lauantai 27. marraskuuta 2010

Pakkasraja ;)



Meikä yllätettiin nyt vähän niinkuin housut kintuissa. Aamulla nimittäin netistä hokasin Hyvinkään ja Lahden ratojen olevan auki. Pahus. Mopo vielä kurassa ja kesäkumeissa.
Onneks pakkasta oli -11 astetta joka on yli mun pakkasrajan, oikeestaan tommonen -7-8 astetta on se kipuraja ton ajamisen kanssa. Menee ihan kinkyilyksi jos kylmemmällä ajaa.
Piti kuitenkin käydä tsekkaamassa Lahden radan kunto, jos vaikka ens viikonloppuna sit...
Pienellä ajamisella siitä näyttäis tulevan ihan bueno. Talviajolinjat putsautuu ja silleen.
Ensviikonloppuna pörpör :D

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Vaiheessa ...


Rimpula ois pientä laittoo ja isoa inspiraatiota vaille.
Osat ois kyllä hyllyssä. Kone vaan kasaan ja tulille :) ...some day...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Maansiirtokoneet



Nää mun maansiirtokoneet vaatii hiukan enemmän lihasvoimaa kun toi kutos-pillari ;)
Haminassa tuli noita tänään testattua, hiekka lensi kummastakin.
Ykkösmopokin on saanu viimeaikoina tuuletusta kun Rimpula on ollu ns "vaiheessa" purkautuneen kytkinakselin laakerin myötä. Noilla tunneilla pitää kohtapuoleen ottaa toikin työn alle ....edellisestä aukaisusta on aika tarkalleen 120 tuntia.

Hieno rata - mistä kuskit?



Miehikkälästä löytyy ihan uusi crossirata, kun vaan tolle löytyis käyttöäkin. Ainakaan tolla seudulla ei radoista pulaa tule, Tunnin ajomatkan säteellä taitaa löytyä kuusi rataa.....siis joka kuskille oma ;)

Miehekäs harrastusväline - CAT D6



Kamerakin viimein palautui kesälomareissultaan ;)

Tuolla aiemmin mainitsin kaverin miehekkäästä harrastevälineestä, hankala tosta on paremmaks pistää.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Se Kisaraportti - viimeinkin

Tää menee niinkuin kultaisella kahesakytluvulla, silloinhan kisojen tulokset ja tarinat sai lukea tuurilla joskus parin kuukauden päästä ilmestyvästä MP-lehdestä.

Kisaa siis tuli ajettua Kaanaan radalla veteraanien SM-cupin merkeissä. Luokkanahan siis MXV50, oikee kuninkuusluokka tässä lajissa ;)

Tavoitteena oli saada mukava muisto jota vois sitten lämmöllä ajatella kun ei enää muuta voi.
Ajatuksena ajella muitten perässä, nautiskella ja olla varikolla hengessä mukana.

Startti päivään alkoi viideltä Vantaalta, Kaanaasssa kasin maissa. Varatun(!) parkkipaikan etsintä ja mopon katsastus. Siinävaiheessa saapui myös AJ&co, jonka varikkokatoksen alle sai mopon varjoon. Päivänmittaan tota varjoa kyllä arvosti kuskikin, päivä oli hurjan kosteankuuma edellispäivän ukkosmyrskyn jäljiltä.

Ennen treenejä ehti vielä kävellä radan läpi, tarpeen olikin kun rataa oli muutettu sitten viimekäynnin.

Treeneissä tuntui niinkun ei ikinä ois crossipyörällä ajanu, tuttu tunne :)
Yhteenpötköön meni myöskin aika-ajot joissa en kyllä hokannut edes yrittää aikaa. Hämmästys olikin jonkinmoinen kun huomasin olevani niissä kuudes. Hetken pähkäilyn jälkeen hokasin kyllä, ettei tässä luokassa oikeestaan taida olla kun pari kaveria jotka yrittää tosissaan. Muut on enempi vaan hengessä mukana, ehkä kuitenkin hiukan enemmän tosissaan kuin minä.

Tolla piikillä jää pehmeellä radalla startissa armotta isoista lekoista, niinpä päätiin suosiolla ottaa iisisti ja seurailla muita, ekan erän startissa olin eka mutkan jälkeen kolmanneks viimenen ja liityin jonon jatkoksi. Siinä sitten oli aikaa kattella muitten ajoa. Periaatteessa ohikin ois kyllä päässy... mut mut... kattelin siinä kavereitten räppäilyä ja ihailin miten hirveesti intoo vielä löytyy tommosista sedistäkin, isot pyörät sinkoili hurjista avauksista ihan ympäri ja poikittain ja vaikka miten :D. Kertakaikkiaan ei uskaltanu ottaa sitä riskiä että joltakin lähtee peli lapasesta ja tulee torpeedon lailla kylkeen. Siinä baanan aukeemista ootellessa rupesi oikein naurattaan kun tuli mieleen, ettei tossa todellakaan taito ja yritys kohtaa. No porukkahan rupes kypsymään tommosella yrityksellä aika äkkiä, hellekkin siinä hiukan auttoi. Mun löysä ote vissiin auttoi, väsyin vissiin hiukan vähemmän ja köröttelin maaliin suunnilleen samaa vauhtia. Jossain puolenvälin paikkeilla pari tuttua kannusti eteenpäin, en kyllä hokannut miks kunnes AJ seisoi ratavarikolla ja näytti kuutta sormea. Oho, oisinkohan ihan tolla sijalla ihmettelin. Sain siinä ennen loppua vielä pari sijaa lahjaksi. Lopputuloksena siis neljäs sija. Ei paha.

Maaliin tultua kyllä hiki virtasi niinkuin ois SM-erän ajanu, mut niinhän tavallaan olin tehnykkin :D .

Toinen erä starttasi aikalailla saman kaavan mukaan, lähdössä hännille, mut nyt oli eka mutkassa hiukan enemmän tilaa ja sijoitus muutaman pykälän parempi. Tapahtumat kulki jo tutuks tullutta kaavaa, ainoona erona oli, et AJ näyttikin neljää sormea. Ohhoh. Pari kierrosta myöhemmin sormia olikin pystyssä enää kolme. Tuntuikin vauhti jo epämukavalta. Paljon kivempi ois ollu nautiskella jossain rauhallisella radalla kun jatkaa näin. Hiukan vauhtia pois ja heti tuntu paljon kivemmalle, nauttimaan tänne on tultu. Lopputulos taas neljäs. Tarjottimella ojennettiin kolmatta sijaa, ota se. Eipä vaan kelvannu :D

Hetken aikaa sai hikeä pyyhkiä ja suolakurkkuja popsia, ennenkuin olo tuntui jotakuinkin normaalilta.
Hämmästelin siinä voimia kerätessä muutamaa asiaa. Miten ihmeessä jaksoin ajaa siinä helteessä kaksi erää. Kuinka kauheen surkeesti sitä ajaakaan. Kuinka kauheesti tässä tässä luokassa muutama vuosi vaikuttaa. Kärkipäähän on just viiskyt täyttäneitä ja aikalailla siitä eteenpäin tulokset määräytyy iän mukaan. Hattua nostan ja kumarran syvään niille kuuskymppisille jotka ajavat vielä kisaa. Mun mielipide on, että kuuskymppisenä maaliin ajaminen on kovempi saavutus kuin viiskymppisenä voittaminen. Että näin. Mitenkään ketään väheksymättä ;)

Ihan sitten pari pokaaliakin sai tuoda tallille muistoksi. Tavoitteet mukavasta muistosta täyttyi enemmän kuin hyvin.

Kiteytettynä: Surkee ajo - huikee tulos :D




Sviiddu..... SM nelonen sentään................ ainakin yhden päivän :D

perjantai 13. elokuuta 2010

Kesämenoa...

Kaikenlaista puuhaa on tänäkesänä piisannut niin, ettei ajatuksissa oo oikeestaan tää blogin päivitys käynytkään. Seliseli ;)

Suomee on tullu reissattua lomalla(!!!) laidasta laitaan. Käyty Puhoksen vanhoja mobiileja ihmettelemässä. Ihmetelty myös Tuupovaaran seurakoiran korvikkeena olevaa hevosta. Tietysti ihailtua Iisalmelaisen kaverin harrastepillaria: " On vaikeampaa kuvitella miehekkäämpää harrastusvälinettä kuin CAT D6" , näin tuumittiin :D

Ajettuakin on tullu, oikeestaan enemmänkin ois ehtinyt mut ei makeeta mahan täydeltä.
Tuupovaarassa ollessa hokasin Kiteen radalla järkättävien Pekka Kurjen muistoajojen sattuvan samaan aikaan. Matkaahan ois vaan 55km, sinne siis. Olikin ajopäivä sieltä ihan parhaasta päästä. Palomiesmoottorit oli järkänny oikein rennon ajopäivän jossa kaikki kuitenkin sujui aikataulun mukaan. Oli vapaata harjoittelua ja sit pari crossierän mittaista yhteistreeniä. Ihmeekseni jaksoin jotenkin kahlata noi erätkin läpi. Mitään erän mittaista kun ei ole tullu muutamaan vuoteen edes kokeiltua. Ajelu yleensä on ollu vaan semmosta kiekan-kahden räppäilyä.
Kivaa oli:)
Tolla kokeilulla sit olikin kauskantoisia seurauksia. Nimittäin pari viikkoa eteenpäin kaverit, AJ etunenässä ilmoittivat lähtevänsä Kaanaaseen crossikisoihin ja AJ pyysi avustajakseen. Ei hirveesti innostanut se. Niinpä siitä selvitäkseni möläytin: " jos lähden, niin ajamaan sit eikä mikskään avustajaks." Oh-hoijaa, kaikkee tuleekin sanottua. Vielä kaikista paikoista Kaanaan pohjattomaan hiekkaan, piikillä, oivoi.
No, ei auta, päätös oli tehty. Mielessä kyllä oli pyörinyt ajatus ajaa yks kisa punaisilla laatoilla, mutta näin ilman valmistautumista? Tuli kuitenkin käytyä pari kertaa Lohjalla ajamassa hiekalla, hyvä olikin, pääsi toteamaan kuinka surkeen hitaasti joutuu ajamaan jos meinaa maaliin asti jaksaa.

Kuinkas kisassa sitten kävikään .... pidetään jännitys yllä :D