Ratabongaus: Loviisa

Viimeinkin tuli ajettua radalla jonka ohi olen ajanut varmaankin tuhat kertaa ja katsonut auton ikkunasta rataa. Niin lähellä mutta niin kaukana.

Niinpä viimein tuli tehtyä päätös lähteä nimenomaan ajoreissulle Loviisaan, ohiajaessa kun ei milloinkaan malta pysähtyä jos ei etukäteispäätöstä ole.

Vuodenaika radan testaukseen oli varmaan paras mahdollinen, maa on kuohkeaa ja pehmyttä olematta kuitenkaan kuravelliä. Kivetkin jotka tuolla radalla tosiaankin kuivalla kaudella häiritsevät olivat aikalailla uponneet pehmeään maahan. Toki muutama maakivi pilkisti röykyistä.

Sivusta katsottuna rata ei kummoiselta näyttänyt, mutta tässä on oppinut senverran, ettei radan todellinen luonne paljastu muutoin kun ajamalla.

Mitä myös on tullut opittua, on rataan tutustuminen pikkuhiljaa. Lämmittelykierroksia kannattaa tosiaan tehdä senverran, että radan muodon, maakivet, hyppyrit ja riskien paikat tiedostaa. Näillä pikkuradoilla kun kannattaa ajaa siihen malliin, että tapahtui mitä tahansa niin pysyy radalla. Radan ulkopuolella kun yleensä odottaa joko iso kivi, puu tai muu yhtä periksiantamaton este. Kaupanpäälle saa lämmiteltyä hyvästi ja ajolinjatkin tulevat tutuksi.

Vauhtiin (heh heh) päästyä rata rupesi tuntumaan kierros kierrokselta mukavammalta ja onnistumisen elämyksiä syntyi koko ajan. Tekemisen puute ei pääse yllättämään, koko ajan käännytään, pompitaan ja touhutaan hirveästi. Pari oikein hyvää paikkaa jarrujenkin testaamiseen löytyy.

Taas kerran kävi, että rata yllätti olemalla ennakkoarviota parempi. Itse asiassa suorastaan loistava.

Loistava nimenomaan harrastajaratana. Tämä pääsee huippu harrastajaratojen listalle Kontiolahden, Tillolan, Akaan ja parin privaattiradan seuraksi. Kaikki ovat ratoja joilla toppahousukrossaritkin saavat onnistumisen elämyksiä. Kaikkia noita yhdistää myöskin taivas ja helvetti ilmiö, riippuen siitä onko rata kuiva vai märkä.