Mihin menet Suomicross? Osa 2

   Halutaanko lisää katsojia?
  Jos halutaan niin minkälaisia; kuskien kaljoittelevia kavereita vai maksavia katsojia joista voisi löytyä uusia harrastajia.
Tähänastiset keskustelut asiasta ovat keskittyneet kaljaveikkojen houkuttelemiseen, onhan toki lauantai parempi ryyppypäivä kuin sunnuntai.
  Entäs jos halutaankin niitä uusia harrastajia katsojien kautta, onkos tätäkään mietitty katsojien kannalta, tuntuu paremminkin, että laji haluaa käpertyä itseensä. Ehdotukset ovat olleet enemmänkin luokkaa kaljateltta.
   Hommassa mättää muutamakin asia, ensin miten saadaan katsojia, toiseksi miten saadaan porukka viihtymään ja kolmanneksi kuinka saadaan innostumaan uudesta lajista.
  Koko lajihan ei oikeasti kiinnosta kuin marginaalista ihmisryhmää, isollakaan tiedottamisella koko kaupunki ei saavu paikalle. Nyt vaan siitä pienestäkin tiedottamisesta puuttuu satunnaiselle katsojalle tärkeitä asioita kuten radan osoite, missä parkkipaikat ovat, maksaako parkkeeraus, paljonko pääsymaksu on, saako käsiohjelman, mikä on kisan aikataulu ym merkityksettömiltä tuntuvia asioita jotka kuitenkin voivat ratkaista lähteekö katsomaan vai ei.
  Itse kisan seuraaminen on tehty lajista tuntemattomalle erinomaisen vaikeaksi. Luokkajakoja ei ymmärrä kukaan, MXJ-MXH-MX2-MX1 jne lähinnä herättävät hämmennystä, varsinkin kun eri lajeissa lyhennyksien merkitys on eri. Miksi hemmetissä tästäkin on pitänyt tehdä näin vaikeaa. Kuka tahansa taas ymmärtää luokat 125,250,500, Harrastajat, Nuoret, Naiset jne. Tätäkin asiaa on vaan tuijotettu niin lajin sisältä että normikatsoja on unohdettu täydellisesti.
 Asia mikä myöskin hämmentää, on kisanumerot, nythän kärkikuskeilla saattaa olla kolminumeroinen kisanumero. Vaikea kuvitella, että tuollaiset numerot tarttuisivat kenenkään katsojan päähän. Sensijaan kun numerointi menisi edellisvuoden kymmenen parhaan mukaan ykkösestä kymppiin, niin olisi heti selvää kuka on kova kaveri ja jos sinne sekaan sattuu isompi numero niin sen nousevan kyvyn nimi ja numero jää eritavalla mieleen.
  Lajin kannalta paras katsoja on lapsiperhe, tuntuu vain, että paras katsojaryhmä on vähiten huomioitu.
Melkein voisin veikata uusia harrastajia löytyvän helpoiten kun lapsille olisi pientä lajiin liittyvää ohjelmaa, pikkumopojen näytösajoa, esittelyä ja ehkäpä vaikka sähkömopojen koeajoakin. Kun lapset viihtyvät niin vanhemmatkin viihtyvät.  Toki viihtyvyyttä lisää myöskin kunnossa olevat sosiaalitilat ja mukavat ruokailumahdollisuudet.
   Monessa asiassa on menty lajia sisältäpäin katsoen, olisiko aika katsoa miltä touhu näyttää ulkoapäin.