tiistai 23. syyskuuta 2014

Kesäkatsaus 2014



Kuvissa keskeltä korpea bongattu "salainen" treenirata.
 
Syksyn ensimmäisen räntäsateen hakatessa ikkunaan on sopiva hetki kerrata kesän huomioita ja tapahtumia.
Kisoja ei alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt ajaa ollenkaan, tulihan viimesyksynä jo tehtyä "farewell tour" kisojen suhteen. Jotain jäi kuitenkin hampaankoloon viimekesästä, lähinnä ehkä homman väkinäisyys, kisoista jäi ns p**kan maku. Mukavaa siis ei ollut.
Onko kyse sitten periksiantamattomuudesta vai jostain muusta tyhmyydestä, niin päätin vielä koittaa saisiko hommasta jotain nautintoakin irti. Mistään tuloksenteosta ei ollut kyse vaan ihan hyvän fiiliksen saamisesta.
Tuloksentekoonhan pitää harjoitella ihan oikeasti ja myös kuntoilla riittävästi. Varsinkaan tuohon kuntoiluun ei ole oikein kipinää, eikä kyllä oikeaan ajoharjoitteluunkaan. Nuo pahukset kun kulkevat vielä käsikädessä.
Kisoja tuli ajettua veteraaniluokassa Lappeenrannassa, Kuopiossa ja Alavudella.
Alavudella se sitten tapahtui. Kaikki tuntui mukavalta heti alusta lähtien, jo perjantai-iltana pyörää katsastaessa ja rataa kävellessä fiilinki oli hieno. Sama fiilinki jatkui lauantaina ja nautin radasta ja ajamisesta tosi paljon, vetelin hymy korvissa menemään kummankin erän.
Meininki Alavudella oli tosi mukava jo kerhonkin puolesta, väki oli enemmän kuin sopivaa ja mukavaa, rata oli oikea vanhanajan hiekkarata johon ei oltu värkätty mitään ihme sirkustelua niin kuin nykyään on tapana. Kaiken kruunasi hieno tunnelma ja mahtavat jutut varikolla.
Alavudelta pois ajellessa velatkin tuntuivat saatavilta ja mieleen tuli ajatus että eiköhän se ollut tässä.
Miehikkälään oli kuitenkin tullut jo ilmoittauduttua piikkiluokkaan ja ajattelin fiilistellä sen vielä pois. Miehikkälässähän tunnetusti on hieno ote tekemiseen ja mukavat ihmiset tekemässä. Fiilistelinkin sitten oikein urakalla, talkoilin hiukan, olin lauantaina lippumiehenä ja sunnuntaina ajelin hiukan, veto ja into oli kuitenkin poissa eikä intoa rittänyt edes toisen erän ajamiseen vaan herkuttelin toisen erän kahvion terassilta. Mukavaa oli. Homman huipensi vielä oman kaveriporukan ajo piikkiluokassa ja jutut varikolla :)
Loppukesän kisoja tulikin sitten seurattua katsomon puolelta, eikä minkäänlaista poltetta kisaamaan syntynyt missään vaiheessa.
Ajamiseenkaan ei mitään poltetta tunnu olevan muutenkaan, eikä miehikkälän jälkeen ole tullut ajettua kuin muutama kerta.
Mahtava kesä takana, saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)
 
 
  

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kisaa Hondan kyydistä





Pitkästä aikaa löytyi Honda videokin.

Näyttäisi muuten rata pykälää nopeammalta kuin Suomessa....

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Antaa piikin laulaa





Ex pro (2003 SX125 mestari) Travis Preston laulattaa piikkiä.

Mikä aina hätkähdyttää näissä oikeitten vetomiesten ajamisessa on mutkavauhti, se on se mistä ne mestaruudet tehdään.

tiistai 26. elokuuta 2014

Pisteet Stormille


Talvella tuli ostettua tuollainen superherkkä kaasukapula Stormilta. Siinä kahvaa asennellessa tuli naureksittua pakkauksessa mainittua viiden vuodet takuuta, yleensä kun näissä mopojutuissa ei juuri takuista huolehdita ja lupausten syöminen on arkipäivää.
  Kesällä huomasin kapulan pään murtuneen ja hetken harmittelun jälkeen muistin takuumerkinnän, pitäisiköhän lupaus uudesta kapulasta paikkansa. Yllätys oli melkoinen kun Stormin tiskillä myyjien suurin huolenaihe oli sattuisiko hyllystä löytymään uutta tilalle, takuu oli itsestäänselvyys. Uusi löytyi ja kaasu herkistyi taas. Kiitos Stormille asiakaspalvelusta ja lupausten pitämisestä :)

Muodonmuutoksia

Kesän mittaan on moni asia muuttanut muotoaan....




maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ratabongaus & Kisaraportti Alavus




 
Alavudella on kyllä tullut katsottua yksi SM-kisa pari vuotta sitten, mutta ajettua täällä ei ole tullut, tai itseasiassa vuonna -82 tuli ajettua yksi kisa joka kyllä loppui bensan lopppumiseen viimeisellä kierroksella. Nyt oli siis hyvä tilaisuus korjata se virhe ja ajaa maaliin asti.
 
Radastahan media hehkuttaa ja kuskit itkevät kuinka raskas se on. Asia jota  en ymmärrä ollenkaan, hemmetti, eikö lajin pitäisi olla urheilua jossa kunto ratkaisee edes jonkinverran?  Vai onko tämä urheilua ?
Nyt pääsi sitten itse kokeilemaan pitivätkö hehkutukset ja itkut paikkansa.
 
Suuri yllätys radassa oli kuinka kova se on, pehmeää hiekkaa on vain pikku pätkä, muuten rata on aikalailla kovaa hiekkaa. Itseasiassa Hyvinkään hiekka on aikalailla samantyyppistä.  Paljon puhutut mäet ei nyt ehkä ole ihan maineensa veroisia, parempi tietysti olla skarppina varsinkin alamäessä mutta sellaiselle joka on ajanut vaikka Tillolan enskalenkkiä  Alavuden mäet eivät tosiaankaan tuota vaikeuksia.
Rataan kävellen tutustuessa mieleen tuli, että täällähän se Suomen MXGP pitäisi järkätä, ainakin radan puolesta. Ratahan on aivan mielettömän hieno ja monipuolinen eikä mikään tasamaalle värkätty stadikkatyyppinen sekasotku. Kyseessä on ihan oikea motocrossrata. Voi vain kuvitella kuinka Herlings liitäisi rataa ympäri pattien harjoja myöten. 
 
Se oma kisa taasen.... parhaiten kai kuvaa ajatus joka tuli mieleen lähdön jälkeen ekalle ylämäkihyppyrille noustessa kun vilkaisin ympärilleni ja totesin olevani taas viimeinen: "Taitaa tulla työläs päivä." :D
No, lähtöhän on osa kisaa ja oma varovaisuus siinä näkyy. Hyvä niin.
Ajaminen kuitenkin maistui, vaikka omaa ajoahan siinä toisten joukossa ei oikein pysty toteuttamaan. Rata vain parani päivän mittaan ja toisessa erässä oli jo oikein mukavaa pattia, oikeastaan yllätys oli kuinka hyvänä rata pysyi, olisin tykännyt radasta vielä kuluneempana, olisi päässyt pompottelemaan oikein kunnolla ;)
Kivaa oli, ensimmäinen kerta tänä kesänä kun tykkäsin kisan ajamisesta, tykkäsinkin oikein urakalla. Mukavaa oli, eikä tommoisella meikäläisen mukavuusvauhdilla hirveästi edes väsy, tulos tietysti ei muodostu hääppöiseksi mutta sehän ei varsinainen pointti olekkaan.... vaan hyvä olo kisan jälkeen. Nyt hyvänolon tavoite todellakin onnistui :)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Että korkeuseroja?





Mitähän Suomessa lienee radoilla korkeuseroja enimmillään? Reilu parikymmentä metriä?

Tuossa Italian piikkimestikkaradalla taitaa korkeuseroa olla kymmenkertaisesti se...