Naatiskelua :)

Jep, päivän teema oli tosiaankin "elä laakee naatitaan";) Ekana piti lähteä kattoon Saloon kisoja mut suunnitelmat hiukan muuttu matkan varrella. Koppasinkin AJ:n ja sen kärryn mukaan ja ei muuta kun hetken tuumailun jälkeen Tunan baanalle crossaamaan.
Toi Tunan rata on oikein pikkunätti rata. Eikä sitten mitään hyppycrossia vaan ihan oikeeta ajamista. Ihmetellä täytyy miten noi pienelle alueeelle on saatu noin vaihteleva lenkki aikaan. Ei mikään ihme, että tommosen jälkeen nää pääkaupungin lähiradat maistuu puulta. Tunnelma muutenkin tommosissa paikoissa on tosi rentoa, semmosta kumisaapascrossareiden mukavaa pörräystä. Meikä siis sopi joukkoon oikein hyvin :D
Toivoo vaan sopii, ettei mitkään nykyajan ratakotkotukset tonne päädy ikinä....

Juna meni jo ...

Otsikonmukaiseen johtopäätökseen sitten viimein päädyin aikani päätä seinään hakattuani. Kysehän on crossin nykymuodosta ja siitä mitä se mun mielestäni on ollut (ja pitäisi olla). Ei tällä hyppycrossilla enää hirveesti oo yhtymäkohtia parinkymmenen vuoden taakse.

Ajat muuttuvat, selvä se. Onko muutos sitten parempaan suuntaan onkin eri asia. Tämmösen vanhan reliikin mielestä mennään täyttä vauhtia mettään.

Mikä ihmetyttää ihan eniten on toi yletön hyppyrien määrä. On hyppyriä ennen ja jälkeen mutkien, joka suoralla vähintäänkin riittävästi, muutamaan mutkaan vielä tosin taitaisi saada hypyn mahtumaan :O

Siis missä välissä tossa niinkun ajataan oikeesti? Missä nautitaan mutkien ajamisesta jos ne mutkat on vaan täytettä hyppyrien välillä? Missä on ne mutkakokonaisuudet joissa oikeesti täytyy osata ajaa?

Missä se kisa käydään kun oikean ajamisen taitoerot ei pääse esille kun kaikki on vaan ilmassa hyppäämässä samalla lailla kun muutkin?

Noi hypythän on jonkun tason saavuttamisen jälkeen kaikille yhtä helppoja. Ei niissä eroja synny.

Sääliksi käy kun kattoo tota Lavangon rataremonttia. Kauhee työ ihan turhaan. Siinä on laadittu aivan mielettömän hieno ja ajettava radan muoto. Sitten täytetty joka väli hyppyreillä ja tuhottu ajettavuus ja ajamisen nautinto aikalailla täydellisesti.

Jos nykycrossi sit on tommosta niin ok. On aika siirtyä sivuun.

Onneks tuolla maakunnissa vielä kuitenkin on ratoja joita nykyvirtaukset ei vielä ole pilanneet. Voi edes joskus käydä nautiskelemassa ja muistelemassa vanhoja hyviä aikoja :D

Honda pelaa varmasti - kuski ei ;)

Joo, tiedän, ei toi kuskin toimimattomuus mitään uutta oo. Mutta nyt uusimpana hidasteena vauhdille on hurjemmanpuoleinen allerginen kevätflussa. Piti sekin sit käydä hakemassa Tuupovaarasta asti, mikään etelän vellihousujen muotitauti muhun pysty :D

Tota Hondan toimivuutta taas on ihmetelty oikein porukalla, miten voi piikissä esim. kytkin kestää sata tuntia? Eikä ajossa huomaa vieläkään minkäänlaista lipsumista. Yleensä mä oon tehny konerempan aina hiukan sadan tunnin jälkeen (laakeroinu,uus akseli, kytkin jne), mut ton Rimpulan kohdalla mä taidan tehdä niin, et ajan sillä niin kauan kun jotain oikein hälyttäviä ääniä ilmenee.... näkee sit paljon mittariin on tunteja kertyny.

Mieleen tulee Vehviläis Jussin tarina omalla sivullaan, jossa Jussi ihan suoraan ihmetteli onko muulla merkillä kuin Hondalla ajamiseen muuta syytä kun erilaisuuden tavoittelu :D

Kupletin juoni?

Siis miks piikkinen eikä pikkunelari tai vieläkin isompi mopo? Tää kysymys mulle esitetään aika usein, lisäyksenä vielä monesti: "ajasit monta sekkaa kovemmin (pikku)nelarilla".

Varmaan asia noin onkin. Mutta mitä mä teen niillä sekunneilla? Tai sekunneilla ylipäätään. Itseasiassa mihin kukaan ihan harrastuksekseen ajava niitä kierrosaikoja tarttee. Hiukan kun miettii noita tasoeroja niin asia kyllä valkenee.

Väännetään siis rautalangasta: Meikäläisen kierrosajat on siinä viistoista sekkaa vetskuluokan kärjestä; vetskuluokan kärjen kierrosajat taas viistoista sekkaa b-luokan kärjestä; b:n kärjen ajat samat viistoista sekkaa a-luokan ajoista; mistä taas on ne samat viistoista sekkaa kansainväliselle tasolle. Ihan tosissaan, kyllä tossa on kalenterilla enemmän käyttöö kun sekuntaattorilla :D

Siis: viisainta vaan ajaa sellasella mopolla josta nautti eniten, eiköhän se nautinto tässä harrastuksessa oo se ihan tärkein pointti :D

Mutapainikuvia......

Jees, siis tuolta linkin http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2c2e4+125mxfi-mutapainin-ystavat-.html takaa löytyy enemmältikkin Jatan kuvauksia " mutaisesta äijäilystä" . Todellakaan ei ruusuntuoksua tosta touhusta löydy, sen enempää kun järkeäkään :D

Mutapainin ystävät :D

Jotenkin oon kuvitelly mutapainin olevan semmosta jossa rasvaset äijät kattelee drinkki kädessä biksuasuisten tyttösten pelehtimistä liukkaassa savialtaassa. Reality check. Tällä viikolla kylmä totuus siitäkin asiasta paljastui. Ne onkin ne rasvaset äijät jotka siellä mudassa rypee. Vielä väittävät tykkäävänsäkkin siitä. Mäkin. Pahus. Epäilee välillä ihan oikeesti omaa järkevyyttään. Niin näköjään epäilee käsimerkeistä päätellen Mixukin :D

Jep. Tällä viikolla on siis ajeltu mudan keskellä. Tai mä vaan ajelen ja muille se on rankkaa treeniä ;) . Tota mutaa on nyt varmaan tiedossa niin kauan kunnes routa on sulanut, varmaan siis ainakin viikko vielä. Kivaa toikin kyllä on, rankkaakin, ihan rankinta on kyllä potkia tolle Rimpulalle pehmeimmissä kohdissa vauhtia, se raukka kun tuntuu huutavan niin kovasti armoa, että on ihan pakko jelppiä ;)

Tänään sai myös muuta jelppiä kun Team Monster/Kawasaki/Finland/Thor/MC-sport/Mixu teamin virallinen bloginpitäjä-pro-valokuvaaja näpsi mun kameralla kuvia. Kiitokset siis Jatalle :)

Voi olla, että nyt on välipäivä ajelussa tarpeen kun kroppa tuntuu siltä kun Marc De Reuver rankan kisan jälkeen osuvasti kiteytti: I'm destroyed :D . Tuhotulta tuntuu munkin kroppa ;)