Jälleen kerran Imatran ohiajaessa tuli vilkaistua miltä rata näyttää.
Ensimmäinen ihmettelyn aihe tuli vastaan heti radan tullessa näkyviin; sehän oli kasteltu! Kastelu oli kuulemma saatu toimimaan viikko sitten ja hyvältä näytti. Pientä hienosäätöä vielä kuulemma vaille mutta suuri apu jo tuossa vaiheessa.
Eihän siinä paljon auttanut kuin tempaista rimpula autosta ja mennä koeajamaan rata. Ensin piti kyllä ihmetellä paikallisten tuppisuisuutta kun yritin kysellä ajoajoista ym, kaipa se on Imatralainen tapa vieraita kohtaan.
Ihmetellä piti myöskin ratamaksun suuruutta, toisaalta asian ymmärtääkin mutta tuossa ollaan jo aikalailla kipurajalla.
Rata oli loistokunnossa, ehkä ainut konsti saada vielä parempi kuntoiseksi olisi äestää kovia kohtia.
Sivusta katsottuna rata on näyttänyt kovavauhtiselle ja sitä se tuntui olevan käytännössäkin. Muutamassa paikassa vauhti oikein hirvitti, jos noista vauhdeista vaikka hiukan linttaa hyppyrin nokalla on parempi sattua tuurin kohdalleen. Onneksi tuolla on hyppyreitten lähdöt ja alastulot kerrankin oikeassa kulmassa, ei niin väliä mihin kohti laskeutuu, alastulo on pehmeä.
Ylämäkiportaatkin jotka näyttävät sivusta hurjalle ovatkin oikeissa kulmissa ja ajaessa jos ei nyt ihan kivat niin hyvät kuitenkin.
Ainut paikka mikä ei oikein uppoa meikäläisen mieleen on noi isot stadionpatit, ne ei oikein kuulu ulkoradoille, tapaturmariski on liian iso. Onneksi viereen on tehty turvallisempi vaihtoehtoinen reitti.
Kaikenkaikkiaan aika onnistunut rata, ei ehkä ensikerralla oikein auennut, varmaankin vauhdin ja isojen hyppyjen yhteisvaikutus oli senverran järisyttävä.
Suunnittelijat ovat tuoneet palasen Amerikkaa Imatralle. Nyt homma on kiinni Imatralaisista, että saavat pidettyä radan kalifornian kunnossa, silloin homma toimii ja rata on aika turvallinen.
Jep, tuolla voi käydä uudestaankin. Kunhan nyt vapina eka visiitistä laantuu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti