Vuoden viimeinen

 

Vuoden viimeinen ajelu tuli tehtyä radalla jossa on oikein asfalttivarikko. Itse rata oli hiukan kohmeessa yöpakkasten jäljiltä, mutta ei tollaista meikäläisen ajeleksimista haitannut.

Nythän varmaan on pakkasia ja lunta tiedossa kun tuli vaihdettua kesäkumit alle ...

Piikit hiekassa ja mudassa

Näkyy tuo Hollanninkin hiekka mutaantuvan kun saa tarpeeksi vettä.
 Voisi sanoa radan olevan ihan oikeasti haastavan, tohon verrattuna Yyterikin on ihan tissiposkien touhua ;)
 

Hyväntuulen video :)

Tosta se lähtee. Nuoruuden iloa ja intoa josta ei voi muuta kuin tykätä :)

Joulukortti :)

Huomioita - käsi kipsissä ei kehity

"Kuuluu lajiin" porukka taitaa nyt saada mitä tilasikin: Vakuutusmaksujen moninkertaistumisen.

Maksujen nousemisesta nousee tietysti hetkeksi hirveä älämölö.
 Mekkaloinnin keskellä kenellekkään ei tietenkään johdu mieleen kyseessä olevan selkeä syy - seuraus suhde. Paljon vakavia ja kalliita onnettomuuksia ja pieni joukko vakuutuksen maksajia.
Kun halvaustapauksen hinta on aina miljoonissa niin niitä ei saisi sattua ollenkaan, kuolemista puhumattakaan. Selvää on tietenkin myös omaisten tuska joka ei edes ole rahalla korvattavissa.

   Ainoa konsti saada vakuutushinnat pysymään edes siedettävällä tasolla on parantaa lajin turvallisuutta.
   Ongelmana on, ettei yhtiöille ole osoittaa mitään konkreettista turvallisuuden parantamiseksi. Ei ole työryhmää joka pohtisi turvallisuusasioita. Ei ole mikäänlaista tutkijaryhmää onnettomuuksista. Ei ole asioihin nimettyä henkilöä lajiryhmässä. Ei ole tukihenkilöitä vakavan onnettomuuden jälkeen. Ei turvakoulutusta. Ei kertakaikkiaan minkäänlaista suunnitelmaa turvallisuuden parantamiseksi.

  Luulisi, että kesän tapahtumien jälkeen turvallisuusasiat olisi nostettu kaiken muun edelle. Mutta ei, liiton johdon mielestä "valtakunnassa kaikki hyvin". Ei todellakaan ole!

Nyt on ihan viimeiset hetket unohtaa "kuuluu lajiin" mentaliteetti, kääriä hihat ja tehdä oikeasti töitä asian korjaamiseksi ihan joka tasolla.

 

Markkinamiehet ....ja usko

Usko on ihmeellinen asia. Jotenkin noi markkinamiehet on saaneet uskoteltua että nykyään ei kertakaikkiaan voi ajaa, pärjäämisestä puhumattakkaan, vakiopyörällä.
  Tosiasiassa kun homma taitaa olla just päinvastoin, vakiopyörää on erittäin vaikea parantaa mutta erittäin helppo pilata.
  Mutta se usko. Kun uskoo jonkun asian paremmuuteen niin siinä ei paljon tosiasiat paina.
Uskotaan että vauhdin voi ostaa jo heti kuusvitosista alkaen. Voi pojat sitä hukkaanheitetyn rahan määrää....

Ajon Akin sanoin: " Ratamaksu on paras virityskonsti." ......  :D

Kotari pääsuuttimella

 

Näkyy kasivitosten maailmanmestarilla pysyvän piikkikin aika kiitettävästi pääsuuttimen alueella ....

Tillolan spoorissa

  Nonni. Nyt on spoorikausi avattu, tai ei oikein vielä kunnon spoorista voi puhua, lunta kun Tillolassa on noin viistoista senttiä.
   Olosuhteet oikeastaan oli oikeinkin otolliset ajeluun crossipyörällä joka on aivan täysin kesä säädöissä. Iskarit toimi noissa oloissa hämmästyttävänkin hyvin, näkyy olevan niin että kun ne saa toimimaan kesällä hyvin niin ainakin alkutalvella voi ajaa. Onhan noita MP-Racingin Öhlins mies Nurmisen Ari jumpannutkin jonkun verran.
  On toi spoori vaan niin mukavaa ja monipuolista treeniä ettei tosikaan, tulee voimistelu - rentoutus - ja tasapainoharjoitusta roppakaupalla.
   Saas nähdä kuinka pitkälle tasapaino riittää, nyt kun vielä pystyi ajamaan aikalailla seisoaltaan .... jossain vaiheessa varmaan taas alkaa se lumienkeleitten teko :D
 

Ensilumilla

Tallin parvelta löytyivät viimetalven enskaa ajetut nastarenkaat, senverran kärsineet että niille voi antaa viimeisen voitelun crossiradalla.
  Tarkoituksena olisikin ajaa alkutalvi Rimpulalla ja laskea jo Ykkösmopo osapäiväeläkkeelle.
 Ykkösmopo viettäköön eläkepäiviään spoori ja enskamopona. Tai semmoiset on ainakin nyt suunnitelmat..... jos ja kun sen siihen asuun saa :D

Syksyn viimeiset set-upit

 

TM:n koeajo sai vipinää aikaan oman pyörän säädöissä. 

Huomiota kiinnitti Temmin hyvä ohjattavuus, vakaus ja tehontuoton tasaisuus, näihin piti saada muutosta omaan mopoon.

Lääkkeiksi ajattelin eri offsettiä ja painavampaa vauhtipyörää, bonuksena vielä tärinää vaimentavat tangon kiinnikkeet.

Muutoksia ehti kokeilemaan juuri ennen pakkasia Taavetin keihäskankaan radalle viikonloppuna 23-24.11.

Noin ensituntumalta Rimpulan ajettavuus parani ja helpottui aikalailla, keväällä testi jatkuu mutta suunta ainakin on oikea....

 

400h - taas aihetta juhlaan :)

 

Rimpulan tuntimittariin ilmestyi uusi satalukema, niitä on tavattu juhlistaa leivoskahveilla, niin tälläkin kertaa :)

Talibaanien kokoontumisajot Brittiläisittäin....

... Kyse on tientenkin TM talibaaneista ;)

Savocupin töpöhäntä ;)

 

Savocupin Kuopion ja Iisalmen osakilpailut 12-13.10. menivät ns. pelastusarmeijalle. Näkyvin muisto niistä on lokarinpätkä Iisalmen radan grillikatoksen seinällä. Rimpula oli niin voimiensa tunnossa että heitti keulimisen kautta kunnon voltit. Sijoitukseen moinen ei kyllä vaikuttanut; olin joko viimeinen tai ensimmäinen katsantokannasta riippuen. Olin nimittäin ainut kuski V50 luokassa :D

Jimmy D rääkkää taas Hondaa

Koeajo 2014 TM 125EN

 

Taavetin Keihäskankaan radalla tuli yllättävä tilaisuus kokeilla -14 mallista piikin TM enskaa.

Miehikkälän kerhon puheenjohtaja lainasi hetkeksi omaansa, olen oikein otettu luottamuksen osoituksesta;)

Pyörällä oli ajettu tuskin kymmentä minuuttia ennen meikäläisen kokeilua ja kaikki säädöt olivat suoraan tehtaan jäljiltä, ainoastaan rengaspaineet olivat säädetty.

Niinpä en ihmeitä koeajolta odottanut. Olin taas väärässä.

Heti ensituntuma tuntui tutulta ja hyvältä, puheet Hondan mittojen kopioimisesta saivat katetta. Kaikki tuntui olevan heti oikealla kohdallaan.

Radalle siiryttyä olikin helppo ryhtyä kokeilemaan mihin pyörästä olisi ja minkälainen ero oli piikin exc Kotariin jota tuli kokeiltua jonkin aikaa sitten.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kävi jo selväksi, että tällähän oikeasti pystyy vetämään crossiradalla. Pikkuhiljaa vauhtia lisätessä kävi selväksi etteivät ominaisuudet todellakaan lopu millään tasolla kesken. Pyörä on erittäin kevyt ja ketterä mutta silti vakaa ajettava. Omaan mopoon (Rimpulalla liikenteessä) verrattuna selkeästi parempaa oli mutkat, temmi menee linjaa kuin ajatus, mutkaan kääntäminen taphtuu uskomattoman kevyesti ja linja pysyy haluttuna koko mutkan oli mutka sitten nopea tai hidas. Siitä huolimatta meno on erittäin vakaata kovemmassakin vauhdissa.

Jousitus toimii myöskin erinomaisesti, varsinkin kun ottaa huomioon, että kyse on enskamoposta. Kybin keula tuntui hyvältä ja yllätyksettömältä vaikka siinä vielä varmaankin oli uutuuden nihkeyttä. Takapäässä oleva temmin oma iskari (Sölvan kopio?) toimi hienosti.

Koeajon aikana ei edes käynyt mielessä, että iskareita pitäisi säätää yhtään minnekkään, se kertonee jo jotain.

Entäs kone sitten? Sanottaisikos vaikka sen olevan jotain kotarin exc:n ja sx:n väliltä, oikeastaan niin, että molemmista oli otettu parhaat puolet. Aivan samaa tehon venyvyyttä kuin SX:ssä ei kuitenkaan ollut. Erittäin tasainen ja helppo tehoalue alhaalta ylös, eikä mitään tuhinaa alhaalla niinkuin kotarissa, sorry vaan porkkanamiehet.

Täytyisi päästä kokeilemaan uutta neljätoistamallin MX:ää niin näkisi venyykö sen teho ylemmäs.

 

Ai että pidinkö? Oikeastaan ainut moite on ettei tankissa lue Honda, mutta eihän mikään ole täydellistä ;)

 

Pettymys Pieksämäellä

 

Samalla reissulla Suonenjoen radan kanssa tuli käytyä ajamassa myöskin Pieksämäen radalla. Välimatkaahan paikkakunnilla ei ole kuin reilu neljäkymmentä kilometriä.

 

Pieksämäen rataa on tullut ohikulkiessa vilkaistua parikin kertaa, nyt sitten tuli tilaisuus testatakkin se. Sivustakatsottunahan toi näyttää todella mieleenkiintoiselta ja hienolta .

Päivä testaamiseen oli todella hieno, aurinkoista ja lämmintä. Ratakin oli juuri tasattu.

Oikeastaan ainut mitä puuttui oli kuskit mitä hiukan ihmettelin.

Kuskien puuttumiseen kyllä löytyi selitys melkein samantien kun lähti kiertämään rataa.

Monesti radat ovat yllättäneet olemalla paljon parempia kuin sivusta näyttää. Tällä kertaa ei todellakaan ollut niin.

Itse radan muoto on varmaankin ihan ok, tehdessä vaan on tainnut päästä ahneus yllättämään ja pieneen alaan on ängätty liikaa ja sopimattomia asioita. On kaikenmaailman tuplaa, pattia sunmuuta että itse ajamiseen ei jää paljonkaan mahdollisuuksia. Hyppyritkin on tehty sellaiseksi, että vajaaksijättäminen saa ranteet paukkumaan. En kyllä yhtään ihmettele sitä tapaturmien määrää mitä tuolla radalla on sattunut.

Selvisi miksi sai ajella ihan yksinään, perusharrastajalle tuo on kuin tikkua kynnen alle työntäisi. Eikä tuolla tyylillä ainakaan uusia harrastajia lajiin tule.

Onkohan Pieksämäelläkään ajateltu keitä varten rata oikeastaan on tehty.

Kannattaisiko ihan oikeasti asiaa miettiä uusiksi?

Yksi niitä harvoja ratoja joissa ei ole halua käydä toista kertaa... 

Motocross- 2 Strokes For Life

Naru kireellä

Kaveri on oikea mäntäkauppiaan unelma. Kawan mäntä mahtaa olla kypsä kymmenessä tunnissa tolla menolla...

Pala Latviaa Suonenjoella

 

Suonenjoen rataa kiertäessä tuntui jotenkin tutulta vaikka olinkin eka kertaa paikalla. Hetken päästä tuttuuden tunne saikin selityksen kun mieleen juolahti Latvian radat, varsinkin Zuras tuntui aikalailla samantyyppiseltä kuin tämä. Suonenjoen rata vain on pari kertaa leveämpi ja hiukan kivisempi kuin Zuras. Yhteistä kummallekkin on rytmi, kummassakaan ei ole paikkoja jotka saavat sen sekaisin vaan menosta voi nauttia todenteolla. Hypytkin ovat matalia ja eteenpäinvieviä. Ehdottomasti yksi kesän parhaita harrasteratoja. Tykkäsin, onnistumisen elämyksiä ja vauhdin tunnetta saa meikäläisenkin tasoinen kuski :)  

Ratabongaus - Sulkava

 

 

 

 

Itäsuomessa ajellessa sattui silmään tienviitta Sulkava 24. Samantien vilkku vasemmalle ja kattomaan josko sieltä löytyisi crossirata, tieto  sellaisen rakentamisesta oli, paikasta vaan ei ollut täyttä varmuutta. Pikku harhailun ja parin uukkarin jälkeen rata löytyikin.

Ilmeisesti rata haluttiin pitää piilossa valittavilta mökkiläisiltä, siitä varmaan johtui tienviittojen täydellinen puute.

Kerholaiset on rakentaneet rataa talkoohommina ja aikalailla jälkeä oli syntynytkin.

Sivusta katsottuna rata oli oikeinkin harrastajaystävällisen näköinen. Leveyttä on taatusti riittävästi, eikä mitään ihme kikkailuja oltu tehty. Maaperäkin oli aikalailla sadetta kestävää.

Senverran turvallisen näköinen rata, että meikäläinenkin voisi tuolla viihtyä. Taitaa vaan jäädä tältä vuodelta, ajokelit kun hupenevat uhkaavasti.  

 

Jimmy D vinguttaa hondaa

Minkä Jimmy D tehossa häviää sen se hanskalla paikkaa :)

KTM koeajopäivä Kontiolahdella

Monen vuoden tauon jälkeen tuli ajettua muillakin pyörillä kuin omilla. Sopivasti hollille sattui KTM koeajo Kontiolahden Uuurossa.
  Kiinnostavimmat oli tietenkin piikit EXC ja SX, kakssatanen enska olisi myös kiinnostanut mutta sitä ei tällä kertaa ollut tarjolla.
   Referenssipyöränä oli tietenkin oma rimpula, jännä verrata uusia pyöriä reilut kolmesataaseitkyt tuntia ja seitsämän kesää ajettuun Hondaan jossa männän vaihdostakin oli rapiat nelkyt tuntia.
  Ekana vuorossa oli piikki EXC ja pari kiekkaa enskalenkillä. Jotenkin odotin lähinnä kyytiä taikamatolla ja tasaista vetoa alhaalta asti. Ihan näin se ei kuitenkaan ollut. Hyvähän toi toki oli, mutta mielessä kyllä kävi, että rimpulasta - tai oikeastaan ykkösmoposta saisi samanveroisen pienellä vaivalla. Enskamopoa siis ei tartte ostaa vaan tallissa on jo aihio valmiina. Näin siis harrastekäyttöön, kisahommiinhan sitten ei olisi juuri vaihtoehtoa vaan Kone-Jönnit saisivat uuden asiakkaan.
     Seuraavana oli vuorossa piikin SX ja kuusi kiekkaa crossiradalla. Tähän koeajoon suhtauduin uteliaisuudella. Piikkiluokan kisoissa on tullut seurattua kuinka helpon ja vaivattoman näköisesti poikaset noilla menevät. Oliko kyse pyörän helppoudesta vai nuorista kuskeista.
  Hetken totuttelun jälkeen mieleen tuli, että ei v***u, voiko tää olla näin hyvä. Ihan päällimmäiseksi nousi ajamisen helppous joka johtuikin monesta asiasta, alustasta, ajettavuus on hyvä ja yllätyksetön mutta ehkä tärkein juttu on moottori joka vetää tasaisesti todella isolla alueella ja on todella tehokas. Rimpulaan verrattuna suurin ero tulee varmaankin pidosta, rimpulan vetoalue on tosi kapea ja terävä tuohon verrattuna ja pidon raja on todella terävä mikä tekee mutkien ajosta tosi haasteellista tuohon verrattuna.
  Siinä konejönnien tarjoamia makkaroita syödessä oli hyvä tehdä yhteenvetoa päivän annista, ennakkoasetelmat saivat suihkun kylmää vettä: enskan oletin olevan todella paljon paremman kuin omat mopot, näin ei ollut. Crossin suhteen sitten asia olikin päinvastoin, se olikin paljon rimpulaa parempi.
Poikien helpon näköinen ajo sai selityksen.
    
     Nyt sitten pitäisi päästä kokeilemaan saman verran ajettua SX:ää kuin on oma mopo, että tulos olisi todella vertailukelpoinen ;)  


     Kiitokset KTM Nordicille ja Kone-Jönneille koeajosta :) ..... niin ja niistä ryynäreistä ;)
   
 
  

Ilomantsi - EU:n itäisin rata

 

Tämä rata sitten oli kaikkien aikojen yllätys. Sivusta katsottuna se näytti kapealta syheröltä joka soveltuisi vain kuusvitosille ja kasikympeille. Olihan sitten väärä mielikuva, kapeahan tuo tosiaan on, mutta eihän tuolla mitään tungosta ole milloinkaan.

Ulkokaarteisiin on tehty reilu kallistus jota pitkin voi mennä tosi vauhdikkaasti jos vain ajotekniiikka on kohdallaan. Viimeisen päälle tekniikkarata jossa tempo on niin kova, että hengittäminenkin tahtoo unohtua. Tykkäsin kovasti. Tuolla kun treenaa niin tekniikka on kohta pakostakin hyvä.

Vahinko, että tuo on "hiukan" syrjässä, vai pitäisiköhän muuttaa noille seuduille ;)

Ratabongaus - Outokumpu

 

Kuopion kisoista tullessa oli tilaisuus käydä vilkaisemassa Outokumpuun tekeillä olevaa treenirataa.

Nykytrendin mukaisesti kyläradoillekkin pitää sotkea stadikkavaikutteita, niin myös täällä. Pääasia kuitenkin on edes jonkinlainen rata harrastaa, eikä toi hassumpi alku ole. Maaperä täälläkin antaa omat haasteensa kivien muodossa. Vieressä oleva vanha rata onkin vissiin hylätty aikalailla kivien vuoksi.

 Saas nähdä mitä tuosta muodostuu valmistuttuaan.

 

Farewell tour - Kuopio

 

Se ois sitte siinä. Crossikisahommien jäähyväiskiertueen viimeinen kisa oli Kuopion uudella radalla, MX125 luokassa tietenkin. Päätös kiertueen lopettamisesta kypsyi aamun treeneissä. Loppupäivä olikin sitten fiilistelyä ja nauttimista tunnelmasta.

  Mikäpäs oli nauttiessa, ilma oli hieno samoin kuin ratakin. Rata on onnistuttu tekemään ilman mitään stadikkaosuuksia, mikä on enemmän kuin harvinaista tämänpäivän Suomessa. Ilmeisesti Kuopiossa on ymmärretty harrastajien katoavan lajista jos joka kierroksella pitää jännittää ja pelätä jotain radan kohtaa. Kerrankin on ajateltu turvallisuuttakin. Eivät katsojatkaan halua nähdä mitään ensiaputoimenpiteitä radalla, ne kun latistavat tunnelman aika totaalisesti.

Radan pinta vielä hakee paikkaansa, toivottavasti se pysyisi kuohkeana, Lavangon betonireikää ei tosiaankaan kaivata muualle. Erikoisplussan radalle voi antaa suomipöytien täydellisestä puuttumisesta. Hyppyrien monimuotoisuudesta voi antaa toisen erikoisplussan..

Kaikenkaikkiaan onnistunut rata, savon amerikkaa suorastaan.

 

Entäs oma ajo sitten?

Kiteytettynä voisi sanoa sen olevan varmaa mutta hidasta. Ehkäpä ajo on väärä sana kuvaamaan sitä, kyse on enemmänkin sunnuntaiajelusta muitten perässä ilman pienintäkään riskiä. Hyvä niin.

 

Ympyrä tavallaan sulkeutui crossikisatouhuissa, ensimmäinen kisa oli kolmekymmentäkuusi vuotta sitten piikkiluokassa, silloin ikää oli seitsämäntoista. 

Aika nostalgiset ja hienot tunnelmat oli toisen erän aikana.

Näihin tunnelmiin :)

 

 

Oivoi näitä tuplia, triploja ja nelosia

 

 

Varmaan näittenkin selitetään olevan röykkyjä. Tosiasiassahan tuossa on pari tuplaa peräkkäin.

Muistan ammoiselta kahesakytluvulta kun näitä alkoi tulemaan ja aika äkkiä tuli myöskin kielto näitten suhteen. Silloin kieltoon ei edes tarvittu kenenkään heittää henkeään, muutama loukkaantuminen riitti.

Nythän turvallisuusajattelusta ei ole pienintäkään merkkiä. Tai no, radan varteen ilmestyy kyltti jossa sanotaan älkää särkekö itteenne tai muita. Näennäisturvallisuutta siis.

Säännöissä on oikein annettu mitat röykyille joita nuo eivät tosiaankaan täytä. Löytyy sieltä myöskin minimietäisyys hyppyreille.

Kukaan ei vaan tunnu piittaavan ohjeista mitään, ei edes tarkastettujen kisaratojen suhteen.

Kuinkahan monta ruumista pitää vielä tulla ennenkuin asia otetaan tosissaan.

Ai niin, mutta sehän kuuluu lajiin....

 

Jännä pointti muuten tuosta kuvan radasta on sen käyttö läheisen koulun opiskelijoitten käyttöön. Minkähänlainen haloo syntyy jos jollekkin opiskelijalle sattuu se kaikkein pahin tuollaisessa selkeästi sääntöjen vastaisessa paikassa. Oikeat onnettomuustutkijat kun eivät tunne käsitettä huono tuuri. 

"Pikku" yhteensattuman tulos

Porin yhteensattumasta selvisi yhdellä mustelmalla, nilkasta olkapäähän :D

Farewell tour - Pori, Yyteri

   Tyytymättömyys omaan ajoon sen kun jatkuu, tällä kertaa fiilinkiin pääsyä täytyi käydä koittamassa Porin Yyterissä. Luokkana MXV45. Edellisestä veteraanikisasta onkin kolme vuotta, silloin luokkana oli MXV50, olen siis nuortunut tällävälin viisi vuotta mikä tietenkin on positiivinen juttu ;)
   Yyterissä en olekkaan käynyt aiemmin, sen enempää radalla kuin rannallakaan. Nyt kumpikin puute tuli korjattua. Hienoja paikkoja molemmat.

    Radasta tykkäsin oikeinkin paljon, kumma juttu koska en tuommoista pehmeää hiekkaa osaa ajaa ollenkaan. Takalenkkihän on niin pehmeää, että Kiteekin on siihen verrattuna kova rata.
  Ihan ihmeellisintä oli, että rata sen kun parani päivän mittaan ja oli oikeastaan parhaimmillaan toisen erän lopussa. Oikein jäi harmittamaan kun ei ollut kolmatta erää :D

      Itse kisa meni aikalailla normaalin kaavan mukaan, lähdössä hännille ja siinä ajelua muitten perässä turvalliselta tuntuvaa vauhtia. Ihan tarpeeksi en kuitenkaan osannut varoa, toisessa erässä pienen yhteensattuman seurauksena sai tutkia Yyterin maaperää parin minuutin ajan. Kumpikin erä kuitenkin varmasti maaliin.

   Ihan ei fiilinki vielä ole sitä mitä kaipaisi, askel parempaan taas kuitenkin mentiin.

 Jaa-aa, vielä ei osaa sanoa saisiko huonoa makua huuhdottua vielä enemmän pois. Asiaa täytyy miettiä kun ensin nuolee haavoja pari päivää....

Huomioita MX125 & liiga

   Loppukesästä on tullut seurattua piikkiluokkaa ja motocrossliigaa vähän tarkemmalla silmällä, muutama havaintokin on tullut tehtyä.

   Alunpitäen olin sitä mieltä, että piikkiluokkaan ei sallittaisi A-luokan lisensseillä ajavia. Mielipide on muuttunut, itse asiassa nuorien kuskien kehityksen kannalta a-miehet ovat vain hyvä asia. Ilman muuta on selvää että he ovat kärjessä, mutta kun siinä nuori kaveri onnistuu väkisellä hetkenkin roikkumaan perässä niin kehittäähän se ihan eri tavalla, ja muutaman kerran kun siinä onnistuu niin oma ajaminen kehittyy hurjasti. Saa mallia nopeammilta.

   Luokan suosio on myöskin yllättänyt, yksi syy on varmaankin edullisuus mutta se ei selitä kaikkea.
Muita suosion syitä varmaankin on lyhyemmät erät ja mahdollisuus säästyä luokituksen nostolta.
  Ihmetyttää tietysti onko oikeastaan kenelläkään halua menestyä isommalti, nuosupisteitähän kun tuosta ei kerry.


   Liiga noin yleisesti ottaen tuntuu saaneen ehkä turhankin suuren merkityksen varsinkin 65&85 luokkien osalta. Panostus on sen verran suurta, että oikein välillä hirvittää katsoa.
  On tietysti hienoa panostaa oman lapsen menestymiseen. Hiukan vain näyttää välillä unohtuvan innokkailta vanhemmilta luokkien olevan vain hetken kestävä väliporras isompiin luokkiin.
Siellä sitten todella tarvittaisiin sitä panostusta. Homma kun vaikeutuu ja kallistuu sitä enemmän mitä pidemmälle edetään.

     Yksi hälyttävä huomio on kuinka vähän luokkanousijoita kertyy nykysysteemillä. Tällä menolla A-luokissa ei kohta ole ketään.
   C/B luokasta nousijoita on tasan puolet aikaisempaa systeemiä vähemmän.  MXJ luokka ei yksin riitä ruokkimaan SM-sarjaa, eikä MXB luokasta tunnu löytyvän yhtään vapaaehtoista A:han. Jotain tarttis tehdä.

Näin Hondalla pitäisi ajaa

Jimmy D havainnollistaa homman.

Blondivitsi

    Väri ei varmaankaan ole purkista ....

Temmi voittaa!

  Kisa jossa voittajan pyörämerkki on tiedossa jo lähdössä;)

Farewell Tour - Imatra

 

 

Pienimuotoisen kisahommien jäähyväiskiertueen kohteena oli Imatra.

Kiertueen oikeastaan laukaisi aikaan ainoaksi ajateltu Miehikkälän kisa. Siellä ajo tuntui suorastaan hel**tiltä ja suuhun hommasta jäi maku suoraan suolesta.

Niinpä kypsyi ajatus ettei tätä voi näin lopettaa, vaan hommasta täytyy päästä eroon mukavien muistojen kera.

Eka mahdollisuus maun parantamiseen tuli Imatran liigakisassa, luokkana tietysti lapsien ja lapsenmielisten piikkiluokka. Sijoitus oli selvä jo ennen kisaa, mutta nyt olikin tarkoituksena vain fiilingin parantaminen.

Harjoituksissa ja aika-ajossa tunnelma oli jo huomattavasti parempaan päin, eka erä meni oikeastaan ohi sen kummempia tunteita herättämättä. Oikeastaan kunnon fiilinkiin pääsi vasta toisen erän parilla viimeisellä kiekalla jolloin ajo rupesi tuntumaan jopa mukavalta.

Ei voi vielä sanoa huonon maun huuhtoutumisesta mutta pieniä merkkejä siitä oli lopussa havaittavissa. Ehkäpä siinä mielessä kolmas erä olisi ollut tarpeen.

Paraniko tunnelmat tarpeeksi jää nähtäväksi, vai vieläkö kiertueeseen täytyy liittää joku kisa. Saas nähdä.