torstai 29. elokuuta 2013

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Farewell Tour - Imatra



 
 
Pienimuotoisen kisahommien jäähyväiskiertueen kohteena oli Imatra.
Kiertueen oikeastaan laukaisi aikaan ainoaksi ajateltu Miehikkälän kisa. Siellä ajo tuntui suorastaan hel**tiltä ja suuhun hommasta jäi maku suoraan suolesta.
Niinpä kypsyi ajatus ettei tätä voi näin lopettaa, vaan hommasta täytyy päästä eroon mukavien muistojen kera.
Eka mahdollisuus maun parantamiseen tuli Imatran liigakisassa, luokkana tietysti lapsien ja lapsenmielisten piikkiluokka. Sijoitus oli selvä jo ennen kisaa, mutta nyt olikin tarkoituksena vain fiilingin parantaminen.
Harjoituksissa ja aika-ajossa tunnelma oli jo huomattavasti parempaan päin, eka erä meni oikeastaan ohi sen kummempia tunteita herättämättä. Oikeastaan kunnon fiilinkiin pääsi vasta toisen erän parilla viimeisellä kiekalla jolloin ajo rupesi tuntumaan jopa mukavalta.
Ei voi vielä sanoa huonon maun huuhtoutumisesta mutta pieniä merkkejä siitä oli lopussa havaittavissa. Ehkäpä siinä mielessä kolmas erä olisi ollut tarpeen.
Paraniko tunnelmat tarpeeksi jää nähtäväksi, vai vieläkö kiertueeseen täytyy liittää joku kisa. Saas nähdä. 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Hyppy tuntemattomaan


Viime aikoina lajia on kohdannut pari niitä ihan ikävimpiä tapauksia.
Näitten lisäksi pariin viime vuoteen mahtuu jokunen halvaantuminen, pari pahaa päävammaa ja lukematon määrä muita vakavia loukkaantumisia.
   Surulliselta tuntuu, että motocrossista on tullut laji jota harrastavan on lähes mahdotonta välttyä loukkaantumiselta.
  Vakavien loukkaantumisien määrän pitäisi kyllä ruveta soittamaan hälytyskelloja lajin kattojärjestössä. Onhan tuo nyt kenelle tahansa normaalijärjen omaavalle selvää ettei näin voi jatkua.
  Mutta mitä tekee liitto, sisäisen näennäistutkimuksen jonka tuloksena vain todetaan tuurin olevan huonon. Siis hei haloo, ihanko totta muuta syytä ei ole.
  Ilmeisesti lajin sisällä ollaan niin sokaistuneita vaaroista, että kaikki kuitataan sanonnalla "kuuluu lajiin".

  Onhan tuossa nyt jotain tosi pahasti pielessä jos kuolemakin kuuluu lajiin.

 Mitäs sitten kun seuraava ikävä tapaus sattuu, tai joku nostaa nämä nykyisetkin tapaukset esille vaikka hesarin sivuilla.
  Aika äkkiä yhteiskunta pistää tutkijat asialle ja tapauksista löytyy samantien yhteisiä nimittäjiä senverran ettei enää puhutakkaan huonosta tuurista.
   Varmasti kaikki käydään sääntökirjan kanssa läpi, eikä tästä maasta taida löytyä montakaan rataa joka olisi sääntöjen mukainen. Siinä ollaankin sitten aika äkkiä vastuukysymysten äärellä.
   Pojat tykkää hyppiä ei siinä vaiheessa enää riitäkkään selitykseksi.
Varmasti samalla ihmetellään minkälaiset vanhemmat laittavat lapsensa harrastukseen jossa kuolemakin kuuluu lajiin.

  Nyt kaivattaisiin vastuuntuntoa ja jämäkkyyttä niin liittoon kuin kerhoihin ja harrastajiin, että asiat saadaan oikealle tolalle ennenkuin yhteiskunta viheltää pelin poikki ja lopettaa tukensa koko lajille.
 

  

maanantai 12. elokuuta 2013

Isoa kovaa piikillä


  Nyt mennään sitä ihan kovinta, kyseessä piikkiluokan Maailman Mestaruus kerrasta poikki systeemillä.
 Latvian Pauls Jonass piti hermonsa ja voitti niinkuin vähän ennakkoon odotettiinkin.
 Suomalaisista ei mitään tietoa, oliko siellä edes ketään?

perjantai 9. elokuuta 2013

Päätä seinään

Nonni.
Ois taas uusi tilaisuus hakata päätä seinään, tuli nimittäin ilmoittauduttua Imatran kisan piikkiluokkaan parin viikon päähän.
Miehikkälän kisassa ajo ei tuntunut sujuvan oikein mitenkään, tulos varmaankin oli se mikä kuuluukin mutta ajosta jäi hiukan huono maku suuhun. Meikäläinen kun ei ihan vähästä usko, niin täytyy nyt sitten kokeilla toinenkin kisa. Josko ajo menisi siihen malliin, että voisi heivata kisahomman hyvillä mielin. Tuloksella ei niinkään väliä, pääasia, että hommasta jää hyvä maku.
  Saas nähdä mitkä fiilingit kisan jälkeen...
 

maanantai 5. elokuuta 2013

MX125 Miehikkälä


 
Miehikkälästä tuli haettua se kesän toinen suunniteltu elämys, MX125 kisa.
Oli tosi jännä päästä katsomaan touhua ikäänkuin sisältäpäin ja hiukan eläytyä kilpakuljettajan päivään.
Päivä oli tosi helteinen, onneksi pääsin loisimaan Miehikkälän kerhon varikkotelttaan.
Pääasiassa päivä meni kisojen seuraamiseen, pari kertaa tuli itsekkin pistäydyttyä radalla.
125 kisassa Remeksen Eero teki sen mitä kaikki odottivatkin ja näytti ammattilaisen vauhtia. Hermusen Mauno tyylilleen uskollisena väläytti vauhtiaan ja siirtyi aika pian huvittelemaan radan sivuun.
Vauhdillisesti piikkiluokka oli kyllä selvästi kovin päivän luokista, kärjessä pyyhältävät a-luokan kuskit, pieni rako ja sitten tulee todella iso tasainen porukka, oikeastaan loppukilpailuun ei pääse sinne kuulumattomat. Oikein hyvä on tuo b-finaali jossa loput kuskit saavat ajaa suht tasavauhtisessa porukassa pelkäämättä alle jäämistä.
Oma kisa oli lähinnä ajeleksimista muitten perässä, eikä siihen oikeastaan voi olla tyytyväinen oikein millään tasolla. Näissä hommissa ei kuitenkaan ole valitusoikeutta, paremmat voittavat aina ja siihen on tyytyminen.
Uskomattomalta tuntui ajatella finaalin kärjen menoa seuratessa, että joskus vuosikymmeniä sitten on itse pystynyt samanlaiseen menoon. Ajatus sekä lämmittää,että kylmää mieltä.
Loppupelissä tavoite täyttyi, elämyksiä kertyi roppakaupalla :)

lauantai 3. elokuuta 2013

Normipäivä ...


 
..... Jostain matkan varrelta. Noilla road tripeillä voi vähän samaistua 80-luvun crossiammattilaisen elämään. Ajalla jolloin ei vielä ollut hienoja tiimejä, eivätkä kuskit vain lennelleet kisoihin, vaan kaikki tehtiin itse.