Two Stroke Motocross. Tarinaa piikkisistä crossipyöristä ja välillä vähän muustakin...
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Kesäkauden avaus ja Timpan 66-vuotis synttäriajelut Hangossa
Kevätkauden avaus tapahtui jo lähes perinteisesti retkellä Hankoon ja synttärikahveilla Lappohjan Teboililla. Timppa (Yamaha #418 ) tarjosi synttäreiden kunniaksi pullakahvit. Täytyy toivoa, että itse olisi vastaavassa kunnossa samassa iässä.
Hangossa oltiin 12.3. Viimevuonna kausi avattiin pari päivää myöhemmin.
Spoorikauden rääppiäiset tuli ajeltua seuraavana viikonloppuna, missäs muuallakaan kuin Tillolassa. Yöpakkaset olivat kuivanneet reittiä ja nauttia sai koko rahalla. Muitakin olisi sekaan sopinut, kuskeja kun ei ollut kuin pari.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Uimakoulu Tillolan spoorissa - Rimpulaan 500 tuntia täyteen
Varovaisena haaveena oli saada spoorissa rimpulan mittariin viisisataa tuntia täyteen. Haaveen toteutuminen vaati kyllä aikamoista uinnin opettelua pyörän kanssa.
Muutama viimeinen ajokerta on ollut vähintäänkin riittävän märkä. Jollain kumman kieroutuneella tavalla hommasta on kyllä nauttinut ihan täysillä. Mukavaa on ollut ja jos vettä ei oteta huomioon, niin spoori on ollut aivan loistavassa kunnossa. Luntahan Tillolassa on vielä lähes puoli metriä, että ihan oikeaakin spooria pääsee vielä vetämään.
Hondien yhteenlaskettu tuntimäärä on muuten nyt reilut tuhatkaksisataa ....
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Sirkusta vai urheilua ?
Kumpaa halutaan crossin olevan, sirkusta vai urheilua. Asiaa ei ehkä ole mietitty isommassa mittakaavassa, on vaan menty virran mukana miettimättä päätösten ja tekojen seurauksia pidemmällä aikavälillä.
Sirkuksen suuntaanhan ollaan menossa kovaa vauhtia, mutta mistä se oikeastaan johtuu?
Väittäisin, että suurena osatekijänä on yleisön ja sponsorien kosiskelu. Kun yleisömäärät ovat laskeneet vuosi vuodelta ja sitä mukaa lajissa liikkuva raha on vähentynyt niin ulkopuolista rahaa on ollut pakko saada keinolla millä hyvänsä. Harva varmaan ymmärsi mihin promoottorien mukaantulo MM & SX-sarjoihin johtaa. Promoottorit tietenkin asettavat ehtoja sarjalle saadakseen isoja sponsoreita jotka taas asettavat ehtoja promoottoreille saadakseen sijoituksilleen tuottoa. Homma on pyörähtänyt ihan päälaelleen, sen sijaan että lajin ja urheilun etu olisi ykkösasia tärkeintä onkin kaupallinen ja sponsoreita hyödyttävä toiminta.
Värjätyn veden kauppiaat ovat todellakin perillä minkälainen kohderyhmä heidän litkujaan ostaa ja asettavat promoottorille vaatimukset kehittää lajia heidän kohderyhmänsä suuntaan.
Siinä ei paljon vanhat lajin perinteet paina, ei radoissa, ei osallistujissa, eikä kyllä turvallisuudessakaan. Kun kohderyhmänä on porukka jolle elämä halutaan myydä "living on the edge" kokemuksena, niin ei ihme että tallit eivät saa käyttää sanaa danger, sehän saattaisi saada jotkut jopa ajattelemaan asioita pidemmälle.
Pahintahan koko kuviossa on, että täällä meilläkään ei ole ymmärretty koko kuviota vaan on lähdetty hypetykseen mukaan tajuamatta seurauksia.
Nyt ihmetellään kun tästä maasta ei oikein löydy kavereita maailmalle. Ihmetellään vähäistä treenaamista. Ihmetellään urheilullisuuden puuttumista.
Eihän tuossa mitään ihmettelemistä ole, kysehän on aivan selvästä syy-seuraus suhteesta. Kun kavereille on myyty litkukauppiaiden mediatalojen mielikuvaa crossista niin eihän siihen mielikuvaan kuulu mikään urheilijan elämä, annetaan mielikuvia partyamisesta vähäpukeisten lutkien kanssa illalla ja linkuttelusta päivällä. Siihen kuvioon ei sovi minkäänlainen työnteko, jota urheilu ja menestyminen vaatii.
Kun mediakin on narrattu tähän samaan hypetykseen mukaan, niin ei ihme, että pikkupojilta ja faijoilta karkaa todellisuus kauas ja kuvitellaan, että vauhdin voi ostaa palikoista. Todellisuudessa kun oikotietä ei ole vaan vanha sanonta harjoitus tekee mestarin pitää edelleenkin paikkansa.
Voitaisiinko täällä Suomessa hoitaa homma toisin ja mennä urheilu ja laji edellä?
Se vaatisi aika rankkaa asennemuutosta lajilta ja ennenkaikkea lajin medialta, erottaa hypetys todellisuudesta ja oikeasti toimittaa juttuja eikä niellä kaikkia tiedotteita täydestä.
Ehkäpä sitten ymmärrettäisiin koko valmennuskuvion merkitys ja saataisiin liiton ja kerhojen toimesta koulutus urheilijoiksi. Kuvio on jo olemassa, tarvitaan vain kentän herääminen.
Sirkuksen suuntaanhan ollaan menossa kovaa vauhtia, mutta mistä se oikeastaan johtuu?
Väittäisin, että suurena osatekijänä on yleisön ja sponsorien kosiskelu. Kun yleisömäärät ovat laskeneet vuosi vuodelta ja sitä mukaa lajissa liikkuva raha on vähentynyt niin ulkopuolista rahaa on ollut pakko saada keinolla millä hyvänsä. Harva varmaan ymmärsi mihin promoottorien mukaantulo MM & SX-sarjoihin johtaa. Promoottorit tietenkin asettavat ehtoja sarjalle saadakseen isoja sponsoreita jotka taas asettavat ehtoja promoottoreille saadakseen sijoituksilleen tuottoa. Homma on pyörähtänyt ihan päälaelleen, sen sijaan että lajin ja urheilun etu olisi ykkösasia tärkeintä onkin kaupallinen ja sponsoreita hyödyttävä toiminta.
Värjätyn veden kauppiaat ovat todellakin perillä minkälainen kohderyhmä heidän litkujaan ostaa ja asettavat promoottorille vaatimukset kehittää lajia heidän kohderyhmänsä suuntaan.
Siinä ei paljon vanhat lajin perinteet paina, ei radoissa, ei osallistujissa, eikä kyllä turvallisuudessakaan. Kun kohderyhmänä on porukka jolle elämä halutaan myydä "living on the edge" kokemuksena, niin ei ihme että tallit eivät saa käyttää sanaa danger, sehän saattaisi saada jotkut jopa ajattelemaan asioita pidemmälle.
Pahintahan koko kuviossa on, että täällä meilläkään ei ole ymmärretty koko kuviota vaan on lähdetty hypetykseen mukaan tajuamatta seurauksia.
Nyt ihmetellään kun tästä maasta ei oikein löydy kavereita maailmalle. Ihmetellään vähäistä treenaamista. Ihmetellään urheilullisuuden puuttumista.
Eihän tuossa mitään ihmettelemistä ole, kysehän on aivan selvästä syy-seuraus suhteesta. Kun kavereille on myyty litkukauppiaiden mediatalojen mielikuvaa crossista niin eihän siihen mielikuvaan kuulu mikään urheilijan elämä, annetaan mielikuvia partyamisesta vähäpukeisten lutkien kanssa illalla ja linkuttelusta päivällä. Siihen kuvioon ei sovi minkäänlainen työnteko, jota urheilu ja menestyminen vaatii.
Kun mediakin on narrattu tähän samaan hypetykseen mukaan, niin ei ihme, että pikkupojilta ja faijoilta karkaa todellisuus kauas ja kuvitellaan, että vauhdin voi ostaa palikoista. Todellisuudessa kun oikotietä ei ole vaan vanha sanonta harjoitus tekee mestarin pitää edelleenkin paikkansa.
Voitaisiinko täällä Suomessa hoitaa homma toisin ja mennä urheilu ja laji edellä?
Se vaatisi aika rankkaa asennemuutosta lajilta ja ennenkaikkea lajin medialta, erottaa hypetys todellisuudesta ja oikeasti toimittaa juttuja eikä niellä kaikkia tiedotteita täydestä.
Ehkäpä sitten ymmärrettäisiin koko valmennuskuvion merkitys ja saataisiin liiton ja kerhojen toimesta koulutus urheilijoiksi. Kuvio on jo olemassa, tarvitaan vain kentän herääminen.
maanantai 19. tammikuuta 2015
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
torstai 1. tammikuuta 2015
Vuoden aloitus Tillolan sohjospoorissa
Kosteissa merkeissä alkoi tämäkin vuosi. Oli nimittäin senverran vettä reitillä, joka kuoppa ääriään myöten täynnä.
Rimpula osoittautui oikeinkin hyväksi talvimopoksi, pientä säätöä ja bueno.
Kuskissa tuntuisi sitten petrattavaa olevan aikalailla ennenkuin spoori sujuu. Hauskaa kuitenkin vaikka ei osaakkaan, itseasiassa hauskempaa kuin kesällä ikinä.
Nyt vaan hiukan pakkasta ja paljon lunta niin pääsee nauttimaan talven riemuista oikein urakalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)