Vertaistukiryhmä

Katoava kansanperinne saa yleensä tukiryhmiä aikaan, niin tässäkin tapauksessa.

Kyse siis on piikkiluokan Hondista, joitten kunnossapitämisen kansanperinnettä yritetään pitää yllä.

Bloginpitäjän vastuulle tässä pienryhmässä osui teknisen avustajan rooli. Rooli kyllä istuu henkilöön kieltämättä hyvin :D

Kuvassa siis tukiryhmän jo(!) toisen jäsenen Elinan ajopeli :)

Savitaipale Rock's

Otsikko pitää paikkansa kahdessakin mielessä; savitaipaleen rata sekä rokkaa, että on myöskin kivinen. Onneks kivikkoo on vaan pikku pätkä jonka voi jättää väliin. Se rokkaaminen sit.... on ihan uskomatonta miten tommonen suht kahesakytlukua edustava rata voikin olla makea ajella. Piristävän erilainen näihin nykyisiin hyppycrossiratoihin verrattuna. Vaikea mutta palkitseva.

Andrein kanssa tuolla vietettiin päivä, eikä muita näkyny. Vähän niinkun privaattirata :)

Nää maaseutukierrokset on kyllä olleet tän syksyn parasta antia. Andrei asian osuvasti kiteytti : "tää on ihan eri maa" :D

Ai miten tonne päädyttiin? Heitettiin aamulla kolikolla. Tuli klaava, siis Savitaipaleeseen :D

Ratabongailua

Maakuntakierrokset vaan jatkuu, pari ennennäkemätöntäkin rataa on tullu bongattua. Uusia kokemuksia ovat Tillola Offroad ja Jyväskylä/Laukaa. Molempiin sopii sama termi: KKK (KivinenKovaKuiva). Toi Laukaa oli oikee ylläri; luulin sen nimittäin olevan pehmyttä hiekkaa. No nyt senkin oikee laita on nähty :/ Toi Tillola taasen... ois oikeinkin hyvä rata ilman niitä miljoonaa kiveä. Siis Karhi on täysin kivetön tohon verrattuna ;) Noh, eiköhän noihin kerta riittäny kumpaankin.

Pari loisto rataakin on tullu koettua, siis Kaanaa ja Jämsä on tämänhetkiset suosikit. Nautittavaa hiekkapattia. Nam :) Jämsässä tosin on sellanen polventaitto stadionpatikko ettei tosikaan. Onneks siellä on älytty tehdä kierto viereen :)

Niinjoo, lähiratojen ykkönen on Hyvinkää :D

Magic carpet ride

Jees, tossa kuvassa näkyy tommonen kullanvärinen osa jossa lukee Öhlins. Vertaus taikamattoajeluun pitää ainakin ton mun mopon kohdalla paikkansa. Saa tota omaa iskaria simmailla vaikka kuuhun ja takas, eikä siitä tommosta tule kuin toi öhlins on ihan tehtaan jäljiltä.

Ihan parasta tossa on se, ettei se yllätä missään tilanteessa. Olo on turvallinen ja uskaltaa ajaa jännittämättä ja rennosti. Paras ostos koko rossitouhussa. Ois vaan pitäny ostaa heti, eikä antaa noita iskareita vieraitten käsiin ollenkaan.

Nyt ajo on kuiteskin yhtä naatiskelua :D

Goodbye Lavanko....

.... ja ehkäpä VMK myöskin.
Tossa jo keväällä tein päätöksen lopettaa Lavangossa ajelun . Syitä on useitakin. Ihan pienin syistä ei ole se, että Lavanko on ainut paikka missä olen ikinä loukkaantunut isommin.
Toinen syy liittyy kyllä aikalailla tohon edelliseen. Nimittäin RATA. Nythän rata on aikalailla stadioncrossia ulkoratojen vauhdilla. Aika vaarallinen yhdistelmä joka ei juuri anna erehdyksille armoa.
Jos kerran halutaan stadikkarata niin tehtäis sellanen erikseen, eikä sotkettais tavallaan kahta lajia samalle radalle. Mulla on aika vahvana sellanen käsitys, että supercrossin synnyinmaassa on älytty näin tehdä. Ehkäpä siellä on tajuttu, etteivät tavan harrastajat saa tommosesta stadikkaradasta minkäänlaista nautintoa. Ja jos kumikenkäcrossarit eivät radalla viihdy niin kumpparit siirtyy toisille radoille ja kerhoihin, ja nämä harrastelijat kun tahtoo yleensä olla just niitä jotka vielä vaivautuvat talkoisiin ja kisajärjästelyihin.
Tässä lajissa on ihan tarpeeksi riskejä ilmankin että niitä lisättäis typerillä radoilla. Kun nyt suuntana tuntuu vaan olevan tehdä hyppyreitä kasikymppifaijojen mielipiteitten mukaan: "kyllä meidän poika tosta yli hyppää". Entäs kun jotain meneekin hyppyrin lähdössä pieleen ja alastulo onkin kohtisuoraan taivaalta. Sitä rullatuolia työnnellessä sitten on hiukan myöhäistä miettiä ratojen turvallisuutta.
Vastuuntunto tuntuu unohtuneen ratojen suunnittelijoilta ja rakentajilta ihan läpi Suomen. Mutta vapaa maa, joku varmasti nauttii noista radoista ja riskinotosta. Olkaa hyvä vaan...
Mun jalat äänestää pehmeille hiekkaradoille :D

Huippu reissu :D

Taisi tulla vedettyä pohjat ajoreissujen outoudessa. Tarkoitus oli pistäytyä pikaisesti Haminassa pörräämässä, toisin kävi.

Mieleen juolahti heti kehälle päästyä, ettei keskemmällä suomea ajokelejä riitä kauaa. Siispä nelostielle kohti Mikkeliä. Siinä ajellessa tuli mieleen et oishan sielläpäin muitakin ratoja. Siispä puhelin käteen ja soitto Sigille joka antoi koordinaatteja Pieksämäen radalle. Kartta oli auki vieressä. Ykskaks hokasin, ettei Kuopion radalle ois kun nelkyt kilsaa enemmän kun viimeaikoina huonon maineen saaneelle Pieksämäen radalle. Ei kun katsastamaan Heinjoen baana Kuopioon.

Yllättävä rata olikin. Suht kovapintainen hiekan ja kivituhkan sekoitus. Pattinenkin. Mitään Lavangon betonireikää ei kuitenkaan :D

Oli kuiteskin parempi ajella rauhallisesti, varsinkin kun tais olla vasta viides ajokerta tänä kesänä.

Itte radan muoto ja varsinkin hyppyrit oli oikeinkin harrastajalle sopivia. Aika hakusessa vaan oli aina hyppyrille tullessa sen muoto, mitään varsinaisia maamerkkejä mistä äkistään muistas minkälainen hyppyri mikäkin on kun ei tommosesta horsmikosta löydy.

Aamulla joku paikallinenkin oli menny paikannuksessa sekaisin. Seurauksena pari tuhoutunutta nilkkaa. Auts!!

Mut mulla oli kivaa pörräillessä kuitenkin :D

Sunnuntaiks oli luvattu poutaa Tampereen seudulle, reissukassikin näkyi olevan mukana, sinneppä siis sit seuraavaksi.

Tuli sit tutustuttua taas Tampesterin yöelämään. Mukavia mummoja :D

Heti skarppina kahdeltatoista Kaanaaseen. On se vaan tommonen hiekkarata makee :) Vaikka ihan pihalla olinkin miten siellä pitäis ajaa, enkä senpuoleen tykkää Kaanan pöydistäkään joissa on niin jyrkät alastulot ettei niitä pysty rullaamaan alas etteikö menis nokan kautta ympäri, huh huh! Mut muuten supermakee :D Useemmin tonne!

Tämmönen viikonloppu tälläkertaa, tuhat kilsaa pakulla ajoa ja pari tuntia mopoilua. Ei mitään järkee? :D

Mut väsyny ja onnellinen olo palkkiona :DD

Hellettä ja Pölyä - Roadtrip

Tuli taas tehtyä omantyylinen, hyvinkin epämääräinen roadtrip. Parhaasen Kaurismäki leffan tyyliin kun määränpää selviää vasta matkalla.

Lauantaina puoliltapäivin löysin itteni (ja onneks Hondankin) Haukilammen radalta, siis Mikkelistä ;)

Rataahan oon kehunu aiemminkin, hyvä edelleenkin. Nyt pöly antoi oman mausteensa hommaan. Samoin kun hellekkin (+28 varjossa), onneks auton sai varjoon parkkiin. Jotain oppinu ton mustan auton kanssa :)

Tungosta ei ollu, joku kävi pikkunelarilla pyörähtämässä muutaman kiekan ja kylän isäntämiehet kävi pitämässä mukavia juttuja.

Siinä päivä kului rattoisasti ja tulihan siinä joku kierros pörrättyäkin, ajamista toi mun radan kiertäminen muistuttaa vaan etäisesti;)

Sunnuntai aamuna kattelin säätutka ennusteesta missä pitäis sataa - Haminassa näköjään, siis sinne!

Ei sit muuten satanut. Pölys kyllä, ei hirveesti kyllä haitannut kun olin ainut joka ajoi, taitaa toi helle, pöly ja radan röykyt viedä monen ajohalut.

Mun ajohalut sit vei nää vauvankädet jotka rupes meneen hiukan rakoille.

Eiköhän noihin ens viikonlopuks kasva vähän paksumpi nahka, pääsee taas suorittamaan kotimaan matkailua :)

Haminassa muuten rupes satamaan kaatamalla kun läksin pois. Et silleen :D