Kyl se siitä

Viikolla näytti oikeinkin heikolta ajokelien suhteen, ylläri olikin lähes täydellinen kun Hangon kerhon sivuille ilmestykin perjantai-iltana radan aukiolosta kertova teksti. Sinne siis. Koppasin siperian koutsin Myllylammelta kyytiin, "Pojalle" olikin annettu tehtäväks mennä viikonloppuna toisenlaiselle "radalle" ja kiitettävästi vissiin tehtävän hoitanukkin ;).

Hangossa meni hetki ihmetellessä radan tasaisuutta ja liukkautta, ennenkuin hokas, että osa radasta oli vielä jäässä :O . Porukka jauho radan kuiteskin aika äkkiä pehmeeks, niin pääsi taas nauttimaan röykyistä :) . Kummaa miten nykyään inhoo tasasta rataa ja tykkää röykyistä.

Toinen juttu mikä nykyään kuuluu asiaan on vähintään pari suutinten vaihtoo ;). Kun sitten sai Ykkösmopon suunnilleen säätöihin tulikin vedettyä pari reipasvauhtisempaa settiä. Semmosia ei oikein tänä vuonna oo tullu ajettuakaan. Vauhti oli ehkä semmosta 80% luokkaa, tolla vauhdilla pysy vielä setti jotenkin kasassa, hiukankin vauhtia lisää ja seurauksena on hirveetä räpellystä. Mut kivaa jokatapauksessa, vaikkei toi mun vauhti muihin verrattuna kummosta ookkaan. No problem. Menemisen meininki kuitenkin kova ;) Kyl se siitä :D

Viikko sitten....

... näytti Luumäellä tommoselle. Viikko satanu kaatamalla jokapaikassa vettä (sato muuten vieläkin) ja Luumäen rata aivan kuiva, siis ei ensimmäistäkään lammikkoa. Äijät kyllä kastu litimäräksi, mut hauskaa oli. Ajo oli pakko viimein lopettaa kun kädet oli niin litimärät ettei pysyneet enää tangossa kiinni :D.

Aikamoinen roadtrippikin tuli siinä ohella tehtyä. Vantaalta startattiin aamukasilta, käytiin Orimattilassa Motopalvelun offraodpäivillä ihmettelemässä enskapenojen taivasta, syötiin Motopalvelun tarjooma joulupuuro (nam, kiitoksia!) ja suunnistettiin kohti Taavettia. Monta mutkaa oli kyllä tuollakin oikotiellä...

Päivän ajon jälkeen suunnistettiin takasin Haminan kautta, majakkabaarin buffetissa ängättiin taas ittemme ähkyyn asti täyteen, niin jakso kotio asti . Siis ihan normi reissu, ykstoista tuntia reissussa, reilu tunti mopolla ajoo. Aikamoinen hyötysuhde taas :D

put-put-put....

Tommonen pikku putputtuja tuli hankittua. Tiedä sit onko tolla mitään oikeesti hyödyllistä käyttöö. Löyty vaan taas se sisälle kätketty Sulo Vilen: "kun kerran halvalla sain" . Mikä taasen on aika suhteellinen käsitys :D

Pientä laittoo ...

... se vaatii vaan. Ykkösmopossa 300 tunnin tsekkaushuolto, ihan vaan pikku tarkistuksia ... ja pikku viilausta :D . Rimpulassa vähän perusteellisempaa laittoo, uutta kampiakselia, laakereita jne.

Kumpikin menossa hyvää vauhtia kasaan. Rimpula odottaa vielä uusia läppiä. Ykkösmopolla lauantaina taas uudet säädöt edessä :D . Suunnitelmissa lauantaina aikainen lähtö kohti itää... ajatuksissa siintää Luumäen rata :D

Tavoite täynnä

Keväisen pikku pipin jälkeen asetin tavoitteeksi saada tänävuonna Ykkösmopon tuntimittariin 300 tuntia täyteen. Tänään sit on pullakahvien paikka. Ihmeesti noita tunteja on kertynyt vaikka ajot on oikeestaan jääny ihan vaan viikonloppuihin. Elokuun alussa kun ton tavoitteen asetin tuntilukema oli 240. Jospa tohon sais vielä tän vuoden puolella lisääkin :)

Tänään tuli muutakin täyteen, ängettiin Laboratorioon kaiken muun sälän lisäks kolme pyörää. Kyllä tosta kuvasta ne kaikki löytyy kun oikein etsii :D

Saatiin Haminassa pitää ihan privaatti ajoleiri, E&A&mä, muita ei taaskaan näkynyt. Huippurata, huippupyörät -> huippupäivä :D

Harjoittelua....

Kolme tärkeintä asiaa crossissa:

1. Täytyy harjoitella

2. Täytyy harjoitella paljon

3. Täytyy harjoitella vieläkin enemmän

Samat kolme asiaa pätevät Mekaanikoksikin aikovalle. Elina on ainakin saanut viimeaikoina harjoitella mekaanikon hommiakin. Kytkimen laittokin sujui ihan kivasti Haminan radallakin ;) Tiimin Technical Support Group on myös tehny konerempan tällä viikolla Rimpulaan :D

Testing, testing...

Hangon krossi trassella oli tänään paikalla koko Evgeni Bobryshevin fanclubin suomalaisjäsenistö. Siis Andrei ja mä.
Ajo kummallakaan ei sujunu ihan niikun Evgenillä Hollannin mestikoissa, vaikka rata olikin ihan samanlaista kuohuhiekkaa. Aivan huippurata.
A:lla oli viikon flunssan jäljiltä olo "niinku makaroonia". Mun olo taas oli makaroonia ilman flunssaakin. Kun kerran olo on tommonen on viisainta rupea hakemaan säätöjä mopoon kohdilleen. Jousitus olikin jo valmiiksi hyvissä säädöissä, samoin kun ajettavuuskin. Kuskille vaan vauhtia lisää niin noi toimii hienosti. Koneen puolella taas säädöt oli lievästikkin ilmaistuna mettässä (siis päin peetä). Kilinää ja kalinaa ja voiman puutetta. Parin pakoputken ja lukemattomien suutinten vaihdon jälkeen kilinät lähes hävis ja voimaakin rupes löytymään, jopa tommoseen pehmeeseeen hiekkaankin. Suutinkauppaan joutuu tosin vielä menemään, ihan sitä viimestä kiljasua ei vielä saanu irti. Mut kyl se vielä sieltä löytyy :D
Ainut vaan, jos mä oon tyylilleni uskollinen, kun kunnnon säädöt löytyy on aika laittaa kone uusiks -> aloitetaan säätöhomma alusta uudelleen :D