Kisaraportti: Savo Cup Joensuu & Kitee

 Syksyn mittaan on mieleen tullut josko hakusessa olevaan ajamiseen löytyisi jotain juonta ajamalla oikeita kisaeriä. Tilaisuus moiseen tuli vasta lokakuussa, onnekkaasti Savo Cupissa oli vielä pari osakilpailua jäljellä, peräkkäisinä päivänä olevat Joensuun ja kiteen osakilpailut. Sattumoisin olin muutenkin noissa maisemissa, mukaan vaan.
  Taktiikka kisoihin oli se vanha tuttu: antaa muitten mennä startissa menojaan ja ajella perässä omaa tahtia turvalliselta tuntuvaa vauhtia.
  Lauantaina oli Joensuun osakilpailu Onttolan radalla jossa muuten ajoin viimeisen kisani aktiiviaikanani, vuosi oli 1984, lopettamispäätöksen tein silloin toisen erän aikana. Kuinkahan kävisi nyt? Loppuuko harrastus vai vieläkö sunnuntaina Kiteelle ;)
  Aamulla hyytävässä kelissä ilmoittautuminen varikolla V50 luokkaan ja pikainen varikkokierros, tuttujakin löytyi onnekkaasti. Aikataulua silmäillessä selvisi että samassa lähdössä ovat harrastajat sekä V40 ja V50, hyvä niin, rohkeus ei ehkä näin äkkiseltään olisi riittänyt jos A,B ja J olisivat olleet samassa. Yliajetuksi tulemisen pelko on senverran kova. 
    Harjoituksissa selvisi etteivät rata ja taidot todellakaan kohdanneet, oikein piti tehdä naamalla syyskyntöjäkin. Ensimmäinen näky katseen maasta nostettua oli paikalle sattuneen kuvaajan linssi. Nauratti ja hävetti :D
   Eka erä meni aikalailla suunnitelmien mukaan, kisataidot ovat senverran ruosteessa, ettei siinä juurikaan varsinaista kisaa ajettu, mutta erän mittainen treeni kuitenkin. Hyvä niin.
   Toka erässä sitten näkyi jo ajamisessa pieniä valopilkkujakin, homma tuntui jo selkeästi helpommalta. Varmasti maaliin.
    Kisan jälkeen mietteet olivat kaksijakoiset, enkä ollut ollenkaan varma onko tää se mun juttu. Plussapuolena oli se ettei olo yllättäen tuntunut mitenkään rasittuneelta ja että ajoon todellakin löytyy juonta kisaerissä. Sunnuntain Kiteen osakilpailuun osallistumisen ajattelin päättää aamulla, mitkä ovat tuntemukset silloin.
   Sunnuntai aamuna heräsin virkeänä ja hyvätuulisena, ehkä tää kuitenkin on se mun juttu. Kisoihin.
 Kovasti hyytävältä tuntui keli Kiteen Lommelissakin kun aamulla tutustui rataan. Näytti rata vähän sille, että Honda kyllä saa kiljua aikalailla jos meinaa vähänkään edetä.
  Ohjaajakokoukseessa oli äänestys erän pituudesta, täällä kun oli senverran vähemmän porukkaa, että kaikki isot pyörät ajavat samassa lähdössä. Äänestyksen tuloksena erien pituudeksi tuli 20min+2kierr, oivoi. Turvallisuus huoletti meikäläistä.
   Harjoituksissa kävi todellakin selväksi ennakkoarvelut, rata on nopea ja pehmyt mutta kuitenkin omalla laillaan mielenkiintoinen. Selväksi kävi myöskin se, että en osaa ajaa näin pehmeässä hiekassa ollenkaan. No, treenikisathan nämä ovatkin.
  Eka erä meni ihmetellessä lähtökasaa sekä erilaisia pattisuoria ja hyppyriyhdistelmiä, juonta ei oikein löytynyt ja ehkä syynä oli ihan vaan osaamattomuus. Jälleen kuitenkin varmasti maaliin.
   Toka erässä ei sitten ollut varmuudesta tietoakaan. Muutama eka kierros tuntui menevän niin helposti ettei tottakaan. Eikä se ollutkaan. Velvoittaneeko toi Pastranan numero vai mikä, mutta pattisuoran päätteeksi tuli yritettyä volttia etukautta ympäri. Ei se onnistu kummaltakaan numeron 199 mieheltä. Muutakin yhteistä löytyi, hiekasta ylös kaivautuessa sai taas katsella kameran linssiä. Eikö pahus ollut sama kuvaaja löytynyt taasen paikalle, mistä se tiesi tonkin.
  Ihan pahin into kaasutella hukkui kyllä hiekkaan, tosin ihan lopussa taas jotenkin virkistyikin. Jälleen maaliin :)
   Kisan jälkeen olisi mieli tehnyt ajaa vielä kolmaskin erä, mutta tähän oli nyt tyytyminen. Hyvä näin. Ajaminen petraantui erä-erältä ja muutenkin fiilinki oli hyvä. Selkeästi tämmöiset ei niin vakavat kisat antavat intoa harrastamiseen. Tosin osa porukasta näyttää ottavan nämä treenikisatkin hiukan turhan vakavasti. Näkyi joku päälleajokin sattuvan, ihan tosiaan ihmetyttää mitä liikkuu päässä kun ollaan kolmatta kertaa menossa kiekalla ohitte eikä osata ajaa muuta kuin samaa linjaa noinkin paljon hitaamman kanssa. Ajajakokouksen huoli turvallisuudesta ei sitten ollut ikävä kyllä ihan aiheeton. Onnekkaasti omalle kohdalle ei moisia sattunut... vaan mukavaa oli :D

    Videokin löytyi, tosin kasikymppilähdöstä. Onpahan ainakin kaksitahtisten vingutusta :D