Se ois sitte siinä. Crossikisahommien jäähyväiskiertueen viimeinen kisa oli Kuopion uudella radalla, MX125 luokassa tietenkin. Päätös kiertueen lopettamisesta kypsyi aamun treeneissä. Loppupäivä olikin sitten fiilistelyä ja nauttimista tunnelmasta.
Mikäpäs oli nauttiessa, ilma oli hieno samoin kuin ratakin. Rata on onnistuttu tekemään ilman mitään stadikkaosuuksia, mikä on enemmän kuin harvinaista tämänpäivän Suomessa. Ilmeisesti Kuopiossa on ymmärretty harrastajien katoavan lajista jos joka kierroksella pitää jännittää ja pelätä jotain radan kohtaa. Kerrankin on ajateltu turvallisuuttakin. Eivät katsojatkaan halua nähdä mitään ensiaputoimenpiteitä radalla, ne kun latistavat tunnelman aika totaalisesti.
Radan pinta vielä hakee paikkaansa, toivottavasti se pysyisi kuohkeana, Lavangon betonireikää ei tosiaankaan kaivata muualle. Erikoisplussan radalle voi antaa suomipöytien täydellisestä puuttumisesta. Hyppyrien monimuotoisuudesta voi antaa toisen erikoisplussan..
Kaikenkaikkiaan onnistunut rata, savon amerikkaa suorastaan.
Entäs oma ajo sitten?
Kiteytettynä voisi sanoa sen olevan varmaa mutta hidasta. Ehkäpä ajo on väärä sana kuvaamaan sitä, kyse on enemmänkin sunnuntaiajelusta muitten perässä ilman pienintäkään riskiä. Hyvä niin.
Ympyrä tavallaan sulkeutui crossikisatouhuissa, ensimmäinen kisa oli kolmekymmentäkuusi vuotta sitten piikkiluokassa, silloin ikää oli seitsämäntoista.
Aika nostalgiset ja hienot tunnelmat oli toisen erän aikana.
Näihin tunnelmiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti