Toi käyrä on tullut muutamankin kerran mieleen yrittäessä opetella spoorin saloja. Hyvä puoli tossa on se, että käyrän mukaan olisin nuorentunut aikalailla.
Täytyy tunnustaa olevani aika hukassa ton spooriajon suhteen, eikä se tosiaankaan mennyt kuvitelmien mukaan.
Minä kun kuvittelin sen olevan mukavaa pörräilyä talvimaisemassa. Perse penkkiin ja lyllertämään lumeen ja ihastelemaan kauniita lumisia metsiä.
Ei. Totuus asiassa on ihan eri. Heti pitää koettaa saada lisää vauhtia, eikä siinä enää ole mukavuudesta tietoakaan. Penkki hakkaa persettä, tanko hakkaa käsiä, pyörä reuhtoo kuuteen suuntaan yhtäaikaa, jalat sinkoilee sinnetänne, välillä kuskikin ja lumienkelien kuvia ilmestyy hankeen. Eikä niitäkään muka ehdi ihailemaan. Vähätkin lepohetket aivot käyttää miettimiseen miten pyörää voisi säätää nopeammaksi. Miksi ihmeessä, seurauksenahan on vain entistä pahempi retuutus sen kyydissä. Ei mitään järkeä.
Mutta.
Vielä mä tämän homman opettelen.
Ja piste.
:D
Nyt täytyy kyllä todeta, ettei taida alla olla ihan parhain spooripyörä, vaikka loistopyörä onkin!
VastaaPoistaMutta onnea matkaan! Hauskaahan se on, kun alkaa pysymään pystyssä. (muistaakseni)
Pyörähän on kyllä hyvä ja tuttu ja turvallinen, soveltuu myös spooriin. Kuskissa paremminkin on sitä petraamista.
VastaaPoistaSemmoinen asia kyllä on selvinnyt, että crossi kyllä säilyy ykköslajina. Talvikuntoiluun ja tuntuman ylläpitoon tää spoorihomma kyllä on ehdottomasti parempaa kuin talvicrossi.