Espoon ihme.

Ämmässuon rata teki totaalisen yllätyksen kunnollaan. Aikaisemmilta vuosilta siitä on jääny mielikuva kivisenä nastantuhoajana. Minne lie suurin osa kivistä hävinnyt, pinta oli saven ja jään sekoitusta. Aivan huippu siis, pitokin oli parempi kun kesällä.
Kuski taasen ei ollu oikein huippu, tänävuonna näitten ajokertojen väliks näyttää tulevan kolme viikkoo joka on ihan liikaa. Rutiinista ei ole tietookaan , ajotekniikasta ei hajuakaan. Mutkatkin tuli silmille niin ettei tosikaan, oh-hoi... Onneks on oppinu, et kyllä se ajo sieltä pikkuhiljaa löytyy kun vaan malttaa mielensä. Toivottavasti loppukeväänä pääsis ajeleen hiukan useemmin. On se vaan niiiiin mukavaa :D

Ratavisa

Kun toi orimattila oli niin helppo tunnistaa niin pannaanpa vaikeempaa :D

Tän radan oikein arvanneelle ois pullakahvit tiedossa. Väärästäkin arvauksesta saa kahvit!

Huippupalkinnot siis :D

Dream on .....

:)

Herranpelko.

Se Herra tässä tapauksessa on Moottoriliitto. Tai paremminkin sitä luullaan herraksi.

Oikeestaan tää ajatus sai alkunsa noista sarjacrosseista. Niiden hiipumisesta ympäri Suomea.

Maaseuturatatripeillä kesän (ja talvenkin) mittaan on tullut kuultua selitystä kuinka Liitto on tuhonnut sarjat pikkukerhoilta. Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä kerhot on tuhonnut sarjansa ihan itte lähtemällä liiton kelkkaan.

Siitähän on seurauksena ollut, että isojen kerhojen sarjat on kyllä muuttuneet ihan oikeiks kilpailuiks. Niitä ei oikeestaan enää erota kansallisista muuten kun kisailijoitten saman kerhon jäsenyys sekä pyörien luokkajaon puuttuminen. Veren maku suussa ajetaan, eikä yksikään vähänkään omaa turvallisuuttaan ajatteleva kumikenkäkrossari tai enskapena uskaltaudu mukaan. Siinä on kaikonnut kauas alkuperäinen sarjacrossiajatus - jäsenten kiva yhteisharjoitus ja kerholaisten yhteishengen nostaminen. Hauska yhdessätekemisen henki näyttäis noista puuttuvan ihan kokonaan. Puhumattakaan kaverin auttamisesta, oma tulos kun tuntuu olevan se tärkein juttu.

Mitä mieltä on tommosissa sarjoissa muille kun kisoja muutenkin kiertäville?

Pikkukerhojen sarjat taasen... siis miksi ihmeessä ollaan niin orjallisia Liiton suhteen. Noudatetaan sääntöjä niin pilkulleen ettei sarjoja voi järkätä ollenkaan. Miks ihmeessä?

Mikä estää ajamasta hiukan epävirallisempia sarjoja hiukan keveämmällä organisaatiolla, mutta isommalla yhteishengellä. Autetaan sitä kaveria jos se siinä tiimellyksessä tupsahtaa nurin. Ei tartteta hirveesti lippumiehiä, kierroslaskijoita, lisenssejä eikä oikeestaan tuloksiakaan kun porukka vaan oivaltaa asioitten oikean laidan. Hyvät treenit joista kaikille jää hyvä mieli on kuiteskin se pääasia.

Ihan tosiaan: ei se "toimiston väkeä" kiinnosta mitä susirajan takana touhutaan, tai mitä vaikka kiinnostaakin, vapaa maa tää on. Susirajahan muuten alkaa sieltä toimistosta kattoen heti kehien takaa.... :D