maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ratabongaus & Kisaraportti Alavus




 
Alavudella on kyllä tullut katsottua yksi SM-kisa pari vuotta sitten, mutta ajettua täällä ei ole tullut, tai itseasiassa vuonna -82 tuli ajettua yksi kisa joka kyllä loppui bensan lopppumiseen viimeisellä kierroksella. Nyt oli siis hyvä tilaisuus korjata se virhe ja ajaa maaliin asti.
 
Radastahan media hehkuttaa ja kuskit itkevät kuinka raskas se on. Asia jota  en ymmärrä ollenkaan, hemmetti, eikö lajin pitäisi olla urheilua jossa kunto ratkaisee edes jonkinverran?  Vai onko tämä urheilua ?
Nyt pääsi sitten itse kokeilemaan pitivätkö hehkutukset ja itkut paikkansa.
 
Suuri yllätys radassa oli kuinka kova se on, pehmeää hiekkaa on vain pikku pätkä, muuten rata on aikalailla kovaa hiekkaa. Itseasiassa Hyvinkään hiekka on aikalailla samantyyppistä.  Paljon puhutut mäet ei nyt ehkä ole ihan maineensa veroisia, parempi tietysti olla skarppina varsinkin alamäessä mutta sellaiselle joka on ajanut vaikka Tillolan enskalenkkiä  Alavuden mäet eivät tosiaankaan tuota vaikeuksia.
Rataan kävellen tutustuessa mieleen tuli, että täällähän se Suomen MXGP pitäisi järkätä, ainakin radan puolesta. Ratahan on aivan mielettömän hieno ja monipuolinen eikä mikään tasamaalle värkätty stadikkatyyppinen sekasotku. Kyseessä on ihan oikea motocrossrata. Voi vain kuvitella kuinka Herlings liitäisi rataa ympäri pattien harjoja myöten. 
 
Se oma kisa taasen.... parhaiten kai kuvaa ajatus joka tuli mieleen lähdön jälkeen ekalle ylämäkihyppyrille noustessa kun vilkaisin ympärilleni ja totesin olevani taas viimeinen: "Taitaa tulla työläs päivä." :D
No, lähtöhän on osa kisaa ja oma varovaisuus siinä näkyy. Hyvä niin.
Ajaminen kuitenkin maistui, vaikka omaa ajoahan siinä toisten joukossa ei oikein pysty toteuttamaan. Rata vain parani päivän mittaan ja toisessa erässä oli jo oikein mukavaa pattia, oikeastaan yllätys oli kuinka hyvänä rata pysyi, olisin tykännyt radasta vielä kuluneempana, olisi päässyt pompottelemaan oikein kunnolla ;)
Kivaa oli, ensimmäinen kerta tänä kesänä kun tykkäsin kisan ajamisesta, tykkäsinkin oikein urakalla. Mukavaa oli, eikä tommoisella meikäläisen mukavuusvauhdilla hirveästi edes väsy, tulos tietysti ei muodostu hääppöiseksi mutta sehän ei varsinainen pointti olekkaan.... vaan hyvä olo kisan jälkeen. Nyt hyvänolon tavoite todellakin onnistui :)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Että korkeuseroja?





Mitähän Suomessa lienee radoilla korkeuseroja enimmillään? Reilu parikymmentä metriä?

Tuossa Italian piikkimestikkaradalla taitaa korkeuseroa olla kymmenkertaisesti se...