tiistai 8. marraskuuta 2016

Mihin menet Suomicross?

Kysymystä kerrakseen. Enkä kyllä suoraa vastausta osaa antaa.
  Epäilisin, että kukaan muukaan ei osaa. Ainakaan minkäänlaista suunnitelmaa tai tavoitetta ei ole tiedossa.
Mihin pyritään viidessä vuodessa? Kymmenessä?
  Tuntuu lajissa olevan niin hetkessä elämistä, että aika menee tulipalojen sammuttamiseen. Ja ne tulipalot tuntuvat syttyvän aikalailla merkityksettömistä asioista, viimeisin leimahdus taisi olla SM-kisapäivistä.
 Tuommoiset leimahdukset ovat aivan järjetöntä voimavarojen tuhlausta. Ja noita leimahduksia tuntuu riittävän.
  Hetkessä eläminen jatkuu kerhotasolla, samoin kuin yksilötasollakin.
   Oltiinpa millä tasolla tahansa, niin tulevaisuuden tavoite täytyy olla olemassa. Täytyy myös olla suunnitelma tavoitteeseen pääsystä. Muuten koko kerhotoiminnassa ei ole järkeä.
  Kun kyse on kuitenkin urheilusta, niin valmennuksenkin täytyy olla suunnitelmallista. Taitaa sitäkin vaivata hetkessä eläminen, jos valmennusta yleensä onkaan. Hyviä yrityksiä luoda valmennusjärjestelmää liiton taholta on ollut, mutta päävalmentajan siirtyminen muihin tehtäviin ei ainakaan helpota asiaa.
  Lajivalmentaja kuitenkin on huippuluokkaa ja yhdessä lajipäällikön kanssa varmasti näkemystä riittää. Jämäkät ihmiset tietysti herättävät monenlaisia mielipiteitä, mutta eteenpäin ei mennä hyssyttelemällä.
  
   Valmennuksen tulisi lähteä aivan aloittelijoista, on kyseessä sitten lapsi tai aikuinen. Nyky tilannehan on, että ensin ajellaan vuosia ilman opastusta ja opitaan harjoittelemaan ja ajamaan väärällä teniikalla. Kun väärää tekniikkaa on opeteltu vuosikausia, niin oikean tekniikan opetteleminen on lähes ylivoimainen ja vuosia kestävä tehtävä. 
  Kun sitten yritetään väärällä tekniikalla saada tulosta aikaan, menestysputken sijaan tuleekin loukkaantumisputki.
   Valmennuksen puute johtaa muunmuassa käsitykseen, että isolla radalla ajaminen kehittäisi lasten ajoa. Asiahan on juuri päivastoin, mittasuhteet ovat aivan väärät pikkupyörille, seurauksena on olematon ajotekniikka ja ajoasento. 
  Monella kerholla on hyvä juniorirata, josta eväät menestykseen helpoiten löytyvät. Ne kerhot joilta junnurata puuttuu ovat kyllä pidemmällä tähtäimellä pahasti altavastaajina. 
  
Kun pohjataso saadaan kuntoon niin lajilla on tulevaisuuttakin. Edellytyksenä on tietenkin johdonmukainen eteneminen portaalta portaalle. Määrätietoinen harjoittelu hyvällä opastuksella, kyky ottaa neuvoja vastaan, sekä suunnaton halu edetä, oli tavoite mikä tahansa. 


Mielenkiintoista olisi nähdä liiton ja kerhojen tulevaisuuden tavoitteet ja suunnitelmat; ovatko näkemykset ihan toiset ;)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti