Pienimuotoisen kisahommien jäähyväiskiertueen kohteena oli Imatra.
Kiertueen oikeastaan laukaisi aikaan ainoaksi ajateltu Miehikkälän kisa. Siellä ajo tuntui suorastaan hel**tiltä ja suuhun hommasta jäi maku suoraan suolesta.
Niinpä kypsyi ajatus ettei tätä voi näin lopettaa, vaan hommasta täytyy päästä eroon mukavien muistojen kera.
Eka mahdollisuus maun parantamiseen tuli Imatran liigakisassa, luokkana tietysti lapsien ja lapsenmielisten piikkiluokka. Sijoitus oli selvä jo ennen kisaa, mutta nyt olikin tarkoituksena vain fiilingin parantaminen.
Harjoituksissa ja aika-ajossa tunnelma oli jo huomattavasti parempaan päin, eka erä meni oikeastaan ohi sen kummempia tunteita herättämättä. Oikeastaan kunnon fiilinkiin pääsi vasta toisen erän parilla viimeisellä kiekalla jolloin ajo rupesi tuntumaan jopa mukavalta.
Ei voi vielä sanoa huonon maun huuhtoutumisesta mutta pieniä merkkejä siitä oli lopussa havaittavissa. Ehkäpä siinä mielessä kolmas erä olisi ollut tarpeen.
Paraniko tunnelmat tarpeeksi jää nähtäväksi, vai vieläkö kiertueeseen täytyy liittää joku kisa. Saas nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti