Miehikkälästä tuli haettua se kesän toinen suunniteltu elämys, MX125 kisa.
Oli tosi jännä päästä katsomaan touhua ikäänkuin sisältäpäin ja hiukan eläytyä kilpakuljettajan päivään.
Päivä oli tosi helteinen, onneksi pääsin loisimaan Miehikkälän kerhon varikkotelttaan.
Pääasiassa päivä meni kisojen seuraamiseen, pari kertaa tuli itsekkin pistäydyttyä radalla.
125 kisassa Remeksen Eero teki sen mitä kaikki odottivatkin ja näytti ammattilaisen vauhtia. Hermusen Mauno tyylilleen uskollisena väläytti vauhtiaan ja siirtyi aika pian huvittelemaan radan sivuun.
Vauhdillisesti piikkiluokka oli kyllä selvästi kovin päivän luokista, kärjessä pyyhältävät a-luokan kuskit, pieni rako ja sitten tulee todella iso tasainen porukka, oikeastaan loppukilpailuun ei pääse sinne kuulumattomat. Oikein hyvä on tuo b-finaali jossa loput kuskit saavat ajaa suht tasavauhtisessa porukassa pelkäämättä alle jäämistä.
Oma kisa oli lähinnä ajeleksimista muitten perässä, eikä siihen oikeastaan voi olla tyytyväinen oikein millään tasolla. Näissä hommissa ei kuitenkaan ole valitusoikeutta, paremmat voittavat aina ja siihen on tyytyminen.
Uskomattomalta tuntui ajatella finaalin kärjen menoa seuratessa, että joskus vuosikymmeniä sitten on itse pystynyt samanlaiseen menoon. Ajatus sekä lämmittää,että kylmää mieltä.
Loppupelissä tavoite täyttyi, elämyksiä kertyi roppakaupalla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti