Hankala voitettava

 
Pakko on tunnustaa, että muut valmistajat on tainnu pudota pahasti kelkasta piikkiluokassa.
  TM taitaa olla vaan urbaanilegenda jota oma talibaanikultti suojelee, Yamaha on edelleen vuodelta 2005, Huski on heikko ja tehoton. Eikä muita valmistajia edes kannata mainita, jos niitä yleensä onkaan.
  Tommoinen mielikuva mulle on syntynyt, enkä taida olla ainut ajatuksineni.
  Asiaa ei ainakaan auta muitten merkkien sisäpiiriin keskittynyt markkinointi.
   Onneks mulla on noi Hondat niin olen tavallaan kaiken tän yläpuolella :D
 

TM sinfonia

  Sinfonian soinnista päätellen mennään isoa kovaa, tosin piikistä kun on kyse niin ääni ja vauhti eivät välttämättä kohtaa.
   Brittiläiset TM talibanit kyllä saavat tosta videosta lisää vettä myllyyn ;)

Ei tuu mitään :(

Siis ajaminen ei kertakaikkiaan suju. Tää vaiva on nyt ollut varmaankin viiden viimeisen ajokerran riesana. Kyse siis ei ole mistään yksittäisestä huonosta päivästä, niitähän toisinaan on, eikä ne juuri aiheuta olankohautusta ja naurahdusta isompaa ilmiötä.
  Mutta tää on jotain ihan toista. Pahus kun ei oikein saa kiinni mikä mättää, onko vika pyörässä vai miehessä vai pään sisällä.
    Ihan outo juttu mulle tämmöinen.
 Mahdollisia syitä tulee mieleen kyllä muutamia:
 - Jousitus, varsinkin keula, aiheuttaa luottamuspulan - ajaminen ei tunnu turvalliselta.
 - Kaatumisen ja loukkaantumisen pelko aiheuttaa hartialukon jonka vuoksi mutkiin ei uskalla kääntää sisään jolloin homma menee pipariksi ja vauhdin joutuu nollaamaan.
 - Ajoasento on pielessä , syynä saattaa olla jännittäminen, vähäinen toistojen määrä tai jopa ylianalysointi.
 - Rentous puuttuu.
 - Kertakaikkisen väärä ajotyyli.

Jokin tai useampi noista aiheuttaa turvallisuuden tunteen puuttumisen josta homma oikeastaan kiikastaa.
  Voi myöskin olla kyse ihan ikäkausi ilmiöstä jolloin asialle ei oikeastaan voi muuta kun hyväksyä se.

  Täytyy vaan vetää foliohattua syvemmälle päähän ja koittaa keksiä ratkaisu.
 Yksi asia kuitenkin on varma: luovuttaminen ei tule kysymykseen :D

Taitovoimistelua

Etulokariin kiinnitetty kamera antaa kuskista sellaisen kuvakulman, että äkkiä käy selväksi mikä olisikin sitä eniten lajinomaista kuntoilua.
  Pitäisikin mennä sinne jumppamatolle trikooasuisten sekaan heittämään voltteja eikä minnekkään punttisalille ;)

Sateen sattuessa sateella

Vesisadetta ei ihan aina saa välteltyä, monta vuotta se on onnistunut mutta nyt nappas. Sain juuri kamat päälle kun sade alkoi, eikä siinä enää viittynyt luovuttaakkaan. Suureksi hämmästykseksi ajelu oli oikein mukavaa :)
 Onneksi toi Haminan rata ei pienistä sateista ole moksiskaan. Puolet radasta on sellaista hiekkaa jota sade vain parantaa, eikä varusteet oikeastaan kuraannu ollenkaan ja pyörän saa helposti tiskattua mukana raahautuvalla moottoroidulla Kiinalaisella sadettimella, pesuriksi kun tota ei oikein ilkiä nimittää.
  Tässä voi jopa vähän samaistua tohon Barciaan kun ajellaan samanlaisissa olosuhteissa, siihenpä ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin :D

Vauhdin salaisuus

  Kas vaan, eiköhän BamBam Barciankin vauhdin takana ole treenit piikin Hondalla ;)
Eikä noita treenejä suinkaan ole vietetty linkuttelemalla sileällä radalla kaliforniassa vaan treeniradalla patikossa, urissa ja kurassa. Aamusta iltaan. Siinä ei paljon monstertyttöjä näe, eikä esitellä aurinkolaseja kylillä "racing" auton ikkunasta. ;D

Back to the basics - Tale of the 2 stroke

Niin se vaan on, kakstahdissa on taikaa. Vaikka se tärisee ja vapisee ja on muutenkin kymmenen vuotta nelarien kehityksestä jäljessä, niin yhdessä asiassa se on kymmenen vuotta edellä: Ajamisen hauskuudessa :)

Crossiretki

Perjantain aamu, päivä ja iltaruuhkissa seisoskellessa mieli kypsyi pääkaupunkiseutuun. Onneksi ratkaisu siihen on helppo, vaunu pakun perään ja maaseudulle viikonlopuksi.
  Miehikkälässä on uusi kastelusysteemi valmis joten sinne. Vaunu lammen rantaan ja radalle.
Kasteluhan toimii ihan oikeasti hyvin, rata on mukava ja jos vauhtia lisää niin haastavakin.
 Huilatessa voi seurailla tapahtumia Kotkanpesän terassilta. Nyt naatitaan :)