DAY IN THE DIRT 13.5.2010 Heinolan crossirata klo 10.00 ->

Otsikkoo ihan amerikan malliin. Mut joo, tuli vihjailtua pikku häppeningista ton kilven värin/pyöreitten vuosien myötä. Tuloksena on tommonen privaatti ajopäivä Heinolassa Helatorstaina kymmenestä eteenpäin.
Ajatuksena ois pitää rento ajopäivä hyvällä porukalla. Oli sitten ajokokemus/taito mitä vaan. Kaikille hauskaa. Semmoset vähän niinkun nyyttikestien tapaiset, joissa mä tarjoon radan ja jokainen tois purtavaa ja juotavaa hiukan yli oman tarpeen. Parivaljakko Konttis Tomppa/Piris Jukka on lupautunu antamaan ajovinkkejä kysyjille minkä oman ajelunsa ohessa ehtivät. Jotain muutakin pientä säpinää voi olla tiedossa, saas nähdä ;)
Kaikki ystävät, tuttavat tai sellaisiksi haluavat; Tervetuloa!! :D

Numerokilven väri

Tänä vuonna numerokilven väri vaihtui punaiseen. Sehän tietää pyöreitä vuosia.
Asian tiimoilta on pientä häppeninkiä tiedossa. Stay tuned ;)

Numero.

Ois jotenkin hirveen hienoo fanittaa Travis Pastraanaa niin hirveesti, että ois kopsannu siltä numeronkin. Ei mitään niin raflaavaa vaan ihan arjen harmautta.
Enkä edes ite tota numerohommaa keksinyt, vaan kopsasin röyhkeesti työkaverilta.
Kaverin työnumero on 37 ja kuinka ollakkaan hokasin saman numeron sen crossimopostakin. Siitä idea. Kuinka ollakkaan mun työnumero sattumalta on kuten arvata saattaa 199. Tuskin tosta kuitenkaan plagiointisyytettä saa :D

Crossiturismia

Meikäläisen toiveilla on kumma taipumus toteutua. Haaveilin roadtripistä ja toivoin (pikku) vesisadetta ratoja kastelemaan. Täytyy vastedes olla varovainen toiveissa, näköjään saa kymmenkertaisesti sen mitä toivoo.
Vesisateen ansiosta tuli sitten tehtyä oikein kunnon roadtrippi. Päätin nimittäin ajella eteläsuomee niin pitkälle, että pääsee ajamaan optimikelissä. Aika pitkälle täytyi mennä.
Vasta viides rata tärppäsi. Ajamaan kyllä ois päässy muuallakin, jos siis ois tykänny rämpiä kurahousuissa rapakoissa kuusivuotiaan riemulla. Niinpaljon en ole vielä nuortunut, taantunut onneks(?) vasta mopoikäisen tasolle ;)
Jokapaikassa oli hirveen paljon kurahousuleikkijöitä, niin Tillolassa, Orimattilassa kuin Karhulassakin, ainut paikka missä ei ollut tungosta oli Hamina, jossa tosin ois pärjänny vaan hydrokopterilla. Sit se viides paikka, se jossa oli ne optimiolosuhteet... mikäpä muukaan kuin Luumäki. Pitikin sit ajaa koko viikonlopun edestä, tuntimittariin kertyi 2,3 tuntia joka on mulle vuodenaikaan nähden tosi paljon. Ei ihme, että seuraavana päivänä tuntui hiukan voipuneelta :D

On siis kevät ...

.... mut en kulje pitkin Hakaniemenrantaa. Vaan ajelen ympäri crossiratoja.
Viimeinkin siis oli tarpeeksi kuivaa mullekkin. Enskapena varusteita tosin alkuun tarvittiin. Kumma miten veri kiertää ja hiki virtaa kun on samat varusteet yllä kuin kymmenen asteen pakkasellakin :D
Ajokauden korkkasin hiljaisella pikkuradalla, joka oli aivan huippu yhtä pikkujuttua lukuunottamatta. Tai oikeestaan miljoonaa pikkujuttua. Vielä oikeemmin ne ei edes ollu pikkusia. Tuli siis käytyä miljoonaradalla. Aivan oikein, miljoonan kiven Tillolassa . Voi ihme kun se ei ois noin kivinen, ois heti mun suosikkirata. Ei mitään järjetöntä luukutusta vaan touhuamista ihan koko ajan. Me likes. Except rocks :D
Eilen tuli sit käytyä Hyvinkäällä, jonne mulla on nyt oikein kausikorttikin.
Olihan erilaista. Aika nopea ja yksinkertainenhan se on, mut ei kuitenkaan niin kyllästymiseen asti kuin Lavanko. Hiekkarata kuitenkin joka on tosi iso plussa.
Sadetta vaan kaipais aika äkkiä, hiukan jo pöly eilen nousi.
Kivaa pöristelyä kummassakin paikassa, oikein jo odottaa viikonloppua ja ehkäpä pientä roadtrippiäkin :D

Kesärengaskeli ?

Lavangossa routa sulaa hyvää kyytiä, noi kuvat on otettu puoliltapäivin jolloin sulaa oli alle kymmenen senttiä. Iltapäivällä sulaa oli jo lähes tuplasti.
Kuraahan tuolla tosin riittää mutta ajamaan kyllä pystyy, intoo tosin täytyy löytyä aikalailla ;) Multa sitä intoa ei tonne Lavankoon tunnu löytyvän, tänään olin ihan vaan turistina paikalla. Inhoan tota rataa. Mielipide tosin ei mahda olla ihan objektiivinen, mulle kun tuolla ajaminen on ollu tosi kallista; viimevuoden Lavangossa ajamiselle kun tuli hintaa n.7000 (seitsämäntuhatta) euroo, kalliit kolme kertaa. Siitä ei enää sadanviidenkympin kausikorttikaan montaa prosenttia tee;) Kallis harrastus. Aikomuksena ois säästyä tänävuonna siltä kivulta ja säryltä :/
Siperia opettaa... tai oikeestaan Lavanko opettaa vielä enemmän :D

Kahden mopon päivä

Näköjään kerran talvessa pääsee ajamaan arkenakin. Harvinaista herkkua. Päivä on jo jatkunut senverran, että töitten jälkeen ehti piipahtaa Espoon radalla. Kovasti vaan kevät painaa päälle, saattoi olla eka ja vika talvinen arkiajelu.

Tuuriakin oli matkassa kun oli molemmat pyörät mukana. Rimpulasta puhkesi nimittäin takakumi aika pian... ne Espoon kivet.... piti vetää autosta se oikee valttikortti esiin, Mugen Honda siis ;)

On se vaan jännä kuinka erilaiset noi mopot on. Kyllä tossa Mugenissa on semmonen oikee vanhanajan kisapyörän tuntuma :) Motti laulaa ja öhlinssi lanaa radan :D

ps. on muuten Lahden ravat muistona tossa rimpulassa... vieläkin :D