kavereilla olisi piikit mutta kun suurimmalla osalla vielä on isot nelarit...
    Onneks meikäläisen taidot on senverran vaillinaiset, että teho riittää vanhassa piikissäkin. Jopa X-rengas ketjuillakin :D

Honda ajokoulu: 2. Mutka

  Off-camber eli väärinpäinkallistettu mutka....

Honda ajokoulu : 1. Mäki

Alamäkeä ja ylämäkeä ....

Kisaraportti: Savo Cup Joensuu & Kitee

 Syksyn mittaan on mieleen tullut josko hakusessa olevaan ajamiseen löytyisi jotain juonta ajamalla oikeita kisaeriä. Tilaisuus moiseen tuli vasta lokakuussa, onnekkaasti Savo Cupissa oli vielä pari osakilpailua jäljellä, peräkkäisinä päivänä olevat Joensuun ja kiteen osakilpailut. Sattumoisin olin muutenkin noissa maisemissa, mukaan vaan.
  Taktiikka kisoihin oli se vanha tuttu: antaa muitten mennä startissa menojaan ja ajella perässä omaa tahtia turvalliselta tuntuvaa vauhtia.
  Lauantaina oli Joensuun osakilpailu Onttolan radalla jossa muuten ajoin viimeisen kisani aktiiviaikanani, vuosi oli 1984, lopettamispäätöksen tein silloin toisen erän aikana. Kuinkahan kävisi nyt? Loppuuko harrastus vai vieläkö sunnuntaina Kiteelle ;)
  Aamulla hyytävässä kelissä ilmoittautuminen varikolla V50 luokkaan ja pikainen varikkokierros, tuttujakin löytyi onnekkaasti. Aikataulua silmäillessä selvisi että samassa lähdössä ovat harrastajat sekä V40 ja V50, hyvä niin, rohkeus ei ehkä näin äkkiseltään olisi riittänyt jos A,B ja J olisivat olleet samassa. Yliajetuksi tulemisen pelko on senverran kova. 
    Harjoituksissa selvisi etteivät rata ja taidot todellakaan kohdanneet, oikein piti tehdä naamalla syyskyntöjäkin. Ensimmäinen näky katseen maasta nostettua oli paikalle sattuneen kuvaajan linssi. Nauratti ja hävetti :D
   Eka erä meni aikalailla suunnitelmien mukaan, kisataidot ovat senverran ruosteessa, ettei siinä juurikaan varsinaista kisaa ajettu, mutta erän mittainen treeni kuitenkin. Hyvä niin.
   Toka erässä sitten näkyi jo ajamisessa pieniä valopilkkujakin, homma tuntui jo selkeästi helpommalta. Varmasti maaliin.
    Kisan jälkeen mietteet olivat kaksijakoiset, enkä ollut ollenkaan varma onko tää se mun juttu. Plussapuolena oli se ettei olo yllättäen tuntunut mitenkään rasittuneelta ja että ajoon todellakin löytyy juonta kisaerissä. Sunnuntain Kiteen osakilpailuun osallistumisen ajattelin päättää aamulla, mitkä ovat tuntemukset silloin.
   Sunnuntai aamuna heräsin virkeänä ja hyvätuulisena, ehkä tää kuitenkin on se mun juttu. Kisoihin.
 Kovasti hyytävältä tuntui keli Kiteen Lommelissakin kun aamulla tutustui rataan. Näytti rata vähän sille, että Honda kyllä saa kiljua aikalailla jos meinaa vähänkään edetä.
  Ohjaajakokoukseessa oli äänestys erän pituudesta, täällä kun oli senverran vähemmän porukkaa, että kaikki isot pyörät ajavat samassa lähdössä. Äänestyksen tuloksena erien pituudeksi tuli 20min+2kierr, oivoi. Turvallisuus huoletti meikäläistä.
   Harjoituksissa kävi todellakin selväksi ennakkoarvelut, rata on nopea ja pehmyt mutta kuitenkin omalla laillaan mielenkiintoinen. Selväksi kävi myöskin se, että en osaa ajaa näin pehmeässä hiekassa ollenkaan. No, treenikisathan nämä ovatkin.
  Eka erä meni ihmetellessä lähtökasaa sekä erilaisia pattisuoria ja hyppyriyhdistelmiä, juonta ei oikein löytynyt ja ehkä syynä oli ihan vaan osaamattomuus. Jälleen kuitenkin varmasti maaliin.
   Toka erässä ei sitten ollut varmuudesta tietoakaan. Muutama eka kierros tuntui menevän niin helposti ettei tottakaan. Eikä se ollutkaan. Velvoittaneeko toi Pastranan numero vai mikä, mutta pattisuoran päätteeksi tuli yritettyä volttia etukautta ympäri. Ei se onnistu kummaltakaan numeron 199 mieheltä. Muutakin yhteistä löytyi, hiekasta ylös kaivautuessa sai taas katsella kameran linssiä. Eikö pahus ollut sama kuvaaja löytynyt taasen paikalle, mistä se tiesi tonkin.
  Ihan pahin into kaasutella hukkui kyllä hiekkaan, tosin ihan lopussa taas jotenkin virkistyikin. Jälleen maaliin :)
   Kisan jälkeen olisi mieli tehnyt ajaa vielä kolmaskin erä, mutta tähän oli nyt tyytyminen. Hyvä näin. Ajaminen petraantui erä-erältä ja muutenkin fiilinki oli hyvä. Selkeästi tämmöiset ei niin vakavat kisat antavat intoa harrastamiseen. Tosin osa porukasta näyttää ottavan nämä treenikisatkin hiukan turhan vakavasti. Näkyi joku päälleajokin sattuvan, ihan tosiaan ihmetyttää mitä liikkuu päässä kun ollaan kolmatta kertaa menossa kiekalla ohitte eikä osata ajaa muuta kuin samaa linjaa noinkin paljon hitaamman kanssa. Ajajakokouksen huoli turvallisuudesta ei sitten ollut ikävä kyllä ihan aiheeton. Onnekkaasti omalle kohdalle ei moisia sattunut... vaan mukavaa oli :D

    Videokin löytyi, tosin kasikymppilähdöstä. Onpahan ainakin kaksitahtisten vingutusta :D

   
 

  
  

Honda CR125 evoluutio 1973-2007

 

 

KTM 125 evoluutio 1974-2012

Ehtii sitä Hondallakin :)

Hah. Kerrankin todiste, että voi piikkiluokassa voittaa muullakin kuin Kotarilla. Aika kaukaa tosin pitää todisteita etsiä... mutta silti :D

Kawi vs Jamppi

Kyllähän siinä Jamppi menee menojaan, mutta miksi?  Mieleen tulee heti muutamakin juttu:
  - Jampissa on parempi kuski
  - Kawi ei vaan kulje
  - Kawin kuski on painavampi
Tommosella hyppycrossi radalla korostuu kovasti toi kun tolla  Kawilla ei syystä tai toisesta pääse tuplien yli, eikä yhdistelmissä satu jako kohdalleen.
  Noi pari ekaa seikkaahan on selkeitä juttuja, mutta toi kuskin koko/painoeron merkitys korostuu kyllä noitten piikkien kanssa, eikä monikaan ajattele sen todellista merkitystä. Yleisesti käytetty arvio on, että 3-4kg vastaa yhtä hevosvoimaa, siis jos toista mopoa ajaa 45 kiloinen kuski ja toista 80 kiloinen niin painonero tekee kymmenen hevosen luokkaa. Sitä eroa ei saa millään viripalikoilla tai merkin vaihdolla kurottua umpeen.
  Tää asia varmaan tyrmää monen vanhemman piikkiä kokeilevan innon aika äkkiä, kun mielikuvat piikillä ajosta on sieltä teini-iästä kun painoa oli se nelkyt kiloo vähemmän. Eipä ihme ettei piikki tunnu kulkevan :D

Hullun hommaa

Olen sanaton :O

Full Throttle

Nyt ollaankin kunnon hiekkalaarissa Hollannin Millissä, Lars meinaa näyttää Jampilla kaapin paikan Kotareille mutta kuinkas sitten käykään ....

Mitäpä muutakaan - piikkivingutusta taasen :)

No, onhan tossa kokeiltu uusia kuvakulmia. Onko onnistuttu onkin sitten eri juttu. Vauhtia ei näyttäis olevan joillain kuvakulmilla nimeksikään vaikka kaveri on EMX125 sarjassa ihan kärkipään kuskeja. Vauhtia siis varmasti todellisuudessa on hurjasti.
 Jotenkin toi kypäräkamerajuttu vaan rupeaa tuntumaan väljähtyneelta.....

Kawa saa isän kädestä ;)

Mukava löytää välillä filkka Kawastakin. Toi Destry taitaa olla tosin enskapena, mutta hyvin näyttää luonnistavan crossikin. Olikohan toi mopo nyt ihan oikeesti joku PC:n entinen tiimipeli? Hyvin näytti kulkevan noinkin nopeella baanalla...

Oikeella kisaradalla

Pitkästä aikaa on tullut käväistyä pari kertaa Hyvinkäällä. Viime vuodeksi otin oikein kausikortinkin sinne, aika turhaan kun käyntikertoja tuli kokonaiset kaksi. Tänä vuonna asia saa hoitua ihan kertamaksuilla, nyt heinäkuun puolenvälin jälkeen näyttäisi oikealta ratkaisulta, käyntikertoja on se sama pari kuin viime vuonnakin.
   Hyvinkään rata tuntuu noitten kyläratojen jälkeen suorastaan pelottavalle, vauhti ja nopeat kuskit hirvittävät kun on tottunut siihen, että saa pörräillä käytännössä yksinään.
   Kyllähän tossa on tietysti sitä oikeata kisaradan tuntua sitten ihan aikalailla, ihan siinä rajoilla onko jo liikaakin. Mukavaahan tuolla on että takuuvarmasti rata on aina kasteltu ja hyvässä kunnossa, eikä koskaan tarvitte ajaa yksinään. Kavereita joiden ajosta voi katsella vinkkejä on kyllä aina paikalla.
   Tämmöstä köröttelijää vaan hirvittää aina ettei jää kenenkään alle, varsinkin nyt kun ajo on edelleenkin hiukan enemmän kuin epävarmaa.
     Tunnelmat tuolla käymisen suhteen ovat siis ihan fifty/sixty ;D

Isoa kovaa

Ricky Renner mättää pitkiä puita pesään päästäkseen finaaliin Red Budin amerikanmestis osakisassa.
Pääsikin, nelarit kyllä menivät finaalissa menojaan. Hatunnosto kuitenkin finaalipaikasta :)

Valoa tunnelin päässä

Ton ajamisen sujuvuuden (tai paremminkin sujumattomuuden) kanssa on tullut pähkäiltyä jo tovi.
Tuolla aikaisemmin esitin teorioita miksi ja nyt näyttäisi, että kaikki tosiaankin oli pielessä.
 Perussyy kaikkeen kuitenkin taisi olla heti ekana: keula johon ei voinut luottaa. Keula toimi täysin ennakoimatta varsinkin tilanteissa joissa kaasua joutuu löysäämään kesken vedon, jolloin se ikäänkuin putosi läpi ja tangon yli lähteminen tapahtuu ennen kuin mitään ehtii tajuamaankaan. Suorastaan vaarallinen siis.
  Onneksi apu löytyi "öhlinssin miehestä" joka tajusi heti mistä (ja kenen tekeleestä) oli kyse ja pikaisen diagnoosin jälkeen antoi lääkettä vaivaan.
   Nyt parin ajokerran jälkeen korjaus tuntuisi onnistuneelta. Suurin työ on kuitenkin edessä kun keulaa varomaan oppineen ajotyylin ja -asennon korjaa oikeaksi. Helpotus kuitenkin tässä vaiheessa tuntuu suurelta; päässä ei tainnutkaan olla vikaa... siis tän asian suhteen :D 

Bloggimopomiitti

Honda osoittaa taas ylivertaisuutensa. Aktiivisten enska- ja crossiblogien pitäjien keskuudessa merkin suosio on täydet 100 prosenttia, valveutuneisuudesta kertoo valinnan osuminen piikkiseen.
  Numero kasin omistaja Hande pitää blogia: Isona musta tulee enskakuski!
 Ilmeisesti naamakirja on imenyt muut aktiiviset bloggarit, ainakaan tiedossani ei muita ole.
Miitit siis näillänäkymillä pysyvät samankoisina edelleenkin... halukkaille kyllä tilaa löytyisi :)

Hondaserkku Tillolassa xD

Tillolan ohikulkiessa täytyi tietenkin käydä vilkaisemassa miltä siellä näyttää. No, normaalin pölyiseltä ja liukkaalta näytti. Mutta näkyi siellä oikea yllätyskin: ihan kun olisin nähnyt itseni ajamassa .  Siis kaukaa katsottuna sekä pyörän että kuskin värit olivat lähestukoon samat kun meikäläisellä. Hienosti näytti Honda menevän.
  Lähemmin asiaa tutkiessa paljastui pieniä eroja; pyörä oli vanhempi ja kuski nuorempi.
Isoin ero oli varmaankin tossa Metal Mulisha jutussa joka ei meikäläiselle oikein aukea. Ehkä niin on parempikin :D
 

Hankala voitettava

 
Pakko on tunnustaa, että muut valmistajat on tainnu pudota pahasti kelkasta piikkiluokassa.
  TM taitaa olla vaan urbaanilegenda jota oma talibaanikultti suojelee, Yamaha on edelleen vuodelta 2005, Huski on heikko ja tehoton. Eikä muita valmistajia edes kannata mainita, jos niitä yleensä onkaan.
  Tommoinen mielikuva mulle on syntynyt, enkä taida olla ainut ajatuksineni.
  Asiaa ei ainakaan auta muitten merkkien sisäpiiriin keskittynyt markkinointi.
   Onneks mulla on noi Hondat niin olen tavallaan kaiken tän yläpuolella :D
 

TM sinfonia

  Sinfonian soinnista päätellen mennään isoa kovaa, tosin piikistä kun on kyse niin ääni ja vauhti eivät välttämättä kohtaa.
   Brittiläiset TM talibanit kyllä saavat tosta videosta lisää vettä myllyyn ;)

Ei tuu mitään :(

Siis ajaminen ei kertakaikkiaan suju. Tää vaiva on nyt ollut varmaankin viiden viimeisen ajokerran riesana. Kyse siis ei ole mistään yksittäisestä huonosta päivästä, niitähän toisinaan on, eikä ne juuri aiheuta olankohautusta ja naurahdusta isompaa ilmiötä.
  Mutta tää on jotain ihan toista. Pahus kun ei oikein saa kiinni mikä mättää, onko vika pyörässä vai miehessä vai pään sisällä.
    Ihan outo juttu mulle tämmöinen.
 Mahdollisia syitä tulee mieleen kyllä muutamia:
 - Jousitus, varsinkin keula, aiheuttaa luottamuspulan - ajaminen ei tunnu turvalliselta.
 - Kaatumisen ja loukkaantumisen pelko aiheuttaa hartialukon jonka vuoksi mutkiin ei uskalla kääntää sisään jolloin homma menee pipariksi ja vauhdin joutuu nollaamaan.
 - Ajoasento on pielessä , syynä saattaa olla jännittäminen, vähäinen toistojen määrä tai jopa ylianalysointi.
 - Rentous puuttuu.
 - Kertakaikkisen väärä ajotyyli.

Jokin tai useampi noista aiheuttaa turvallisuuden tunteen puuttumisen josta homma oikeastaan kiikastaa.
  Voi myöskin olla kyse ihan ikäkausi ilmiöstä jolloin asialle ei oikeastaan voi muuta kun hyväksyä se.

  Täytyy vaan vetää foliohattua syvemmälle päähän ja koittaa keksiä ratkaisu.
 Yksi asia kuitenkin on varma: luovuttaminen ei tule kysymykseen :D

Taitovoimistelua

Etulokariin kiinnitetty kamera antaa kuskista sellaisen kuvakulman, että äkkiä käy selväksi mikä olisikin sitä eniten lajinomaista kuntoilua.
  Pitäisikin mennä sinne jumppamatolle trikooasuisten sekaan heittämään voltteja eikä minnekkään punttisalille ;)

Sateen sattuessa sateella

Vesisadetta ei ihan aina saa välteltyä, monta vuotta se on onnistunut mutta nyt nappas. Sain juuri kamat päälle kun sade alkoi, eikä siinä enää viittynyt luovuttaakkaan. Suureksi hämmästykseksi ajelu oli oikein mukavaa :)
 Onneksi toi Haminan rata ei pienistä sateista ole moksiskaan. Puolet radasta on sellaista hiekkaa jota sade vain parantaa, eikä varusteet oikeastaan kuraannu ollenkaan ja pyörän saa helposti tiskattua mukana raahautuvalla moottoroidulla Kiinalaisella sadettimella, pesuriksi kun tota ei oikein ilkiä nimittää.
  Tässä voi jopa vähän samaistua tohon Barciaan kun ajellaan samanlaisissa olosuhteissa, siihenpä ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin :D

Vauhdin salaisuus

  Kas vaan, eiköhän BamBam Barciankin vauhdin takana ole treenit piikin Hondalla ;)
Eikä noita treenejä suinkaan ole vietetty linkuttelemalla sileällä radalla kaliforniassa vaan treeniradalla patikossa, urissa ja kurassa. Aamusta iltaan. Siinä ei paljon monstertyttöjä näe, eikä esitellä aurinkolaseja kylillä "racing" auton ikkunasta. ;D

Back to the basics - Tale of the 2 stroke

Niin se vaan on, kakstahdissa on taikaa. Vaikka se tärisee ja vapisee ja on muutenkin kymmenen vuotta nelarien kehityksestä jäljessä, niin yhdessä asiassa se on kymmenen vuotta edellä: Ajamisen hauskuudessa :)

Crossiretki

Perjantain aamu, päivä ja iltaruuhkissa seisoskellessa mieli kypsyi pääkaupunkiseutuun. Onneksi ratkaisu siihen on helppo, vaunu pakun perään ja maaseudulle viikonlopuksi.
  Miehikkälässä on uusi kastelusysteemi valmis joten sinne. Vaunu lammen rantaan ja radalle.
Kasteluhan toimii ihan oikeasti hyvin, rata on mukava ja jos vauhtia lisää niin haastavakin.
 Huilatessa voi seurailla tapahtumia Kotkanpesän terassilta. Nyt naatitaan :)
 

Karjalan kierros - Miehikkälä

 Kierros lähenee loppuaan, Miehikkälä oli kierroksen viimeinen rata ennen loppucrossia kotiinpäinmennessä Lelun radalla.
  Miehikkälään saavuin keskiviikkona tarkoituksena ajella eka kertaa nyt kokonaan valmistuneella radalla.
  Radalla olikin talkoot meneillään ja kuulinkin talkoolaisilta seuraavana iltana olevan sarjacrossit joita varten rata myöskin kastellaan. Eipä siinä pitkään tarvinnut miettiä ajaako pölypilvessä vai seuraavana päivänä kastellulla radalla. Rupesin talkoolaisten kaveriksi, lähinnä meikäläiselle sopiva homma oli kivien mättäminen radalta koneen kauhaan. Sinäpä ilta vierähti kivasti ihmetellessä talkoolaisten tahtia, maalla näköjään talkoissa tehdään ihan oikeesti jotakin. Kyllä toi kaupunkilaisten kuntosalin korvaa ihan täysin :)
   Torstaina pääsikin ajamaan laitetulla ja kastellulla radalla. Meikäläisen tapaan homma lähti taas lapasesta. Tarkoitus oli ensin ajaa vain ennen sarjoja rataa ympäri mutta kun touhu näytti sen verran maltilliselta treeneissä niin lähdin eka erään mukaan. Mukavaa oli, ajelin muitten perässä omaa tahtia ja ihmettelin miten pihalla olen tuolla radalla, erä kuitenkin maaliin asti.
 Toisessa erässä oli tarkoitus ajaa vain muutama kierros, kunto kun ehkä riittää juuri yhden kierroksen ajamiseen ja kuitenkin jo rimpuilin yhden täyden erän.
 Eipä taas mennyt ihan suunnitelman mukaan, tossa videolla näkyy jossain neljäntoistaminuutin kohdalla mäessä väärään suuntaan oleva kuski. Se olen minä. On ehkä kautta aikojen eka kerta kun en päässyt crossiradalla mäkeä ylös :D. Siinä sai huilailla kiekan verran ennenkuin tuli turvallinen rako lähteä jatkamaan ja köröttelin sitten tämänkin erän maaliin asti.
  Tuntuu ihan huvittavalta miten ajotaito todellakin rapistuu vuosi vuodelta, mutta miten kivaa touhu on siitä huolimatta :)
  Radalle valmistuu kastelujärjestelmä muutaman viikon päästä jonka jälkeen toi on todellakin hieno paikka sekin suhteen.
 Hatunnoston arvoinen paikka ja porukka :D

Aina vaan näitä :(

Jääköön mainitsematta miltä radalta kuvat ovat, näitä taitaa riittää ympäri maata :(

Tossa radanrakentamisessa korpisuomen ratamestarit viittaavat kintaalla maailmalla radanrakennusta opiskelleitten sekä ihan liiton sääntökirjankin neuvoille. Tuntuu suorastaan tahalliselle vaaran aiheuttamiselle nämä rakennelmat. Kun oppaassa on kuva Suomihyppyristä jossa lukee punaisella isosti EI NÄIN, niin eikös tehdä juuri päinvastoin. Samoin  röykkysuorankin kanssa, vaikka on oikein annettu mitat ja kuvattu kuinka röykkyjen laen säteen tulee olla sama kuin pohjakin, niin ei. Mikä helvetti tossa oikein mättää, siis meikäläinenkin joka ei tosiaankaan ole mikään korttelin kirkkain lamppu ymmärtää noi ohjeet, mutta ei nämä mestarit. No toivotaan, ettei se ole kukaan lähipiiristä joka noissa niskansa taittaa. Yksi riittää jo.

Karjalan kierros - Lieksa

Lieksan rata oli juuri sulaneitten lumien vuoksi samanlaisessa kunnossa kuin kylttikin, joten jätin ajamisen suosiolla väliin.

Itse rata olikin yllätys, Repomännikkö nimen perusteella odotin hiekkakangasta, eipäs ollutkaan. Pinta on savihiesu moreenia jonka alla heti on kallio, niinkuin kuvastakin erottuu.

Paikka on kyllä aivan mielettömän hieno muuten; on korkeuseroja ja lenkki kiemurtelee vaaran rinteitä ylös ja alas. Ihan tulee vanhan koulun GP rata mieleen :) Kaiken kruunaa näkymä parkkipaikalta Pielisen yli Kolin vaaroille. Vahinko, että toi on hiukan syrjässä jopa meikäläisenkin mittapuun mukaan. No, pääasia tietty on, että paikallisilla on paikka harrastaa. Eikä toi rata kyllä hirmu harrastajamäärää kestäisikään.  

Karjalan kierros - Kontiolahti

Kontiolahdelta löytyi männikön keskekeltä loistava harrastajan treenirata. Tossa pääsee ihan oikeesti nauttimaan ajamisesta, tapahtumia on koko ajan - on mutkaa, nyppyä ja hyppyä toinen toisensa perään. Vauhti on kokoajan aikalailla kohtuullinen, ei siis sellaista järjetöntä luukutusta niinkuin nykyajan radat yleensä. Hidasvauhtinen rata pysyy suht turvallisena kuluneenakin, seikka joka tuntuu olevan nykyratojen tekijöille yleensä vaikeaa käsittää.

Joensuun seudun kisakuskit on ainakin treeniratojen suhteen onnenpekkoja; Kitee, Onttola ja Kontiolahti muodostavat semmoisen treenipaikkojen kolmion, ettei menestys ainakaan radoista ole kiinni. 

Karjalan kierros

Meneillään karjalan kierros, joka alkoi Keihäskankaan radalta Luumäen Taavetista, jatkui sieltä Kiteen Aimo-keskuksen radalle ja nyt sijaintina on Onttolan rata Joensuun liepeillä.

Kaikki tähänastiset radat ovat sopineet oikeinkin hyvin ajokauden aloittajaispöristelyyn, on ollut sopivasti pattia ja tasaista baanaa. Jopa Kiteenkin radan röykkyjä oli muotoiltu harrastajallekin ajettavampaan muotoon, kiitos siitä.

Suurin ongelma tällaisella reissulla on sattua radalle kun muitakin kuskeja on paikalla. Ongelma vain korostuu seuraavaksi suunnitelmissa olevilla radoilla.

tarkoitus nimittäin on käydä tsekkaamassa ennen näkemättömät Kontiolahden, Lieksan ja Ilomantsin radat. Onneksi noi sattuvat pyhien ajalle jolloin pientä toivoa nähdä local prootkin on ;) 

Pari harvinaisuutta

Karhulan MX125 liigakisassa sitten oli ne mun kaipaamani pari harvinaisuutta, Honda ja TM.

Hämmentävästi noi on myöskin ainoat alupalkkirunkoiset piikit, Yamahan alurunkohan on enemmänkin perinteisen putkirungon muotoinen ja kaikissa muissahan rungot ovat teräsputkea.

Jännä miten ristikkäin Hondan ja TM:n tiet Suomessa menevätkin, Hondan piikin tietotaito on unohtunut vuosien taakse, kun taas TM:llä sitä vielä ei ole kertynytkään. Grafiikassa käyrät siis menevät ristiin ja keskiarvona on normaali :D

Tallikaveri pannuttaa

Jamppi lähtee lapasesta. Voimaa o. Kuskin voimat tommonen tälli kyllä imasee samantien. Paranemisia.... onneks oli niskatuki .

Vappuna vaolla 2012

Ajokausi tuli sitten virallisesti avatuksi vappuna "kotiradalla", jossa lumi oli vaihtunut viikon aikana pölyyn.. Lähinnä tarkoituksena oli testailla kummankin mopon (ja kuskin) toimivuutta. Yllätykseksi kaikki toimi, pientä säätöä ja hyvä tulee :)

Aarteita hyllystä - rimpula spesial

Talvella tuli viimein tajuttua hyllyssä lojuva osien määrä, samoin kuin se, että noiden Hondien aika mun tiimalasissa ei kestä ikuisuuksia. Hemmetti, noilla mopoilla on jo kuudes vuosi menossa - osat käyttöön ennenkuin on myöhäistä. Rimpula sai sitten koristusta oikein olan takaa, mitään todellista käytännön hyötyähän noista palikoista ei ole. Kiva kattoa kuitenkin, eikä mikään voita uutuuden viehätystä :D

MX125 Lavanko

Lavangossa tuli kisojen katsomisen ohella tietenkin katseltua pyöriä lähempääkin. Eniten tietenkin kiinnostaa ne harvinaisemmat ilmestykset. Husku ja Kawa ovat näköjään yhtä harvinaisia, kumpiakin oli kaksi. Tosi harvinaisia sitten olivat TM ja Honda joita ei ollut yhtäkään, kukapa ois uskonut, että Honda käy yhtä harvinaiseksi kuin TM :)

KTM hallitsee piikkiluokkaa mielin määrin, syystäkin, ominaisuudet niissä taitavat olla ihan eri tasolla kuin muissa piikeissä. Edes tollaisella rakennetulla Huskulla ei näyttänyt olevan asiaa kotarin vauhtiin, ainakaan koneen suhteen, hyvin toimiva jousituskaan ei pelasta kaikkea.

CR125 2002

Old Hondas never die. Jännä miten vanhemmillakin kaksitahtisilla saa ajamisen riemun esiin. Ton ikäisten nelarien hehkutusvideot on taasen enemmän kuin harvinaisia. Johtuskohan siitä ettei niillä enää mitään riemua saa kun uutuuden viehätys on mennyt ohitte. Vai siitä, ettei niitä ole enää ehjänä ton ikäisenä...

Hyllytetty ennen tuotantoa

 

2003 Hondalla oli valmiina seuraavan sukupolven CR.n prototyypit. Tuotannon oli tarkoitus alkaa 2005 mutta ilmeisesti nelitahtisten kehittäminen nostettiin ykkössijalle ja kaksitahtisiin tehtiin vain päivityksiä olemassa oleviin Gen3 runkoihin. Kuvissa oleva Gen4 runko tuli sitten tuotantoon -04 CFR250 ja -05 CRF450 malleissa, ollen tuotannossa vuoteen 2009.

Voi vain kuvitella kuinka paljon nykyaikaisenpi tuokin runko ja koko pyörä olisi ollut verrattuna vuonna -02 tulleeseen Gen3:seen.

Itseasiassa toi Gen4 runko tuli kyllä tuotantoon kaksitahtisissakin, tai ainakin hyvä kopio siitä. Tankissa niissä ei lue Honda vaan TM   :D  

Tehdaspeli osa2

Paul Jonass #141, havainnollistaa, että tehtaan KTM SX125 riittää varsin hyvin ainakin suomen MX2 kärkikuskeija vastaan. Tiedä sitten onko tossa oikeestaan paljonkaan eroa kaupan hyllyltä ostettuun ...

Näin sen pitää mennä

Pikakurssi piikillä ajosta :)

Valmiina kesään

Ykkösmopo odottais innokkaana kuivia ratoja, kuski sensijaan ei tunnu mitenkään innokkaalta. Ehkäpä hyväkin, riittää kuskilla intoa sitten hiukan pidemmälle syksyyn.

Jossain vaiheessa talvea hokasin tämän mopon olleen mulla jo reilut viisi vuotta, enkä kyllä tunnu yhtään viisaammalta tän suhteen. Ehkäpä se, että tietää enemmän auttaa ymmärtämään kuinka vähän todellisuudessa tietää;)

Senverran kuitenkin ymmärsin, ettei niitä speciaaliosia kannata hyllyssä loputtomiin säästää :D