Lauantain ajopaikkaa miettiessä ajokaveri mainitsi menevänsä Orimattilaan. Mikäpä siinä, sama pöly löytyy meni minne vaan.
Jotenkin jo aamusta lähtien oli huonot fiilingit koko ajamista ja myöskin tota rataa kohtaan.
Radalla käppäilin ja kiertelin ja kaartelin pitkään ennenkuin tein päätöksen ratamaksun maksamisesta, sittenhän ei paljon vaihtoehtoja ollut, ajelemaan siis.
Rataa kiertäessä tuli mieleen hurjat riskit mitkä tuolla ajaessa olivat; kuiva tompsuhiekka jonka alla kova ja terävä patikko. Siitä kun vähän linttaa, mitään ei ole tehtävissä ja kipeää on tiedossa.
Tuommoisten ajatusten jälkeen hartialukko olikin aika valmis.
Ajamista ei yhtään helpottanut kun näki oikein kunnon lintat, onneksi siinä ei tainnut käydä pahemmin.
Hartialukko vain paheni ja homma meni ihan pelkäksi varomiseksi.
Ajelu oli semmoista, ettei sitä voinut pitää edes kuntoiluna.
Huonon päivä hyvä puoli oli se, että pääsi ehjänä kotia. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti