Pisteet Stormille

Talvella tuli ostettua tuollainen superherkkä kaasukapula Stormilta. Siinä kahvaa asennellessa tuli naureksittua pakkauksessa mainittua viiden vuodet takuuta, yleensä kun näissä mopojutuissa ei juuri takuista huolehdita ja lupausten syöminen on arkipäivää.
  Kesällä huomasin kapulan pään murtuneen ja hetken harmittelun jälkeen muistin takuumerkinnän, pitäisiköhän lupaus uudesta kapulasta paikkansa. Yllätys oli melkoinen kun Stormin tiskillä myyjien suurin huolenaihe oli sattuisiko hyllystä löytymään uutta tilalle, takuu oli itsestäänselvyys. Uusi löytyi ja kaasu herkistyi taas. Kiitos Stormille asiakaspalvelusta ja lupausten pitämisestä :)

Muodonmuutoksia

Kesän mittaan on moni asia muuttanut muotoaan....

Ratabongaus & Kisaraportti Alavus

 

Alavudella on kyllä tullut katsottua yksi SM-kisa pari vuotta sitten, mutta ajettua täällä ei ole tullut, tai itseasiassa vuonna -82 tuli ajettua yksi kisa joka kyllä loppui bensan lopppumiseen viimeisellä kierroksella. Nyt oli siis hyvä tilaisuus korjata se virhe ja ajaa maaliin asti.

 

Radastahan media hehkuttaa ja kuskit itkevät kuinka raskas se on. Asia jota  en ymmärrä ollenkaan, hemmetti, eikö lajin pitäisi olla urheilua jossa kunto ratkaisee edes jonkinverran?  Vai onko tämä urheilua ?

Nyt pääsi sitten itse kokeilemaan pitivätkö hehkutukset ja itkut paikkansa.

 

Suuri yllätys radassa oli kuinka kova se on, pehmeää hiekkaa on vain pikku pätkä, muuten rata on aikalailla kovaa hiekkaa. Itseasiassa Hyvinkään hiekka on aikalailla samantyyppistä.  Paljon puhutut mäet ei nyt ehkä ole ihan maineensa veroisia, parempi tietysti olla skarppina varsinkin alamäessä mutta sellaiselle joka on ajanut vaikka Tillolan enskalenkkiä  Alavuden mäet eivät tosiaankaan tuota vaikeuksia.

Rataan kävellen tutustuessa mieleen tuli, että täällähän se Suomen MXGP pitäisi järkätä, ainakin radan puolesta. Ratahan on aivan mielettömän hieno ja monipuolinen eikä mikään tasamaalle värkätty stadikkatyyppinen sekasotku. Kyseessä on ihan oikea motocrossrata. Voi vain kuvitella kuinka Herlings liitäisi rataa ympäri pattien harjoja myöten. 

 

Se oma kisa taasen.... parhaiten kai kuvaa ajatus joka tuli mieleen lähdön jälkeen ekalle ylämäkihyppyrille noustessa kun vilkaisin ympärilleni ja totesin olevani taas viimeinen: "Taitaa tulla työläs päivä." :D

No, lähtöhän on osa kisaa ja oma varovaisuus siinä näkyy. Hyvä niin.

Ajaminen kuitenkin maistui, vaikka omaa ajoahan siinä toisten joukossa ei oikein pysty toteuttamaan. Rata vain parani päivän mittaan ja toisessa erässä oli jo oikein mukavaa pattia, oikeastaan yllätys oli kuinka hyvänä rata pysyi, olisin tykännyt radasta vielä kuluneempana, olisi päässyt pompottelemaan oikein kunnolla ;)

Kivaa oli, ensimmäinen kerta tänä kesänä kun tykkäsin kisan ajamisesta, tykkäsinkin oikein urakalla. Mukavaa oli, eikä tommoisella meikäläisen mukavuusvauhdilla hirveästi edes väsy, tulos tietysti ei muodostu hääppöiseksi mutta sehän ei varsinainen pointti olekkaan.... vaan hyvä olo kisan jälkeen. Nyt hyvänolon tavoite todellakin onnistui :)

Että korkeuseroja?

Mitähän Suomessa lienee radoilla korkeuseroja enimmillään? Reilu parikymmentä metriä?

Tuossa Italian piikkimestikkaradalla taitaa korkeuseroa olla kymmenkertaisesti se...

600 tuntia - on vissiin uskottava mainosta.

 

Moni ei kestä, Honda kestää. Kai tuota mainoslausetta on pikkuhiljaa uskottava.

Pyöreät tunnit tulivat täyteen Kiteen radalla, perinteiseen tapaan on nautittava leivoskahvit tuntien kunniaksi.

Kiteen radalla oli oikein mukavaa pattia ajaa, rataan on tehty pikku muutoksia jotka ovat oikein onnistuneita. Tykkäsin. Onnekkaasti edellisiltana oli satanut ja rata ei edes pölissyt, oikeastaan ainut puute oli kuskit. Hieno rata, mahtavat cc ja enskareitit...... vain kuskit puuttuvat :/ 

Kynttilä kakstahdille

Nyt voi sitten ihan oikeasti polttaa kynttilää kaksitahtisten puolesta. Tiedä sitten mitä naapurit tykkäävät tuommoisen savukynttilän kaksitahtiöljyn tuoksusta. Pure castor smell sanoo valmistaja, risiiniöljyn tuoksua siis riittää ;)

http://www.flyingtigermoto.com/products/two-stroke-smoke-candle

Team Körökyyti (Racing) Kuopiossa

Kuvat Jukka Eilers

 

Uusi tiimi aloitti heti railakkaasti osallistumalla Honda leiriin Kuopiossa ja samalla reissulla tuli tiimin eka kisa, racing team siis. Ei muuta kun sponssi tarroja teettämään, eikä niitä tosiaan ilmaiseksi liimailla, ihan itse maksetaan :D

Viikonloppu alkoi Honda leirillä perjantaina, osanotto oli todella runsas, oma karkea arvio oli reilut sata kuskia. Porukka jaettiin viiteen ryhmään; Aloittelijat, c/c, c/b, c/a, sekä vetomiehet ja naiset.

Meikäläiselle sopivimmalle tuntui ryhmä 1, siis aloittelijat. Valinta sattui ihan nappiin, ryhmää veti Konttisen Tomi joka antoi vinkkejä joita miettimällä moni asia saa selityksen vielä pitkään leirillä olon jälkeenkin. Päivä oli todella mukava ja uskoisin, että jokainen sai leiriltä jotain uutta oppia.

Pääasiahan leireillä on saada vinkkejä ja kotiläksyjä omaan harjoitteluun, toimia pitkällä tähtäimellä, eikä odottaa, että yhdessä päivässä oppii kaiken.

Kiitokset leirin vetäjille, koutseille sekä ennen kaikkea Hondan maahantuojalle joka mahdollisti kaiken. Kiitos.

 

Entäpäs sitten se kisa? Jaa-aa.

Ihan ensiksi: Ratahan on hieno profiililtaan ja hyppyreiltään. Mukavaa radassa on vaihtelevaisuus, hyppyrit ovat kaikki hiukan erilaisia eikä joka ainoasta ole tehty pöytiä jotka kaikki ajavat samalla nopeudella, nyt eroja kuskien välille syntyy ihan ajamalla eikä riskinotosta palkita ajotaitoa enemmän.

Maaperä on hätkähdyttävän samanlainen Lavangon (jota meikä inhoaa yli kaiken) kanssa, siis hyvä ja kuohkea äestyksen ja riittävän kastelun jälkeen. Kuivana taas...betonia, reikää, kiviä, höttövalleja, ja pidon puutetta.

Maaperä antaa kyllä kerholle enemmän kuin tarpeeksi haasteita radan kunnossapitoon...

 

Oma kisa taasen... olen tässä kahden vaiheilla voisiko sitä oikein nautinnoksi kutsua. Jokatapauksessa pääasia ja tavoite täyttyi: Molemmat erät maaliin ja vammoitta kotia. Sijoitukset olivat juuri se mitä ajo ja kunto edellyttää, pienien onnenkantamoisten avustuksella.

Nyt täytyy tiimin sisällä pitää pienimuotoinen tuumaustauko miten hommasta saa nautinnollisemman, tai jatkoa ei seuraa. Varikolla on mukava hengailla ja tykkään siitä osiosta kovasti, saman mukavuuden kun saisi myöskin ajoon. Tiimi miettii toteutusta ;)

 

Niin, erikoismaininta täytyy antaa Rannikon Renelle joka loi kyllä melkein kaikki ällikällä selostuksellaan. Ihan paras crossiselostaja mitä olen ikinä kuullut!

Toivottavasti kuullaan muissakin kisoissa.