Siis ajaminen ei kertakaikkiaan suju. Tää vaiva on nyt ollut varmaankin viiden viimeisen ajokerran riesana. Kyse siis ei ole mistään yksittäisestä huonosta päivästä, niitähän toisinaan on, eikä ne juuri aiheuta olankohautusta ja naurahdusta isompaa ilmiötä.
Mutta tää on jotain ihan toista. Pahus kun ei oikein saa kiinni mikä mättää, onko vika pyörässä vai miehessä vai pään sisällä.
Ihan outo juttu mulle tämmöinen.
Mahdollisia syitä tulee mieleen kyllä muutamia:
- Jousitus, varsinkin keula, aiheuttaa luottamuspulan - ajaminen ei tunnu turvalliselta.
- Kaatumisen ja loukkaantumisen pelko aiheuttaa hartialukon jonka vuoksi mutkiin ei uskalla kääntää sisään jolloin homma menee pipariksi ja vauhdin joutuu nollaamaan.
- Ajoasento on pielessä , syynä saattaa olla jännittäminen, vähäinen toistojen määrä tai jopa ylianalysointi.
- Rentous puuttuu.
- Kertakaikkisen väärä ajotyyli.
Jokin tai useampi noista aiheuttaa turvallisuuden tunteen puuttumisen josta homma oikeastaan kiikastaa.
Voi myöskin olla kyse ihan ikäkausi ilmiöstä jolloin asialle ei oikeastaan voi muuta kun hyväksyä se.
Täytyy vaan vetää foliohattua syvemmälle päähän ja koittaa keksiä ratkaisu.
Yksi asia kuitenkin on varma: luovuttaminen ei tule kysymykseen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti