Jimmy D vinguttaa hondaa

Minkä Jimmy D tehossa häviää sen se hanskalla paikkaa :)

KTM koeajopäivä Kontiolahdella

Monen vuoden tauon jälkeen tuli ajettua muillakin pyörillä kuin omilla. Sopivasti hollille sattui KTM koeajo Kontiolahden Uuurossa.
  Kiinnostavimmat oli tietenkin piikit EXC ja SX, kakssatanen enska olisi myös kiinnostanut mutta sitä ei tällä kertaa ollut tarjolla.
   Referenssipyöränä oli tietenkin oma rimpula, jännä verrata uusia pyöriä reilut kolmesataaseitkyt tuntia ja seitsämän kesää ajettuun Hondaan jossa männän vaihdostakin oli rapiat nelkyt tuntia.
  Ekana vuorossa oli piikki EXC ja pari kiekkaa enskalenkillä. Jotenkin odotin lähinnä kyytiä taikamatolla ja tasaista vetoa alhaalta asti. Ihan näin se ei kuitenkaan ollut. Hyvähän toi toki oli, mutta mielessä kyllä kävi, että rimpulasta - tai oikeastaan ykkösmoposta saisi samanveroisen pienellä vaivalla. Enskamopoa siis ei tartte ostaa vaan tallissa on jo aihio valmiina. Näin siis harrastekäyttöön, kisahommiinhan sitten ei olisi juuri vaihtoehtoa vaan Kone-Jönnit saisivat uuden asiakkaan.
     Seuraavana oli vuorossa piikin SX ja kuusi kiekkaa crossiradalla. Tähän koeajoon suhtauduin uteliaisuudella. Piikkiluokan kisoissa on tullut seurattua kuinka helpon ja vaivattoman näköisesti poikaset noilla menevät. Oliko kyse pyörän helppoudesta vai nuorista kuskeista.
  Hetken totuttelun jälkeen mieleen tuli, että ei v***u, voiko tää olla näin hyvä. Ihan päällimmäiseksi nousi ajamisen helppous joka johtuikin monesta asiasta, alustasta, ajettavuus on hyvä ja yllätyksetön mutta ehkä tärkein juttu on moottori joka vetää tasaisesti todella isolla alueella ja on todella tehokas. Rimpulaan verrattuna suurin ero tulee varmaankin pidosta, rimpulan vetoalue on tosi kapea ja terävä tuohon verrattuna ja pidon raja on todella terävä mikä tekee mutkien ajosta tosi haasteellista tuohon verrattuna.
  Siinä konejönnien tarjoamia makkaroita syödessä oli hyvä tehdä yhteenvetoa päivän annista, ennakkoasetelmat saivat suihkun kylmää vettä: enskan oletin olevan todella paljon paremman kuin omat mopot, näin ei ollut. Crossin suhteen sitten asia olikin päinvastoin, se olikin paljon rimpulaa parempi.
Poikien helpon näköinen ajo sai selityksen.
    
     Nyt sitten pitäisi päästä kokeilemaan saman verran ajettua SX:ää kuin on oma mopo, että tulos olisi todella vertailukelpoinen ;)  


     Kiitokset KTM Nordicille ja Kone-Jönneille koeajosta :) ..... niin ja niistä ryynäreistä ;)
   
 
  

Ilomantsi - EU:n itäisin rata

 

Tämä rata sitten oli kaikkien aikojen yllätys. Sivusta katsottuna se näytti kapealta syheröltä joka soveltuisi vain kuusvitosille ja kasikympeille. Olihan sitten väärä mielikuva, kapeahan tuo tosiaan on, mutta eihän tuolla mitään tungosta ole milloinkaan.

Ulkokaarteisiin on tehty reilu kallistus jota pitkin voi mennä tosi vauhdikkaasti jos vain ajotekniiikka on kohdallaan. Viimeisen päälle tekniikkarata jossa tempo on niin kova, että hengittäminenkin tahtoo unohtua. Tykkäsin kovasti. Tuolla kun treenaa niin tekniikka on kohta pakostakin hyvä.

Vahinko, että tuo on "hiukan" syrjässä, vai pitäisiköhän muuttaa noille seuduille ;)

Ratabongaus - Outokumpu

 

Kuopion kisoista tullessa oli tilaisuus käydä vilkaisemassa Outokumpuun tekeillä olevaa treenirataa.

Nykytrendin mukaisesti kyläradoillekkin pitää sotkea stadikkavaikutteita, niin myös täällä. Pääasia kuitenkin on edes jonkinlainen rata harrastaa, eikä toi hassumpi alku ole. Maaperä täälläkin antaa omat haasteensa kivien muodossa. Vieressä oleva vanha rata onkin vissiin hylätty aikalailla kivien vuoksi.

 Saas nähdä mitä tuosta muodostuu valmistuttuaan.

 

Farewell tour - Kuopio

 

Se ois sitte siinä. Crossikisahommien jäähyväiskiertueen viimeinen kisa oli Kuopion uudella radalla, MX125 luokassa tietenkin. Päätös kiertueen lopettamisesta kypsyi aamun treeneissä. Loppupäivä olikin sitten fiilistelyä ja nauttimista tunnelmasta.

  Mikäpäs oli nauttiessa, ilma oli hieno samoin kuin ratakin. Rata on onnistuttu tekemään ilman mitään stadikkaosuuksia, mikä on enemmän kuin harvinaista tämänpäivän Suomessa. Ilmeisesti Kuopiossa on ymmärretty harrastajien katoavan lajista jos joka kierroksella pitää jännittää ja pelätä jotain radan kohtaa. Kerrankin on ajateltu turvallisuuttakin. Eivät katsojatkaan halua nähdä mitään ensiaputoimenpiteitä radalla, ne kun latistavat tunnelman aika totaalisesti.

Radan pinta vielä hakee paikkaansa, toivottavasti se pysyisi kuohkeana, Lavangon betonireikää ei tosiaankaan kaivata muualle. Erikoisplussan radalle voi antaa suomipöytien täydellisestä puuttumisesta. Hyppyrien monimuotoisuudesta voi antaa toisen erikoisplussan..

Kaikenkaikkiaan onnistunut rata, savon amerikkaa suorastaan.

 

Entäs oma ajo sitten?

Kiteytettynä voisi sanoa sen olevan varmaa mutta hidasta. Ehkäpä ajo on väärä sana kuvaamaan sitä, kyse on enemmänkin sunnuntaiajelusta muitten perässä ilman pienintäkään riskiä. Hyvä niin.

 

Ympyrä tavallaan sulkeutui crossikisatouhuissa, ensimmäinen kisa oli kolmekymmentäkuusi vuotta sitten piikkiluokassa, silloin ikää oli seitsämäntoista. 

Aika nostalgiset ja hienot tunnelmat oli toisen erän aikana.

Näihin tunnelmiin :)

 

 

Oivoi näitä tuplia, triploja ja nelosia

 

 

Varmaan näittenkin selitetään olevan röykkyjä. Tosiasiassahan tuossa on pari tuplaa peräkkäin.

Muistan ammoiselta kahesakytluvulta kun näitä alkoi tulemaan ja aika äkkiä tuli myöskin kielto näitten suhteen. Silloin kieltoon ei edes tarvittu kenenkään heittää henkeään, muutama loukkaantuminen riitti.

Nythän turvallisuusajattelusta ei ole pienintäkään merkkiä. Tai no, radan varteen ilmestyy kyltti jossa sanotaan älkää särkekö itteenne tai muita. Näennäisturvallisuutta siis.

Säännöissä on oikein annettu mitat röykyille joita nuo eivät tosiaankaan täytä. Löytyy sieltä myöskin minimietäisyys hyppyreille.

Kukaan ei vaan tunnu piittaavan ohjeista mitään, ei edes tarkastettujen kisaratojen suhteen.

Kuinkahan monta ruumista pitää vielä tulla ennenkuin asia otetaan tosissaan.

Ai niin, mutta sehän kuuluu lajiin....

 

Jännä pointti muuten tuosta kuvan radasta on sen käyttö läheisen koulun opiskelijoitten käyttöön. Minkähänlainen haloo syntyy jos jollekkin opiskelijalle sattuu se kaikkein pahin tuollaisessa selkeästi sääntöjen vastaisessa paikassa. Oikeat onnettomuustutkijat kun eivät tunne käsitettä huono tuuri. 

"Pikku" yhteensattuman tulos

Porin yhteensattumasta selvisi yhdellä mustelmalla, nilkasta olkapäähän :D

Farewell tour - Pori, Yyteri

   Tyytymättömyys omaan ajoon sen kun jatkuu, tällä kertaa fiilinkiin pääsyä täytyi käydä koittamassa Porin Yyterissä. Luokkana MXV45. Edellisestä veteraanikisasta onkin kolme vuotta, silloin luokkana oli MXV50, olen siis nuortunut tällävälin viisi vuotta mikä tietenkin on positiivinen juttu ;)
   Yyterissä en olekkaan käynyt aiemmin, sen enempää radalla kuin rannallakaan. Nyt kumpikin puute tuli korjattua. Hienoja paikkoja molemmat.

    Radasta tykkäsin oikeinkin paljon, kumma juttu koska en tuommoista pehmeää hiekkaa osaa ajaa ollenkaan. Takalenkkihän on niin pehmeää, että Kiteekin on siihen verrattuna kova rata.
  Ihan ihmeellisintä oli, että rata sen kun parani päivän mittaan ja oli oikeastaan parhaimmillaan toisen erän lopussa. Oikein jäi harmittamaan kun ei ollut kolmatta erää :D

      Itse kisa meni aikalailla normaalin kaavan mukaan, lähdössä hännille ja siinä ajelua muitten perässä turvalliselta tuntuvaa vauhtia. Ihan tarpeeksi en kuitenkaan osannut varoa, toisessa erässä pienen yhteensattuman seurauksena sai tutkia Yyterin maaperää parin minuutin ajan. Kumpikin erä kuitenkin varmasti maaliin.

   Ihan ei fiilinki vielä ole sitä mitä kaipaisi, askel parempaan taas kuitenkin mentiin.

 Jaa-aa, vielä ei osaa sanoa saisiko huonoa makua huuhdottua vielä enemmän pois. Asiaa täytyy miettiä kun ensin nuolee haavoja pari päivää....

Huomioita MX125 & liiga

   Loppukesästä on tullut seurattua piikkiluokkaa ja motocrossliigaa vähän tarkemmalla silmällä, muutama havaintokin on tullut tehtyä.

   Alunpitäen olin sitä mieltä, että piikkiluokkaan ei sallittaisi A-luokan lisensseillä ajavia. Mielipide on muuttunut, itse asiassa nuorien kuskien kehityksen kannalta a-miehet ovat vain hyvä asia. Ilman muuta on selvää että he ovat kärjessä, mutta kun siinä nuori kaveri onnistuu väkisellä hetkenkin roikkumaan perässä niin kehittäähän se ihan eri tavalla, ja muutaman kerran kun siinä onnistuu niin oma ajaminen kehittyy hurjasti. Saa mallia nopeammilta.

   Luokan suosio on myöskin yllättänyt, yksi syy on varmaankin edullisuus mutta se ei selitä kaikkea.
Muita suosion syitä varmaankin on lyhyemmät erät ja mahdollisuus säästyä luokituksen nostolta.
  Ihmetyttää tietysti onko oikeastaan kenelläkään halua menestyä isommalti, nuosupisteitähän kun tuosta ei kerry.


   Liiga noin yleisesti ottaen tuntuu saaneen ehkä turhankin suuren merkityksen varsinkin 65&85 luokkien osalta. Panostus on sen verran suurta, että oikein välillä hirvittää katsoa.
  On tietysti hienoa panostaa oman lapsen menestymiseen. Hiukan vain näyttää välillä unohtuvan innokkailta vanhemmilta luokkien olevan vain hetken kestävä väliporras isompiin luokkiin.
Siellä sitten todella tarvittaisiin sitä panostusta. Homma kun vaikeutuu ja kallistuu sitä enemmän mitä pidemmälle edetään.

     Yksi hälyttävä huomio on kuinka vähän luokkanousijoita kertyy nykysysteemillä. Tällä menolla A-luokissa ei kohta ole ketään.
   C/B luokasta nousijoita on tasan puolet aikaisempaa systeemiä vähemmän.  MXJ luokka ei yksin riitä ruokkimaan SM-sarjaa, eikä MXB luokasta tunnu löytyvän yhtään vapaaehtoista A:han. Jotain tarttis tehdä.

Näin Hondalla pitäisi ajaa

Jimmy D havainnollistaa homman.