Ratabongaus: Nurmes

 

Matkan varrella olin kuullut juttuja Nurmekseen valmistuvasta uudesta radasta. Sopiva tilaisuus tsekata paikka tuli Iisalmesta lähtiessä, mutkaa ei tule kuin muutama kymmenen kilometriä.

Rata sijaitsee Nurmeksen mikroautoradan vieressä, Nurmeksesta Lieksaan päin.

Rata oli jo siinä vaiheessa, että ensimmäiset koeajot olivat meneillään.

Aika uskomattoman työn ovat tuolla tehneet, paikka kun on ollut suunilleen suota ja kivistä rämettä.

Nyt sadan pohjana on kivetöntä savea jonka päälle oli juuri ajettu murskesoraa, ilmeisesti pintaan tulee vielä jotakin hiekan tapaista joka sotketaan sekaan.

Rata on muodoltaan tosi tekninen, eikä mitenkään pelkkää luukutusta. Näytti, ettei koeajokuski juurikaan päässyt huilaamaan kiekan aikana. Hyvää treeniä.

Tuolla täytyy käydä oikein ajamassa kunhan rata saa lopullisen muotonsa.

Toivottavasti seudulla crossi lähtisi uuteen nousuun radan myötä. Rata ei äkkivilkaisulla vaikuttanut ylivaikealta harrastajillekkaan.

Savon safari

 

Takana Savon reissu. Reissu alkoi perjantaina Honda leiriltä Kuopion radalta. Leirin anti oli aika pitkästi sellainen kuin kuvittelinkin: Enemmänkin mukavaa puuhastelua kuin tosi treenausta, aikalailla kuvaavaa oli, ettei edes tullut hiki. Hiki varmaankin tuli kisakuski- ja kasikymppiryhmäläisille jotka taisivatkin sitten treenata tosissaan. Tykkäsin kyllä leiristä, ehkä runsas osallistujamäärä pienellä rata alueella teki pientä hallaa touhulle. Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus kuitenkin. Homman kruunasi lippu lauantain Supercrossiin Siilinjärvelle.

    Lauantai menikin supereita seuratessa, nyt rataa oli muutettu hiukan vauhdikkaammaksi ja turvallisemmaksi aikaisempiin verrattuna. Selkeästi oikea suunta.

  Sunnuntaiksi suuntasin Keiteleelle (kuva), johon on Siilinjärveltä ihan siedettävä matka.

Keiteleellä rata oli oikein hyvässä treenikunnossa, rata on muutenkin tosi monipuolinen ja aika kiva harrastajan ajopaikka.

Safarin päätti vierailu entiseen kotikaupunkiin Iisalmeen jossa vierähti muutama päivä.

Iisalmen radallakin tuli ajettua yhtenä päivänä. Oli tosi outoa ajaa ihan kivikovalla saviradalla, homma ei oikein auennut yhdellä ajokerralla, rata sinänsä olisi aika hieno jos tuonne sattuisi äestyksen jälkeen. Senverran syrjään kehityksestä Iisalmi on jäänyt, että radalla on vielä järjettömiä teräviä stadionpatikoita jotka muualta ovat jo hävinneet turhan tapaturma-alttiina.

Iisalmessa täytyi tietenkin laittaa mopoa perinteiseen tyyliin legendaarisella Pekan pajalla jossa päivän hommat tehdään puolessa tunnissa ;D

 

Savon safari onnellisesti ohi, ehkä vielä joskus uudelleen.   

 

Uusia elämyksiä

    Harrastuksen tässä vaiheessa harvoin pääsee kokemaan mitään uutta.
 Uudet elämykset tuntuvat olevan enemmän kuin tiukassa ja homma maistuu hetkittäin aika puulta ja vanhan toistolta.
 Pari juttua on kuitenkin vielä kokematta ja nyt tuntuisi olevan aika niille.

   Ekaksi olisi tiedossa Honda leiri Kuopiossa. Sieltä ei niinkään ole haussa ajamisen opettelua vaan enemmänkin mukana hengailua ja miellyttäviä muistikuvia. Eihän tietenkään ajovinkitkään pahaa tee, mutta isompi merkitys meikäläiselle on mukava päivä samanhenkisessä porukassa.

  Elokuun alussa olisi tiedossa toinen uusi elämys, nimittäin piikkiluokan kisa Miehikkälässä.
Siinä pääseekin sitten verestämään nuoruusmuistoja oikein urakalla. Edellinen piikkiluokan kisa kun taitaa olla vuodelta 1982! Aikaa siitä on niin paljon, etten kyllä muista missä kisa on ollut, eikä kyllä muistikuvia tuloksestakaan ole.
   Sen verran osaan kuitenkin sanoa, ettei tulos todellakaan tule olemaan sama kuin silloin ennen.
Olen siis todennäköisesti viimeinen. Jo loppukilpailuun pääseminen olisi lottovoittoon verrattava tulos.
   Hienoa kyllä olisi jos pääsisi finaaliin, saisi ajaa samassa lähdössä kovan TM kaksikon kanssa, Kyseessä siis kaksikko Eero Remes ja Mauno Hermunen. Siinähän sitä saunailtoihin riittäisi kerrottavaa: "Sillon kun Remeksen ja Hermusen kanssa vedettiin kisaa" :D
 Noh, pääasia saada uusia elämyksiä ja mukavia muistoja. Se riittää.

MXGP Hyvinkää - Huomioita

Hyvinkään kisasta jäi muutama asia mieleen.

  - Rataa oli muutettu etenkin hyppyreitten osalta, mennyttä olivat suomihyppyrit, kaikista hypyistä oli loivennettu sekä lähtöjä, että alastuloja. Lisäksi muutama pöytä oli muutettu "ski jumpiksi", siis vauhtihyppyreiksi. Hyppyrit siis hyppäsivät uudelle vuosituhannelle muotoilultaan, viimeinkin.
   Myöskään Suomessa niin suosittuja stadikkaosuuksia ei ollut ensimmäistäkään. Muutama Sipoossa käynyt MM-sarjan kietäjä olikin ihmetellyt hyppyjen määrää Sipoon radalla ja ihmetellyt missä välissä tässä oikein ajetaan...

  - Eleettömyys ja vauhti. Huomiota kiinnitti kärkikuskien eleettömyys ajamisessa, yhtään turhaa liikettä ei tehty. Vauhti oli hurjaa muttei näyttänyt siltä, poissa oli kaikenlaiset vimpskautukset ja reuhautukset.

 - Suomalaiset ajoivat oikein hyvin omalla tasollaan. Oikeastaan on ihan turha verrata kavereita sarjan vakiokiertäjiin, on selvää, että ammattilaiset ajavat ihan eri vauhtia kuin harrastajat joita suomikuskit ovat yhtä lukuunottamatta.

 - Suomen ainut ammattilainen ajoi oikein hyvin, ehkä tukiryhmä oli hehkuttanut etukäteen hiukan epärealistisia tavoitteita joitten lunastamiseen ei ollut todellisia mahdollisuuksia.
  Nyt ollaankin sitten siinä tilanteessa, jossa pitää laittaa tiedotuksessa jalat maahan, muuten selittäminen kyllä karkaa epäuskottavan ja huvittavan puolelle vielä tiedotuksia uskovienkin joukossa.
 Kysymys kuuluu saako tuollaisella ajolla tallipaikkaa ensikaudeksi? Oma mielipide on enemmän kuin epäilevä. Kuskihan ei erotu massasta millään lailla, vaan lähtö ratkaisee sijoituksen aikalailla.
 Vauhtia siis pitäisi saada aavistus lisää, silloin olisi realistiset mahdollisuudet parantaa sijoituksia.
  Vauhti auttaisi myöskin saamaan kunnollisen puomipaikan lähtöön.
    Hyvä aika-ajo -> hyvä puomipaikka karsintaan -> hyvä puomipaikka kisaan -> realistiset mahdollisuudet kärkeen.
    Vauhtia siis lisää.

 - Kisahan oli hyvä katsoa, rata olisi saanut olla pidempi mutta ilmeisesti televisiointi määräsi radan pituuden. Pärjäsi vähemmillä kameroilla. Luigi asialla ;)

 - Entäs ensivuonna? Jotain jäi puuttumaan. Kisa oli kyllä hieno, mutta ehkä tuo Hyvinkää on turhan tuttu paikka meikäläiselle. Se uuden ja ihmeellisen kokeminen jäi puuttumaan. Asiaa ei edes auttanut Monster tytöt jotka kyllä meikäläisen mielestä kuuluvat enemmänkin Reeberbahnille kuin crossikisoihin. Onko laji tai katsojat niin surkeita, että moisiin täytyy turvautua?


  Että tämmöisiä jäi mieleen ;)



 
  
   

Torvi auki!

Luisti pysyy topparissa aika hyvin tällä kaverilla...

Imatralla ihmettelemässä

 

Jälleen kerran Imatran ohiajaessa tuli vilkaistua miltä rata näyttää.

Ensimmäinen ihmettelyn aihe tuli vastaan heti radan tullessa näkyviin; sehän oli kasteltu! Kastelu oli kuulemma saatu toimimaan viikko sitten ja hyvältä näytti. Pientä hienosäätöä vielä kuulemma vaille mutta suuri apu jo tuossa vaiheessa.

Eihän siinä paljon auttanut kuin tempaista rimpula autosta ja mennä koeajamaan rata. Ensin piti kyllä ihmetellä paikallisten tuppisuisuutta kun yritin kysellä ajoajoista ym, kaipa se on Imatralainen tapa vieraita kohtaan.

Ihmetellä piti myöskin ratamaksun suuruutta, toisaalta asian ymmärtääkin mutta tuossa ollaan jo aikalailla kipurajalla.

Rata oli loistokunnossa, ehkä ainut konsti saada vielä parempi kuntoiseksi olisi äestää kovia kohtia.

Sivusta katsottuna rata on näyttänyt kovavauhtiselle ja sitä se tuntui olevan käytännössäkin. Muutamassa paikassa vauhti oikein hirvitti, jos noista vauhdeista vaikka hiukan linttaa hyppyrin nokalla on parempi sattua tuurin kohdalleen. Onneksi tuolla on hyppyreitten lähdöt ja alastulot kerrankin oikeassa kulmassa, ei niin väliä mihin kohti laskeutuu, alastulo on pehmeä.

Ylämäkiportaatkin jotka näyttävät sivusta hurjalle ovatkin oikeissa kulmissa ja ajaessa jos ei nyt ihan kivat niin hyvät kuitenkin.

Ainut paikka mikä ei oikein uppoa meikäläisen mieleen on noi isot stadionpatit, ne ei oikein kuulu ulkoradoille, tapaturmariski on liian iso. Onneksi viereen on tehty turvallisempi vaihtoehtoinen reitti.

Kaikenkaikkiaan aika onnistunut rata, ei ehkä ensikerralla oikein auennut, varmaankin vauhdin ja isojen hyppyjen yhteisvaikutus oli senverran järisyttävä.

Suunnittelijat ovat tuoneet palasen Amerikkaa Imatralle. Nyt homma on kiinni Imatralaisista, että saavat pidettyä radan kalifornian kunnossa, silloin homma toimii ja rata on aika turvallinen.

Jep, tuolla voi käydä uudestaankin. Kunhan nyt vapina eka visiitistä laantuu ;) 

Honda "hands"

Oikeeta motocrossia

 

Tämmöista sen pitää olla - kakstahdit laulaa radalla jota ei tosiaankaan ole tehty tasamaalle.

Huomioita reissuilta

  Kirjaanpas minäkin pari satunnaishuomiota road tripeiltä.

1. Radat ja harrastajamäärät:

      Miten näin yksinkertainen asia on niin vaikeaa ymmärtää suurimmalle osalle kerhoja: Kun rata on hyvässä kunnossa,  turvallinen ja ilman mitään ihme kikkailuja harrastajamäärä pienelläkin paikkakunnalla kasvaa koko ajan.
  Esimerkki 1, pikkupaikkakunta jossa kerho sopi paikallisen traktorimiehen kanssa lanauksesta viikoittain, rata on myös ilman ihme kikkailuja jolloin lanaus onnistuu traktorilla. Homma on pyörinyt nyt pari kesää ja joka ainoa viikko radalle ilmestyy uusia harrastajia.
  Esimerkki 2, isompi paikkakuta jossa oikein kehutaan, ettei osaa radasta ole tasattu pariin vuoteen, sensijaan on tehty röykkysuoria ja kamikaze hyppyreitä. Seuraukset näkyvät täälläkin, sarjacrosseissa jossa porukkaa on sadan kilsan säteeltä osallistujia oli seitsemän, mukaanlukien niin isot kuin pikkupyörätkin. Muulloin rata onkin suunnilleen tyhjä.

    Vahva epäilys on, ettei kerhoissa ajatella - suunnittelusta puhumattakaan, miten oikeasti saadaan lajin piiriin uusia ihmisiä. Sensijaan karkoitetaan ne vähätkin uudet kokeilijat pois heikkokuntoisilla ja vaarallisilla radoilla.
 Vaikeaa kuvitella minkään instanssin tukevan suorituspaikkaa (rataa) jossa on vain muutama käyttäjä.


2. Sponsorointi:

  Sponsorointihan on myynninedistämistä jossa tuetaan urheilijaa jonka avulla tuotteitten myynti kasvaa enemmän kuin on urheilijaan sijoitettu rahamäärä. Näin minä olen asian käsittänyt.
 Ilmeisesti olen kuitenkin väärässä, kaikesta päätellen kun kisakuskeille "pitää" antaa tavaraa ihan vaan kun on kisakuski, nimen omaan antaa, ilman minkäänlaista vastapalvelusta. Minusta tässä on kyse enemmänkin lahjoituksesta kuin sponsoroinnista.
  Käsitykseksi on muodostunut, että suurin osa sponssikuskeista on kauppiaille pikku riesa enkä kyllä ihmettele kun kattoo sitä käytöstä joka ei ainakaan ole myynninedistämistä.

Esimerkki 1, "tiimikuski": Harrastelija on huomannut kiinnostavan osan tiimikuskin pyörässä ja rohjennut kysymään mistä tommoisen voi ostaa ja onkohan hinnasta arviota.
  Vastaus: " Emmätiedä kun toi on sponssina saatu ja on siks siinä kun se ei maksa mitään."
No toihan auttoi paljon, niin harrastajaa kuin sponssiakin. Todellista myynninedistämistä...
  Esimerkki 2, Harrastelija huomaa saman osan toisen harrastajan pyörässä ja kysyy saman kysymyksen. Vastaus on hiukan erilainen: " Ernolla on näitä hyllyssä, eikä maksa kun viiskymppiä ja on ihan huippu, käy hakemassa itelleskin." Nonni, saihan sitä oikeetakin tietoa, kauppaan vaan.

   Tässähän siis oli asetelma ihan päälaellaan, myynninedistämistä teki kaveri joka ei varmasti saa muuta korvausta kuin hyvän mielen toisen auttamisesta. Kun taas kaveri jonka tavallaan pitäisi edistää myyntiä melkeinpä haittasi sitä.

  Näitä esimerkkejä kyllä riittäisi ihan loputtomiin, mutta eiköhän tässä pointti tullut esille.

  Ehkäpä joskus lisää huomioita.....