Hyppy tuntemattomaan

Viime aikoina lajia on kohdannut pari niitä ihan ikävimpiä tapauksia.
Näitten lisäksi pariin viime vuoteen mahtuu jokunen halvaantuminen, pari pahaa päävammaa ja lukematon määrä muita vakavia loukkaantumisia.
   Surulliselta tuntuu, että motocrossista on tullut laji jota harrastavan on lähes mahdotonta välttyä loukkaantumiselta.
  Vakavien loukkaantumisien määrän pitäisi kyllä ruveta soittamaan hälytyskelloja lajin kattojärjestössä. Onhan tuo nyt kenelle tahansa normaalijärjen omaavalle selvää ettei näin voi jatkua.
  Mutta mitä tekee liitto, sisäisen näennäistutkimuksen jonka tuloksena vain todetaan tuurin olevan huonon. Siis hei haloo, ihanko totta muuta syytä ei ole.
  Ilmeisesti lajin sisällä ollaan niin sokaistuneita vaaroista, että kaikki kuitataan sanonnalla "kuuluu lajiin".

  Onhan tuossa nyt jotain tosi pahasti pielessä jos kuolemakin kuuluu lajiin.

 Mitäs sitten kun seuraava ikävä tapaus sattuu, tai joku nostaa nämä nykyisetkin tapaukset esille vaikka hesarin sivuilla.
  Aika äkkiä yhteiskunta pistää tutkijat asialle ja tapauksista löytyy samantien yhteisiä nimittäjiä senverran ettei enää puhutakkaan huonosta tuurista.
   Varmasti kaikki käydään sääntökirjan kanssa läpi, eikä tästä maasta taida löytyä montakaan rataa joka olisi sääntöjen mukainen. Siinä ollaankin sitten aika äkkiä vastuukysymysten äärellä.
   Pojat tykkää hyppiä ei siinä vaiheessa enää riitäkkään selitykseksi.
Varmasti samalla ihmetellään minkälaiset vanhemmat laittavat lapsensa harrastukseen jossa kuolemakin kuuluu lajiin.

  Nyt kaivattaisiin vastuuntuntoa ja jämäkkyyttä niin liittoon kuin kerhoihin ja harrastajiin, että asiat saadaan oikealle tolalle ennenkuin yhteiskunta viheltää pelin poikki ja lopettaa tukensa koko lajille.