Körökyytiä Lappeenrannassa

Kuva Heidi Koivunen OffroadPro

Hienon Latvian reissun jälkeen fiilinki oli "eiköhän se ollut tässä". Ajaminen ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Piti sitten tehdä päätös jatkaako harrastusta vai pistääkö rukkaset naulaan. Jo pitempään joka ajoreissulla on varusteita pukiessa ollut uskomaton sisäinen taistelu ajaako vai ei, lopettaako kun vielä on suhteellisen ehjä. Riskit hirvittävät päivä päivältä enemmän, kivusta on jo tarpeeksi kokemusta.
  Ainoaksi konstiksi päätöksen lykkäämiseen keksin kisoihin ilmoittautumisen, tulisi ajettua edes hiukan. Niinpä tuli ilmoittauduttua Lappeenrannan veteraani cup osakilpailuun.
 Varmaankin ensikertaa kisoihin mennessä menestyksellä ei ollut mitään väliä, tavoitteena oli viettää mukava ajopäivä, välttää riskejä, nauttia kisatunnelmasta ja jututtaa tuttavia.
 Täytyy sanoa, että taktiikka oli oikein onnistunut, kokemus kisoista oli ihan toisenlainen kuin koskaan aiemmin. Tavallaan ikään kuin seurasi kisoja sivusta mutta sai itse viettää mukavan ajopäivän samalla.
   Ehkäpä tällä systeemillä saa vielä tekohengitettyä harrastusta jonkin aikaa.

Lappeenrantalaisilla on kova halu kehittää kisoja paremmiksi, pieniä muutoksia rataan ja ympäristöön, niin ollaan jo tosi hyvällä tasolla. Henkihän Lappeenrannassa on tosi mukava jo nytkin, tykkäsin leppoisasta ja rennosta mutta samalla tekevästä meiningistä. Kiitoksia :)  

Nino & Mugen

Latvian reissu 13-20.4. : Jurgale

 

Reissun ainut puhtaasti santarata oli Jurgale, mitään huippupehmeää tuo ei ollut, juurikin sopiva tämmöiselle harrasteporukalle.

Niinkuin radat tuolla yleensä, tässäkään ei ollut yritetty tehdä mitään ylivaikeita kikkailuja vaan ihan raakaa ja turvallista menoa. Tuollainen rata ei mene vaaralliseksi kuluneenakaan, vauhti vain hidastuu. Plussapuolena on myös se, että kunnostus onnistuu ihan traktorilla.

Ajaminen maistui, hieno päivä :)

Jamppi laulaa

Tässä voi ihan oikeasti sanoa, että mies vie pyörää. Tai poikanenhan toi tietysti on mutta kuitenkin....

Ihmekeksintö

 

Nyt saa poropeukalotkin renkaat kivuttomasti paikalleen. Etelänaapurin poikien keksintö pitää siitä huolen.

Työkalu on yksinkertaisuudessaan todella nerokas, toista vipua kun kääntää niin toinen vipu työntää kumin paikoilleen. Voimaa eikä ähellystä tarvita ollenkaan.

Tämmöisen olemassaolo oli tiedossa jo pidemmän aikaa ja nyt Örthenillä käydessä hokasin niitä tulleen sinne myyntiin. Kaupat tuli, näyttäisi sille että hyvätkin :)

Hauskuus huipussaan

Homma on hauskaa kun mies vie pyörää eikä pyörä miestä.

 Sata kuutiota riittää hauskanpitoon :)

Latvian reissu 13-20.4 : Jaunpils

 

Ei ihme, että Latviaan tekee mieli uudestaan, tällaisia ratoja ei yksinkertaisesti löydy Suomesta.

On enemmän kuin kumma kuinka täällä meillä saadaan paikka kun paikka, vaikka korkeuseroja olisi kuinka, täytettyä yksitoikkoisilla pöydillä toisensa perään (Sipoo, heh).

Sitä pöytäsyndroomaa ei onneksi Latviasta löydy vaan radat ovat todella vaihtelevia, jopa nekin jotka ovat tasamaalle tehty. Tuossa Jaunpilsinkin radalla on oikeastaan vain yksi pöytä, kaikki muut hyppyrit on tehty maastoa mukailevaksi, eikä radalta löydy kahta samanlaista hyppyriä. Eikä kyllä löydy mitään ihme supercrossviritelmiäkään, vaan homma on tehty nautittavaksi ja kyllä tuolla nauttiikin :)