Vuodet vierii, 2010 katsaus

Vuosi 2010 oli varmaankin ensimmäinen vuosi ikinä kun ajamaan olisi ehtinyt enemmän kuin mielenkiintoa riitti. Tasapainon löytäminen innon ja kyllästymisen välillä vaati välillä kovaakin itsetutkistelua. Tarkoituksena kun olisi harrastaa niin, että hommasta nauttii koko ajan. Aikalailla sopiva tasapaino hommaan onkin löytynyt kun tarpeeksi on asioita mielessä pyörittänyt.

Suurin nautinto nykyään syntyy noista maakuntamatkoista. Mukavaa vaihtelua, niin maisemien, ihmisten, kuin ratojenkin suhteen. Keskikesällä kun pölyn vuoksi oikeestaan ainut ajokelpoinen rata oli Hyvinkää, homma maistui aikalailla puulta. Enemmän kuin kaksi kertaa samalla radalla peräkkäin tympäännyttää nykyään aikatavalla.

Tympääntymisen huomasi kyllä tästä blogin kirjoittelustakin: ei kiinnostanut pätkääkään ;)

Tommonen hauska räppäily jossain uudessa paikassa on se pieni taivas :)

Mukava seura on tietenkin plussaa tohon.

Kesän yksi ehdoton huippukohta oli Viiskymppis ajelu kaveriporukalla Heinolan radalla. Tunnelma oli kertakaikkisen mukava koko päivän. Kiitokset kaikille mukanaolleille :)

Hieno päivä, hieno rata, huippuihmiset, siinä se :D

Syksyn kruunasi "juhlavuosi" kisa Kaanaassa. Siitä jäikin mukavia muistoja. Ihan parasta oli nähdä kisakumppaneita lähes kolmenkymmenen vuoden takaa, juttua riitti koko päiväksi . Siinä oiskin ainut motivaatio käydä jossain kisassa ensivuonna. Itse kisan ajamisesta en nauttinut, vaikka tulos oli oikeinkin hyvä.

Syksyllä kun pääsi taas maakuntakierroksille, hommaan löytyi ihan uusi syke, harmi vaan näin aikainen ja raju talven tulo.

Rataluetteloonkin kertyi muutama uusi tuttavuus, niistä enemmän toiste.

Yksi uusi oivallus Hyvinkään radalla: "Tää on mun kuntosali :D"

Pää pyörälle...

Saa sen pään sekaisin noinkin ;)

Propsit Jampille ....

..... siitä että jatkaa sitkeesti kakstahtisten valmistusta. Muut Japsitehtaat sais mennä nurkkaan häpeemään.
Ja ei, Jampin kehuminen ei tarkoita sitä, että tulisin sellaisella joskus ajamaan. Ikinä :D

Rossikirja

Tää tarttu matkaan Puuilosta!! 26,90 Euroa(ovh34,90), halpa siis.
Tota lukiessa huomasi kuinka moni on mun linjoilla nykycrossista. Erityisen osuva oli luku jossa kaipailtiin kadonnutta motocrossin DNA:ta.
Toi kirja kannattaa kyllä lukea itse, niin monen asian taustat saa ihan uutta valoa.

Florent Richier 125 kx - oh-la-laa

Tää on se juttu, touhutaan kauheesti ja menemisen meininki on hirmunen; mut oikeesti vauhtia ei ole juuri mitään. Hauskuutta sitäkin enemmän :D

PörPör - talvikausi avattu :)

Tuli tänään pörräiltyä Lahdessa. Outoa ja erilaista toi nastoilla körötteleminen. Kivaa kylläkin.
Toi Lahti on varmaan nastojen kannalta paras rata, noilla kumeilla on ajettu viimetalvikin. Tosin silloinhan ei pakkasten takia hirveesti tullu ajettua.

Pakkasraja ;)

Meikä yllätettiin nyt vähän niinkuin housut kintuissa. Aamulla nimittäin netistä hokasin Hyvinkään ja Lahden ratojen olevan auki. Pahus. Mopo vielä kurassa ja kesäkumeissa.
Onneks pakkasta oli -11 astetta joka on yli mun pakkasrajan, oikeestaan tommonen -7-8 astetta on se kipuraja ton ajamisen kanssa. Menee ihan kinkyilyksi jos kylmemmällä ajaa.
Piti kuitenkin käydä tsekkaamassa Lahden radan kunto, jos vaikka ens viikonloppuna sit...
Pienellä ajamisella siitä näyttäis tulevan ihan bueno. Talviajolinjat putsautuu ja silleen.
Ensviikonloppuna pörpör :D

Vaiheessa ...

Rimpula ois pientä laittoo ja isoa inspiraatiota vaille.
Osat ois kyllä hyllyssä. Kone vaan kasaan ja tulille :) ...some day...

Maansiirtokoneet

Nää mun maansiirtokoneet vaatii hiukan enemmän lihasvoimaa kun toi kutos-pillari ;)
Haminassa tuli noita tänään testattua, hiekka lensi kummastakin.
Ykkösmopokin on saanu viimeaikoina tuuletusta kun Rimpula on ollu ns "vaiheessa" purkautuneen kytkinakselin laakerin myötä. Noilla tunneilla pitää kohtapuoleen ottaa toikin työn alle ....edellisestä aukaisusta on aika tarkalleen 120 tuntia.

Hieno rata - mistä kuskit?

Miehikkälästä löytyy ihan uusi crossirata, kun vaan tolle löytyis käyttöäkin. Ainakaan tolla seudulla ei radoista pulaa tule, Tunnin ajomatkan säteellä taitaa löytyä kuusi rataa.....siis joka kuskille oma ;)

Miehekäs harrastusväline - CAT D6

Kamerakin viimein palautui kesälomareissultaan ;)

Tuolla aiemmin mainitsin kaverin miehekkäästä harrastevälineestä, hankala tosta on paremmaks pistää.

Se Kisaraportti - viimeinkin

Tää menee niinkuin kultaisella kahesakytluvulla, silloinhan kisojen tulokset ja tarinat sai lukea tuurilla joskus parin kuukauden päästä ilmestyvästä MP-lehdestä.

Kisaa siis tuli ajettua Kaanaan radalla veteraanien SM-cupin merkeissä. Luokkanahan siis MXV50, oikee kuninkuusluokka tässä lajissa ;)

Tavoitteena oli saada mukava muisto jota vois sitten lämmöllä ajatella kun ei enää muuta voi.
Ajatuksena ajella muitten perässä, nautiskella ja olla varikolla hengessä mukana.

Startti päivään alkoi viideltä Vantaalta, Kaanaasssa kasin maissa. Varatun(!) parkkipaikan etsintä ja mopon katsastus. Siinävaiheessa saapui myös AJ&co, jonka varikkokatoksen alle sai mopon varjoon. Päivänmittaan tota varjoa kyllä arvosti kuskikin, päivä oli hurjan kosteankuuma edellispäivän ukkosmyrskyn jäljiltä.

Ennen treenejä ehti vielä kävellä radan läpi, tarpeen olikin kun rataa oli muutettu sitten viimekäynnin.

Treeneissä tuntui niinkun ei ikinä ois crossipyörällä ajanu, tuttu tunne :)
Yhteenpötköön meni myöskin aika-ajot joissa en kyllä hokannut edes yrittää aikaa. Hämmästys olikin jonkinmoinen kun huomasin olevani niissä kuudes. Hetken pähkäilyn jälkeen hokasin kyllä, ettei tässä luokassa oikeestaan taida olla kun pari kaveria jotka yrittää tosissaan. Muut on enempi vaan hengessä mukana, ehkä kuitenkin hiukan enemmän tosissaan kuin minä.

Tolla piikillä jää pehmeellä radalla startissa armotta isoista lekoista, niinpä päätiin suosiolla ottaa iisisti ja seurailla muita, ekan erän startissa olin eka mutkan jälkeen kolmanneks viimenen ja liityin jonon jatkoksi. Siinä sitten oli aikaa kattella muitten ajoa. Periaatteessa ohikin ois kyllä päässy... mut mut... kattelin siinä kavereitten räppäilyä ja ihailin miten hirveesti intoo vielä löytyy tommosista sedistäkin, isot pyörät sinkoili hurjista avauksista ihan ympäri ja poikittain ja vaikka miten :D. Kertakaikkiaan ei uskaltanu ottaa sitä riskiä että joltakin lähtee peli lapasesta ja tulee torpeedon lailla kylkeen. Siinä baanan aukeemista ootellessa rupesi oikein naurattaan kun tuli mieleen, ettei tossa todellakaan taito ja yritys kohtaa. No porukkahan rupes kypsymään tommosella yrityksellä aika äkkiä, hellekkin siinä hiukan auttoi. Mun löysä ote vissiin auttoi, väsyin vissiin hiukan vähemmän ja köröttelin maaliin suunnilleen samaa vauhtia. Jossain puolenvälin paikkeilla pari tuttua kannusti eteenpäin, en kyllä hokannut miks kunnes AJ seisoi ratavarikolla ja näytti kuutta sormea. Oho, oisinkohan ihan tolla sijalla ihmettelin. Sain siinä ennen loppua vielä pari sijaa lahjaksi. Lopputuloksena siis neljäs sija. Ei paha.

Maaliin tultua kyllä hiki virtasi niinkuin ois SM-erän ajanu, mut niinhän tavallaan olin tehnykkin :D .

Toinen erä starttasi aikalailla saman kaavan mukaan, lähdössä hännille, mut nyt oli eka mutkassa hiukan enemmän tilaa ja sijoitus muutaman pykälän parempi. Tapahtumat kulki jo tutuks tullutta kaavaa, ainoona erona oli, et AJ näyttikin neljää sormea. Ohhoh. Pari kierrosta myöhemmin sormia olikin pystyssä enää kolme. Tuntuikin vauhti jo epämukavalta. Paljon kivempi ois ollu nautiskella jossain rauhallisella radalla kun jatkaa näin. Hiukan vauhtia pois ja heti tuntu paljon kivemmalle, nauttimaan tänne on tultu. Lopputulos taas neljäs. Tarjottimella ojennettiin kolmatta sijaa, ota se. Eipä vaan kelvannu :D

Hetken aikaa sai hikeä pyyhkiä ja suolakurkkuja popsia, ennenkuin olo tuntui jotakuinkin normaalilta.
Hämmästelin siinä voimia kerätessä muutamaa asiaa. Miten ihmeessä jaksoin ajaa siinä helteessä kaksi erää. Kuinka kauheen surkeesti sitä ajaakaan. Kuinka kauheesti tässä tässä luokassa muutama vuosi vaikuttaa. Kärkipäähän on just viiskyt täyttäneitä ja aikalailla siitä eteenpäin tulokset määräytyy iän mukaan. Hattua nostan ja kumarran syvään niille kuuskymppisille jotka ajavat vielä kisaa. Mun mielipide on, että kuuskymppisenä maaliin ajaminen on kovempi saavutus kuin viiskymppisenä voittaminen. Että näin. Mitenkään ketään väheksymättä ;)

Ihan sitten pari pokaaliakin sai tuoda tallille muistoksi. Tavoitteet mukavasta muistosta täyttyi enemmän kuin hyvin.

Kiteytettynä: Surkee ajo - huikee tulos :D




Sviiddu..... SM nelonen sentään................ ainakin yhden päivän :D

Kesämenoa...

Kaikenlaista puuhaa on tänäkesänä piisannut niin, ettei ajatuksissa oo oikeestaan tää blogin päivitys käynytkään. Seliseli ;)

Suomee on tullu reissattua lomalla(!!!) laidasta laitaan. Käyty Puhoksen vanhoja mobiileja ihmettelemässä. Ihmetelty myös Tuupovaaran seurakoiran korvikkeena olevaa hevosta. Tietysti ihailtua Iisalmelaisen kaverin harrastepillaria: " On vaikeampaa kuvitella miehekkäämpää harrastusvälinettä kuin CAT D6" , näin tuumittiin :D

Ajettuakin on tullu, oikeestaan enemmänkin ois ehtinyt mut ei makeeta mahan täydeltä.
Tuupovaarassa ollessa hokasin Kiteen radalla järkättävien Pekka Kurjen muistoajojen sattuvan samaan aikaan. Matkaahan ois vaan 55km, sinne siis. Olikin ajopäivä sieltä ihan parhaasta päästä. Palomiesmoottorit oli järkänny oikein rennon ajopäivän jossa kaikki kuitenkin sujui aikataulun mukaan. Oli vapaata harjoittelua ja sit pari crossierän mittaista yhteistreeniä. Ihmeekseni jaksoin jotenkin kahlata noi erätkin läpi. Mitään erän mittaista kun ei ole tullu muutamaan vuoteen edes kokeiltua. Ajelu yleensä on ollu vaan semmosta kiekan-kahden räppäilyä.
Kivaa oli:)
Tolla kokeilulla sit olikin kauskantoisia seurauksia. Nimittäin pari viikkoa eteenpäin kaverit, AJ etunenässä ilmoittivat lähtevänsä Kaanaaseen crossikisoihin ja AJ pyysi avustajakseen. Ei hirveesti innostanut se. Niinpä siitä selvitäkseni möläytin: " jos lähden, niin ajamaan sit eikä mikskään avustajaks." Oh-hoijaa, kaikkee tuleekin sanottua. Vielä kaikista paikoista Kaanaan pohjattomaan hiekkaan, piikillä, oivoi.
No, ei auta, päätös oli tehty. Mielessä kyllä oli pyörinyt ajatus ajaa yks kisa punaisilla laatoilla, mutta näin ilman valmistautumista? Tuli kuitenkin käytyä pari kertaa Lohjalla ajamassa hiekalla, hyvä olikin, pääsi toteamaan kuinka surkeen hitaasti joutuu ajamaan jos meinaa maaliin asti jaksaa.

Kuinkas kisassa sitten kävikään .... pidetään jännitys yllä :D

Day in the Dirt - osa 14

Maratoonari. "Viikonlopun pitkä lenkki maratonilla Prahassa, kevyt muutaman tunnin palauttava crossitreeni torstaina" - Oletus Mikan harjoituspäiväkirjasta :D

Day in the Dirt -osa 13

Slippin 'n slidin. Teppo tyylittelee :)

Tepolla mukana myös oma edustava kuvausryhmä jonka tuloksia varmaan lainataan tännekkin ;)

Day in the Dirt - osa 12

Jykä toi nelipuolikkaan jammun koeajoon. Seurauksena oli ajoa omalla Suzukilla. ´Senverran pidetty peli oli YZ450 :D

Day in the Dirt - osa 11

Tattarisuon Moottoriklubin uusin savolaisvahvistus Timo koittaa toipua kulttuurisokista :)

Day in the Dirt - osa 10

Mr style. Tony'O tuntee trendit ;)

Day in the Dirt - osa 9

Palomiehillä on niin tulipalokiire ettei niitä ehdi saada edes kuvaan. Sivutoiminen KTM Nordicin "father figure" Mika havainnollistaa ;)

Day in the Dirt - osa 8

Semi Factory Special matkalla maan keskipisteeseen, Arto testaa ex Kullaksen mopon jousia :)

Day in the Dirt - osa 7

Koutsit törmäyskurssilla? Vai onko Tomilla ja Jukalla taktiikkapalaveri... hetkinen... ne mitään suunnittele;) Käyntiinpolkukisa vaan menossa :)

Kiitokset koutseille tsemppaamisesta :D

Day in the Dirt - osa 6

Kolmeseiska numero löytyy myöskin Leppiksen työvälineen kyljestä. Tunnustan: Kopsasin idean ;)

Day in the Dirt - osa 5

Välipalaksi nami-nami MX-kakkua ;) Kiitokset Racing-Cake-Girlille :D

Day in the Dirt - osa 4

"Two stroke forever" Sigi, SX150, kärjessä :D

Day in the Dirt - osa 3

Kuva on tumma mutta kuski on valaistunut - onhan Sepolla pyöränä CR125 :D

Numerokilvessäkin jo elämää nähneen kuskin väri ;)

Day in the dirt - osa 2

Tähän on vielä matkaa. Aimo, 66 vuotta - still going strong :)

Day in the Dirt - osa 1

Viiskymppisiä juhlitaan aina kraka kaulassa, niin nytkin :)

Day in the Dirt ei ollut oikein nimensä veroinen, kura ei nimittäin roiskunut ollenkaan. Vois sanoa olosuhteitten olleen optimaaliset.
Optimaalinen oli osallistujajoukkokin, harvoin saa ajaa noin mukavan ja toiset huomioonottavan porukan kanssa: Kiitoksia!
Radalla pörräsi reilut parikymmentä pyörää ja jokainen sai varmasti ajaa tarpeekseen :D
Ohjelmaakin oli, tosin ei aivan yhtä säntillisessä aikataulussa kuin oli ilmoitettu. Parikisaankin kyllä voittajat löytyivät ja heille arvoisensa palkinnot. Rispectiä ;)
Tää tapahtuma vaatii kyllä hetken sulattelun, ennen osaa 2. :D

#199 50V Heinola, crossirata - Day in the Dirt 13.5

OHJELMA

10.00- Portit aukeavat, vapaata ajoa. KTM SXF250 ja Yamaha YZ450F koeajettavissa.

11.00- Ajajakokous, päivän ohjelma.

11.15- Ryhmätreenit, itsenäisen treenauksen opettelu. Jukka Pirinen ja Tomi Konttinen opastavat.

12.30- Piknik/nyyttärit kerhotilassa. Sana vapaa.

13.30- Vapaa ajo/koeajot jatkuvat.

14.00- Ryhmätreenit jatkuvat.

14.45- Pink Challenge, parikisahupailu, kuka koheltaa eniten...

15.15- Loppucrossi, oman kunnon mukaan tavoite-erä.

16.00- Jälkipelit, rata käytössä kahdeksaan asti.



Ohjelma enemmänkin suuntaa antava, pääasia on kiva (ajo)päivä kaikille.

Savolaisittain: Naatitaan eekä laaeta :D

Kaikki ystävät: Tervetuloa!

DAY IN THE DIRT 13.5.2010 Heinolan crossirata klo 10.00 ->

Otsikkoo ihan amerikan malliin. Mut joo, tuli vihjailtua pikku häppeningista ton kilven värin/pyöreitten vuosien myötä. Tuloksena on tommonen privaatti ajopäivä Heinolassa Helatorstaina kymmenestä eteenpäin.
Ajatuksena ois pitää rento ajopäivä hyvällä porukalla. Oli sitten ajokokemus/taito mitä vaan. Kaikille hauskaa. Semmoset vähän niinkun nyyttikestien tapaiset, joissa mä tarjoon radan ja jokainen tois purtavaa ja juotavaa hiukan yli oman tarpeen. Parivaljakko Konttis Tomppa/Piris Jukka on lupautunu antamaan ajovinkkejä kysyjille minkä oman ajelunsa ohessa ehtivät. Jotain muutakin pientä säpinää voi olla tiedossa, saas nähdä ;)
Kaikki ystävät, tuttavat tai sellaisiksi haluavat; Tervetuloa!! :D

Numerokilven väri

Tänä vuonna numerokilven väri vaihtui punaiseen. Sehän tietää pyöreitä vuosia.
Asian tiimoilta on pientä häppeninkiä tiedossa. Stay tuned ;)

Numero.

Ois jotenkin hirveen hienoo fanittaa Travis Pastraanaa niin hirveesti, että ois kopsannu siltä numeronkin. Ei mitään niin raflaavaa vaan ihan arjen harmautta.
Enkä edes ite tota numerohommaa keksinyt, vaan kopsasin röyhkeesti työkaverilta.
Kaverin työnumero on 37 ja kuinka ollakkaan hokasin saman numeron sen crossimopostakin. Siitä idea. Kuinka ollakkaan mun työnumero sattumalta on kuten arvata saattaa 199. Tuskin tosta kuitenkaan plagiointisyytettä saa :D

Crossiturismia

Meikäläisen toiveilla on kumma taipumus toteutua. Haaveilin roadtripistä ja toivoin (pikku) vesisadetta ratoja kastelemaan. Täytyy vastedes olla varovainen toiveissa, näköjään saa kymmenkertaisesti sen mitä toivoo.
Vesisateen ansiosta tuli sitten tehtyä oikein kunnon roadtrippi. Päätin nimittäin ajella eteläsuomee niin pitkälle, että pääsee ajamaan optimikelissä. Aika pitkälle täytyi mennä.
Vasta viides rata tärppäsi. Ajamaan kyllä ois päässy muuallakin, jos siis ois tykänny rämpiä kurahousuissa rapakoissa kuusivuotiaan riemulla. Niinpaljon en ole vielä nuortunut, taantunut onneks(?) vasta mopoikäisen tasolle ;)
Jokapaikassa oli hirveen paljon kurahousuleikkijöitä, niin Tillolassa, Orimattilassa kuin Karhulassakin, ainut paikka missä ei ollut tungosta oli Hamina, jossa tosin ois pärjänny vaan hydrokopterilla. Sit se viides paikka, se jossa oli ne optimiolosuhteet... mikäpä muukaan kuin Luumäki. Pitikin sit ajaa koko viikonlopun edestä, tuntimittariin kertyi 2,3 tuntia joka on mulle vuodenaikaan nähden tosi paljon. Ei ihme, että seuraavana päivänä tuntui hiukan voipuneelta :D

On siis kevät ...

.... mut en kulje pitkin Hakaniemenrantaa. Vaan ajelen ympäri crossiratoja.
Viimeinkin siis oli tarpeeksi kuivaa mullekkin. Enskapena varusteita tosin alkuun tarvittiin. Kumma miten veri kiertää ja hiki virtaa kun on samat varusteet yllä kuin kymmenen asteen pakkasellakin :D
Ajokauden korkkasin hiljaisella pikkuradalla, joka oli aivan huippu yhtä pikkujuttua lukuunottamatta. Tai oikeestaan miljoonaa pikkujuttua. Vielä oikeemmin ne ei edes ollu pikkusia. Tuli siis käytyä miljoonaradalla. Aivan oikein, miljoonan kiven Tillolassa . Voi ihme kun se ei ois noin kivinen, ois heti mun suosikkirata. Ei mitään järjetöntä luukutusta vaan touhuamista ihan koko ajan. Me likes. Except rocks :D
Eilen tuli sit käytyä Hyvinkäällä, jonne mulla on nyt oikein kausikorttikin.
Olihan erilaista. Aika nopea ja yksinkertainenhan se on, mut ei kuitenkaan niin kyllästymiseen asti kuin Lavanko. Hiekkarata kuitenkin joka on tosi iso plussa.
Sadetta vaan kaipais aika äkkiä, hiukan jo pöly eilen nousi.
Kivaa pöristelyä kummassakin paikassa, oikein jo odottaa viikonloppua ja ehkäpä pientä roadtrippiäkin :D

Kesärengaskeli ?

Lavangossa routa sulaa hyvää kyytiä, noi kuvat on otettu puoliltapäivin jolloin sulaa oli alle kymmenen senttiä. Iltapäivällä sulaa oli jo lähes tuplasti.
Kuraahan tuolla tosin riittää mutta ajamaan kyllä pystyy, intoo tosin täytyy löytyä aikalailla ;) Multa sitä intoa ei tonne Lavankoon tunnu löytyvän, tänään olin ihan vaan turistina paikalla. Inhoan tota rataa. Mielipide tosin ei mahda olla ihan objektiivinen, mulle kun tuolla ajaminen on ollu tosi kallista; viimevuoden Lavangossa ajamiselle kun tuli hintaa n.7000 (seitsämäntuhatta) euroo, kalliit kolme kertaa. Siitä ei enää sadanviidenkympin kausikorttikaan montaa prosenttia tee;) Kallis harrastus. Aikomuksena ois säästyä tänävuonna siltä kivulta ja säryltä :/
Siperia opettaa... tai oikeestaan Lavanko opettaa vielä enemmän :D

Kahden mopon päivä

Näköjään kerran talvessa pääsee ajamaan arkenakin. Harvinaista herkkua. Päivä on jo jatkunut senverran, että töitten jälkeen ehti piipahtaa Espoon radalla. Kovasti vaan kevät painaa päälle, saattoi olla eka ja vika talvinen arkiajelu.

Tuuriakin oli matkassa kun oli molemmat pyörät mukana. Rimpulasta puhkesi nimittäin takakumi aika pian... ne Espoon kivet.... piti vetää autosta se oikee valttikortti esiin, Mugen Honda siis ;)

On se vaan jännä kuinka erilaiset noi mopot on. Kyllä tossa Mugenissa on semmonen oikee vanhanajan kisapyörän tuntuma :) Motti laulaa ja öhlinssi lanaa radan :D

ps. on muuten Lahden ravat muistona tossa rimpulassa... vieläkin :D

Jos tänään ois kuin eilen...

... ois ihan mahdoton pesu-urakka edessä. Onneks tänään aurinko pysyi pilvessä ja Lahden rata oli täysin jäässä. Alkuun oli aika hurjantuntuista menoa kun eilinen sohjosavi oli aivan teräsjäässä. Aika ihmeellisä uria ja patteja pakkanen olikin saanut aikaan. Maltti oli valttia, pör-pör päivä siis :) Kummasti noi nastat vaan jauho päivän mittaan radan ihan huippukuntoon. Tästä sunnuntaista jäikin eri kivat fiilingit kuin viikko sitten :D
Saas nähdä vieläkö tänä keväänä nastoilla pääsee ajamaan, lauantai antoi kyllä sellasen kevätvaroituksen ettei oikein meinannu uskoakkaan .... Täytyy nauttia täpöllä jos tilaisuuksia ajoon vielä tulee :)

Kuramopoilua

Kevät on täällä! ... Tai ainakin Lahden radalla ;)

Hämmästyttävää miten aurinko ottaa tommoseen tummaan jäätyneeseen saveen ja tekee siitä hetkessä velliä, vaikka yöllä Lahdessa oli ollu -15 pakkasta.

Toinen hämmästyttävä juttu oli miten hyvä tossa vellissä oli ajaa. Pitoa oli enemmän kuin uskalti kallistaa... kunnes... savi suli niin syvälle, ettei nasta enää ylettänyt kovaan savilillun läpi. Siinä vaiheessa oli kyllä jo tullutkin ajettua ihan tarpeeksi. Hauska päivä :D

Tavallaan hauska juttu sattui kamerankin kanssa.Tasan yhden kuvan jälkeen siitä loppui akku :(

Ei sitten juolahtanut mieleen, että kamerapussissa ois ollut täysi vaihtoakku. Taisin höyrytä ajosta niin innoissaan, ettei moinen pikkujuttu tullut mieleen :D

Helppoa mutta vaikeata....

Skitso viikonloppu siis takana. Vissiin talven eka viikonloppu kun tuli ajettua Lahdessa kumpanakin päivänä. Eikä ne erilaisemmat ois voinu olla. Lauantai oli kivaa pöristelyä pitkän tauon jälkeen, oikein hymy korvissa :) Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä ja kivaa ja helppoa :D

Miten yksi yö voi muuttaa kaiken? Sunnuntaina kun ei oikein mikään tuntunut sujuvan. Ajo ei sujunut sitä vähääkään, jousitus tuntu hakkaavan, spoorit mitkä lauantaina vaan sujahti läpi eivät onnistuneet ollenkaan, hyppykammokin iski päälle. Ohhoijaa. Onneks kaatumatauti ei kuiteskaan iskenyt.

Pikku analysointi kuitenkin helpotti. Ihan yksinkertainen syy on ajamisen vähyys ja siitä johtuva luottamuksen puute pyörään ja omiin taitoihin. Lisää ajoa vaan niin kyl se siitä. Rentoja vetoja vaan :D

Vähäinen ajo kyllä vaivas muitakin, "poika" oli mukana pitkästä aikaa, eikä kyllä sunnuntaina oikein kyennyt muuta kun ihmettelemään kipeitä ja väsyneitä lihaksiaan :D

Crossin kaksi puolta...

Crossille on käynyt niinkuin enskallekkin, laji on jakautunut kahteen osaan jotka muistuttavat vain hämärästi toisiaan.
Enskassahan jako on selkeä; on harrastajien suosima "Suomi-enska", oikeata metsässä möyrintää :) ja maailmalla MM&EM-sarjassa ajettava vauhdikkaampi versio jolla ei oikeastaan ole muuta yhtymäkohtaa suomienskaan kuin samannäköiset pyörät.
Crossissa on aikalailla sama trendi käynnissä. MM sarjan radat on ammattilaisille rakennettuja keinotekoisia patikoita ja hyppysuoria joiden selvittämiseen harrastajilla ei ole mitään edellytyksiä vaikka kuinka niin ittestään luulisi. Suomi(harraste)crossi taas suurimmalta osalta on mukavaa kisailun tapaista pöristelyä ja kuntoilua aikalailla luonnon muovaamilla radoilla. Näin tämän oikeestaan täytyykin olla, harrastajat tykkäävät lajista, ostelevat pyöriä ja varusteita ja tätäkautta rahoittavat maailmalle mielivien tulevien ammattilaisten touhua. Tässä piileekin se isoin riski. Nyt ainakin enska-ammattilaiset itkevät kuinka suomen kisat eivät ole niinkuin MM-sarjassa ,ymmärtämättä, että juuri näin täytyy asian ollakkin. Jos enskan (tai crossin) suomikisareitit ja radat tehtäisiin samanlaisiksi kuin MM-kisoissa, niin hetken päästä harrastajat (lue rahoittajat) keksisivät jonkun harrastuksen joka on oikeesti kivaa. Sehän taas ois lajin loppu. Ei harrastajia, ei sponsoreita. Oikeesti maailmalle halajavat kyllä osaavat sinne haastavien ratojen luo mennä, taitaa vaan ne haaveilijat haluta maailman radat tänne. Siis. Nykytilanne on aikalailla hieno. Laji lajin sisässä ja kaikki ovat onnekkaita :D

Espoon ihme.

Ämmässuon rata teki totaalisen yllätyksen kunnollaan. Aikaisemmilta vuosilta siitä on jääny mielikuva kivisenä nastantuhoajana. Minne lie suurin osa kivistä hävinnyt, pinta oli saven ja jään sekoitusta. Aivan huippu siis, pitokin oli parempi kun kesällä.
Kuski taasen ei ollu oikein huippu, tänävuonna näitten ajokertojen väliks näyttää tulevan kolme viikkoo joka on ihan liikaa. Rutiinista ei ole tietookaan , ajotekniikasta ei hajuakaan. Mutkatkin tuli silmille niin ettei tosikaan, oh-hoi... Onneks on oppinu, et kyllä se ajo sieltä pikkuhiljaa löytyy kun vaan malttaa mielensä. Toivottavasti loppukeväänä pääsis ajeleen hiukan useemmin. On se vaan niiiiin mukavaa :D

Ratavisa

Kun toi orimattila oli niin helppo tunnistaa niin pannaanpa vaikeempaa :D

Tän radan oikein arvanneelle ois pullakahvit tiedossa. Väärästäkin arvauksesta saa kahvit!

Huippupalkinnot siis :D

Dream on .....

:)

Herranpelko.

Se Herra tässä tapauksessa on Moottoriliitto. Tai paremminkin sitä luullaan herraksi.

Oikeestaan tää ajatus sai alkunsa noista sarjacrosseista. Niiden hiipumisesta ympäri Suomea.

Maaseuturatatripeillä kesän (ja talvenkin) mittaan on tullut kuultua selitystä kuinka Liitto on tuhonnut sarjat pikkukerhoilta. Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä kerhot on tuhonnut sarjansa ihan itte lähtemällä liiton kelkkaan.

Siitähän on seurauksena ollut, että isojen kerhojen sarjat on kyllä muuttuneet ihan oikeiks kilpailuiks. Niitä ei oikeestaan enää erota kansallisista muuten kun kisailijoitten saman kerhon jäsenyys sekä pyörien luokkajaon puuttuminen. Veren maku suussa ajetaan, eikä yksikään vähänkään omaa turvallisuuttaan ajatteleva kumikenkäkrossari tai enskapena uskaltaudu mukaan. Siinä on kaikonnut kauas alkuperäinen sarjacrossiajatus - jäsenten kiva yhteisharjoitus ja kerholaisten yhteishengen nostaminen. Hauska yhdessätekemisen henki näyttäis noista puuttuvan ihan kokonaan. Puhumattakaan kaverin auttamisesta, oma tulos kun tuntuu olevan se tärkein juttu.

Mitä mieltä on tommosissa sarjoissa muille kun kisoja muutenkin kiertäville?

Pikkukerhojen sarjat taasen... siis miksi ihmeessä ollaan niin orjallisia Liiton suhteen. Noudatetaan sääntöjä niin pilkulleen ettei sarjoja voi järkätä ollenkaan. Miks ihmeessä?

Mikä estää ajamasta hiukan epävirallisempia sarjoja hiukan keveämmällä organisaatiolla, mutta isommalla yhteishengellä. Autetaan sitä kaveria jos se siinä tiimellyksessä tupsahtaa nurin. Ei tartteta hirveesti lippumiehiä, kierroslaskijoita, lisenssejä eikä oikeestaan tuloksiakaan kun porukka vaan oivaltaa asioitten oikean laidan. Hyvät treenit joista kaikille jää hyvä mieli on kuiteskin se pääasia.

Ihan tosiaan: ei se "toimiston väkeä" kiinnosta mitä susirajan takana touhutaan, tai mitä vaikka kiinnostaakin, vapaa maa tää on. Susirajahan muuten alkaa sieltä toimistosta kattoen heti kehien takaa.... :D

Talvisia maisemia ...

Kyläreissullakin pitää bongata uusia ajopaikkoja ensikesän maaseutu roadtripeille... Enpäs paljasta mistä noi kuvat ovat. saatte arvailla :D. Senverran välimatkaa noilla kuvien ottopaikoilla oli, että pakkanen kiri välimatkalla -22 asteesta -26 asteeseen ;O

Toi jälkimmäisen paikan rata näytti ainakin lumen alta oikeinkin hienolta.

Ens kesänä testaamaan :D

Talvikauden avaus, vihdoinkin!

Winter set-up, Mugen PPA Honda & Honda 20EUi. Jep, toi aggrikaatti osottautukin hyödylliseks kapineeks. Hokasin nimittäin et siitähän saa virtaa säteilylämmittimeen, saa vaihtaa kamat ihan auringonpaisteessa , keinotekoisessa tosin ;).
Lahdessa siis tuli käytyä hakemassa tuntumaa nastoilla ajoon. Outoa oli. Alkuun. Aika äkkiä se rupes tuntuun tutulta. Hetken päästä mukavalle ja kohta ihan huippukivalle. Fiilinkiä ei edes himmentäny tulpan pimeneminen syvinpään notkoon ja sitä seurannut pikku kävelyreissu. Enskatakin!!! taskussa kyllä oli viimetalven jäljiltä tulppaavain ja tulppakin, mut kuten arvata saattaa sekin oli pimee :D
Pakkasta oli -8C, mut ei se oikeestaan haitannu. Mugenin jousituskin herkisty lämmettyään ihan siedettäväks.
Ens lauantaiks pitäs keksiä ajopaikka, Lahdessa kun on sarjacrossit sillon. Ehkäpä viikolla tulee joku kuningasajatus tostakin mieleen :D

Bobryshev Replica

Kaikkea noi pakkaspäivät saakin aikaan. Kun ei sielu siedä kylmyyttä on sitten tehtävä jotain enemmän tai vähemmän mielekästä lämpimässä tallissa. Tällä kertaa tuloksena oli tollanen CAS Monster Honda Replica. Tämän rakentelun takana on oikein pikku tarinakin... Tossa syksyn mittaan noita maaseutukierroksia tehtäessä oli matkustaessa aikaa spekuloida ja tarinoida kaikkee mahdollista. Suomen toisen Evgeny Bobryshevin fanclubin jäsenen kanssa spekuloitiin jo alkusyksystä Evgenin tulevasta tallipaikasta. Vahva vaihtoehto oli CAS Honda, johon en kyllä suoraan sanottuna uskonu ollenkaan. Niinpä laskin suustani pikku lipsauksen : " Jos Bobryshev pääsee CASille niin Rimpulasta tulee heti CAS Honda Bobryshev replica." Ei ihan viisain lausahdus :Q
Nimittäin nyt näyttää aikalailla vahvalta että tallipaikka on julkistamista vaille valmis. Mikäs siinä. Lupaukset pidetään. Siperia opettaa, tai tässä jutussa paremminkin Siperialainen :D

Tallissa onkin nykyään kaks replicaa, ykkösmoposta kun on tullu tribuutti Mugen PPA Teamille ;)

Se tarina tuleekin sit kaukaa menneisyydestä ja onkin ihan oma juttunsa.. :D